Virrat – Honkasensaari (Tarjannevesi)

Merellä ja suurilla järvillä meloneena olen tottunut siihen, että satamasta lähdettyä heti seuraavan niemenkärjen tai aallonmurtajan aukon takaa avautuu laajat vedet ja sen mukainen aallokko. Virtain laivarannasta lähtee leveä, virtaamatonta jokea muistuttava Kalettomanlahti länteen. Isosaaren jälkeen avautuu pienen järven kokoinen Härkösselkä, mutta väylä jatkuu kapean Tolaansalmen kautta etelään Vaskiselälle.

Melon viittojen mukaan kapean Hampaistensalmen kautta Salonsaaren länsipuolelle, koska en saa kartasta riittävän selvää kuvaa siitä, pääseekö Ristinsalmesta läpi saaren itäpuolelta. Ohitan Kaitasaaren ajatuksissani vahingossa länsipuolelta, vaikka olin ajatellut ensimmäiseksi taukopaikaksi tulipaikan saaren pitkän ja kapean Syväsalmen puolelta. Meloin siis taukopaikkani ohi. Nyt kirjoittaessa huomaan tarkemmasta kartasta, että tulipaikka onkin lähellä Salonpään kärkeä ja olen sivuuttanut sen vain parin kolmen sadan metrin päästä.

Nousen maatauolle pienellä kallioisella Nuottisaarella. Rannan kallio on vesirajaan asti levästä liukas. Etsin kohdan, missä saa kädellä kunnon otteen kallionkolosta ja missä kajakki ei pääse luiskahtamaan takaisin syvään veteen. Muutaman kerran luisuttuani silokalliorannassa kajakin ja kallion välistä kajakin alle olen tullut maihinnousuissa varovaiseksi.

Muutaman sadan hehtaarin Oikanselälle tullaan kapean Näntönsalmen kautta. Selän jälkeen reitti jatkuu saarten sokkelossa Visuselälle, joka päättyy Kaivoskannan kanavaan ja sen yli kulkevaan Visuveden siltaan. Etsin sillan takaa Äijänniemen lahdesta sopivaa, aurinkoista rantaa, mutta rannat näyttävät olevan yksityisiä tai jyrkkiä ja pusikkoisia. Vaskiselän puolen rannat ovat mökkirantoja, ja vieraslaituri on melojalle aivan liian korkea.

Palaan sillan Visuselän puolelle, ja nousen etelärannan kapealta sorakannakselta ruokatauolle. Ranta-alue rajoittuu pitkälle veteen ulottuvaan, vankkaan lauta-aitaan, jonka takana on vanha mökki. Näyttää, että naapurisopu ei ole paras mahdollinen. Sillalta ilmestyy rantaan nainen, joka kertoo, että maihinnousurantani kuuluu Artic Shippingille, ja että rannasta voisi alkaa periä kävijöiltä vuokraa. Saan kuitenkin luvan ruokailla ja kirjoittaa päivän postaukseni Aamulehteen rannassa ilmaiseksi.

Kirjoitustyöt haukkaavat helposti parisen tuntia ja ylikin. Yhteyksien kanssa on usein ongelmaa, koska päivitän juttuni suoraan Aamulehden verkkosivuille ja testaan samalla uudenlaista julkaisuohjelmaa yhtenä pilottikäyttäjänä. Parin vuoden takaisella rannikonretkelläni ohjelma ei vielä toiminut tabletilla, nyt toimii. Tabletin akku kestää viisi kertaa kauemmin kuin MacBookin, eikä sen pudottaminen veteen ole niin suuri taloudellinen vahinko kuin kalliin läppärin pudottaminen.

Päivä alkaa olla jo pitkällä. Olen ajanut aamulla pääkaupunkiseudulta Virroille ja päässyt vesille melko myöhään. Suunnittelen yöpyväni Siperian saaren kaakkoispuolella, missä on Fillari-karttani mukaan tulipaikka. Siperia kiinnostaa ihan sen nimenkin vuoksi, mutta Tarjanteen selällä alkaa jo hämärtää.

Nousen Honkasen saaren lounaiskulmasta kalliorantaan, viritän teltan puiden alle sammalikkoon, keitän iltapastat, valokuvaan laskevaa aurinkoa ja hämärtyvää iltayötä. Länsipuolen rannan lehtimetsän seassa viipyilee sininen saunanlämmityssavu.