Valokuvia vesiltä ja mailta
Kajakkimelontaa, melontaretkiä, varuste- ja välinearvioita
sunnuntai 29. toukokuuta 2022
Seabird Discovery 430 – vankka melkein joka paikan peruskajakki
tiistai 24. toukokuuta 2022
Melontakausi 2022 alkoi myöhään
![]() |
Rautatiesilta kulkee Tenetinvirran yli. Virta on monin paikoin sula läpi talven. |
Hankin ensimmäisen kajakkini 15 vuotta sitten keväällä 2007. Olisikohan ollut huhtikuuta, koska paikoin oli vielä Uudellamaalla lunta maassa. Heti, kun Klaukkalan Valkjärvestä lähti jäät, kärräsin 4,2 metrisen muovisen peruskajakin järveen ja jatkoin melontaa syksyllä siihen saakka, kun järvi jäätyi.
Keskimäärin olen aloittanut avovedessä melonnan huhtikuun lopulla ja päättänyt avovesikauden joulukuussa. Joinakin kevättalvina etsin etelästä sulia virtoja, ja meloin niissä silloin tällöin uimahalliharjoitusten välissä.
Kainuuseen muutettuani on pitänyt sopeutua siihen, että avovesikausi alkaa aikaisintaan toukokuun puolen välin paikkeilla ja päättyy loka-marraskuussa.
Toinen asia, mihin on pitänyt sopeutua, on ajan käyttö. Aikaa melontaan on ollut paljon vähemmän kuin etelässä asuessani.
Kolmas sopeutumista edellyttänyt asia on olosuhteet. Kotini ja mökkini ovat molemmat rannalla eli melomaan pääsee suoraan pihalta. Etelässä kotijärveni oli kovimmillakin tuulilla suhteellisen suojainen, noin 7 kilometriä pitkä ja leveimmilläänkin vajaan kilometrin levyinen.
Nyt molemmat rantani avautuvat suoraan suurille, tuulisille selille. Mökkirannassa avovettä riittää länteen lähes 20 kilometriä ja koilliseen ja itään 3–5 kilometriä. Saaria ei juuri ole.
Aallokko on melontavesilläni lyhyttä ja terävää. Järvien syvyydet vaihtelevat lyhyellä matkalla puolesta metristä kolmeen, jopa neljäänkymmeneen metriin ja tuulella on tilaa puhaltaa.
Tänä vuonna aloitin avovesikauden 20.5. melomalla kotoa mökille noin 14 kilometriä Pirttijärveltä Tenetinvirran kautta Nuasjärvelle. Meloin kevään ensikilometrit muovisella SeaBird Discovery 430 –kajakilla, jonka hankin joulun alla kakkoskajakikseni. Kajakista oli todella edullinen tarjous, ja se tuotiin kotiovelle noin kahden viikon kuluttua tilauksesta. Kerron kajakin ominaisuuksista tarkemmin, kunhan olen melonut sillä vielä muutamia lenkkejä.
Hiljaista oli vesillä, joiden selkävesiltä jäät olivat lähteet vasta joitakin päiviä aiemmin. Virtapaikat on täälläkin sulana melkein läpi talven. Aurinko paistoi eikä, ihme kyllä, juuri tuullut. Näillä selillä tuulee yleensä aina jostain suunnasta.
22.5. todistin mielenkiintoisen sään- tai tuulenmuutoksen. Lähimmällä sääasemalla muutaman kilometrin päässä tuuli etelästä 2 metriä sekunnissa. Sääaseman ja mökkirannan välissä on Vuokatinvaara. Rannassa tuuli idän suunnasta ehkä sen kaksi metriä.
Noin puoli tuntia siitä, kun pilvet siirtyivät pois auringon edestä, tuuli yltyi selvästi, ehkä noin viiteen metriin ja muutti suuntaa koilliseen. Kun aurinko lämmitti maata, tuuli alkoi puhaltaa kylmältä selältä lämpimälle maalle.
Sääasemalla tuulen ennustetiin kääntyvän parin tunnin aikana lounaaseen. Lähdin vesille, kun ”aurinkotuuli” alkoi aavistuksen hellittää. Kiersin kymmenen kilometrin lenkin avoimilla vesillä lopulta lähes tyynessä. Tuuli ei keskellä selkää ollutkaan samalainen kuin rannan tuntumassa. Lenkin jälkeen tuuli alkoi puhaltaa luoteesta ja puskea parinkymmenen kilometrin selältä pientä terävää aaltoa.
Toisin sanoen maiseman korkeuserot ja auringon lämpö vaikuttavat tuuleen samaan tapaan kuin saaret ja niidet väliset kapeat salmet tai rännit. Sääasemalla mitattu tuuli kannattaa suhteuttaa ympärillä olevaan maisemaan ja sen vaikutukseen.
Linnasaaren seutuvilta alkoi melkoinen myötätuuliosuus Varmavirtaa ja Lajunvirtaa pitkin Haapaselälle ja Puumalaan alkukesällä 2016. |
Muistan kerran Saimaalla valinneeni mielestäni suojaisan reitin Vekaransalmen lossilta (nykyisin siellä on silta) Puumalaan Partalansaaren länsipuolen Varmavirran ja Lajunvirran kapeasta rännistä. Vallitseva pohjoistuuli ahtautui tuohon pitkään ränniin sellaisella voimalla, että meno oli lähes jatkuvaa surffiaallossa pysyttelyä.
Kun matkaa Linnavuoren liepeiltä Puumalaan oli sentään kolmisenkymmentä kilometriä, alkoi jatkuva ohjailu jo loppumatkasta väsyttää. Ehkäpä leveämmällä Lepistönselällä saaren itäpuolella vauhti olisi ollut maltillisempi, mutta tuuli vähemmällä ohjailulla hallittavissa.
lauantai 10. heinäkuuta 2021
Sopiva etäisyys mökkirannasta
keskiviikko 21. lokakuuta 2020
Vaihteeksi korkealla meren pinnasta
Melonta jatkuu, vaikka melonnasta kirjoittelu onkin ollut tässä blogissa tauolla. Melonnan rinnalle on vesillä liikkumiseen ilmaantunut tänä vuonna moottorivene - juuri sellainen, minkä peräaaltoja on syytä seurata kajakissa istuessa tarkasti. Melon yksin, mutta moottoriveneellä ajan vaimoni kanssa. Mukaan mahtuu vielä ystäviäkin.
Pidän liikkuessa ja oikeastaan kaiken aikaa ranteessani älykelloa, joka mittaa sykkeen ja unen, aktiivisuuden ja kuormituksen ja tallentaa kulkemani reitin.
Reitin tallennus olisi ollut mainio apu silloin, kun tein kertomuksia retkiltäni merellä ja sisävesillä. Käytin silloin tavallista sykemittaria puhtaasti mielenkiinnosta rasituksen määrään. Kaupan päälle tuli rekisteröityä melontajaksojen alku- ja loppuajat.
Sitten aloin käyttää hyvin yksinkertaista tapaa rekisteröidä alku- ja lähtöajat. Samalla tuli kirjattua muistiin sää ja maisema. Otin nimittäin tavaksi ottaa retkillä valokuvan aina rantaan tullessa ja rannasta lähtiessä. Kamerani tallensi myös paikkatiedon.
Niinpä näistä ja matkalla otetuista kuvista tallentui samalla kulkemani reitti. Kaiken kukkuraksi kuvat olivat autenttinen muistikirja koko retkeltä tuulineen, aallokkoineen ja tunnetiloineen. Kuvista oli merkittävä apu kirjoittaessani Maininki-kirjaani. Kirjoittaessa retkestä oli kulunut yli puoli vuotta, ja elämään oli tullut runsaasti uutta ajateltavaa ja muistettavaa.
Maininki-kirjaa on muuten vielä varastossani. Kirjakaupoista se on myyty loppuun. Jos haluat kirjan, lähetä sähköpostia pekka.j.lassila(at)gmail.com.
Älykello tallentaa reitin lisäksi korkeustiedon ja sen, kuinka paljon on ollut nousua ja kuinka paljon laskua. Kummallista on minusta se, että esimerkiksi melontalenkillä nousua ja laskua saattaa kertyä useita metrejä, joskus jopa parikin kymmentä metriä. Melon sentään sileällä vedellä.
Tämän jutun kuvassa korkeustieto on kutakuinkin oikein. Ollaan Kiilopään Niilanpäällä runsaan puolen kilometrin korkeudessa. Oli muuten kohtalaisen reipas 3,9 kilometrin nousu kivikkoista polkua Kiilopään retkeilykeskuksesta.
Ai että oliko sähköavustusta? Eipä tietenkään. Mutta nyt, kun kajakki nostetaan pian talvisäilöön, on sähköläskien hankinta kyllä vakavassa harkinnassa.
keskiviikko 21. elokuuta 2019
Spinlock Alto - paukkurengas
Ainakin toistaiseksi heräteostos on palvellut melontalenkeillä hyvin, tosin en (onneksi) ole päässyt sitä tositilanteessa testaamaan.
![]() |
Kaasupatruunalla toimiva paukkurengas on pienen vyölaukun kokoinen. |
Urinbag minulla on ollut varmaan kymmenen vuotta, enkä ole yhtään kertaa sitä käyttänyt. Sain sen kerran lahjaksi henkilöltä, joka arveli minulla jo olevan kaikkea mahdollista melontaan liittyvää.
Epäilen vahvasti uribagin toimivuutta kovassa kelissä ja kuivapuku päällä. Kuivapuvussani ja melontahousuissani ei edes ole vetoketjua edessä alhaalla.
Tähän asti pitkätkin retket on sujuneet kohtuullisella nesteen nauttimisella yhdistettynä maissa toimittamiseen tai pidättämiseen.
Halusin paukkuliivin, koska se on kesäkelillä ilmavampi kuin perinteinen melontaliivi. Kymmenen vuotta palvellut retkiliivini on jo kauhtunut ja kuulemma haisee. Ehkä se on muutenkin jo aika vaihtaa.
Menin ostamaan tarjouksessa olevaa paukkuliiviä, mutta liivi olikin automaattisesti laukeava. Manuaaliseen laukaisuun olisi tarvittu pieni lisäosa, mutta sellaista ei juuri sillä hetkellä ollut saatavilla.
Kerroin myyjälle, mihin tarkoitukseen liiviä tarvitsen. Myyjä etsi minulle hyllystä vyölaukkua muistuttava kapineen, joka on tarkoitettu suppaajille ja melojille. Kapine oli kaiken lisäksi kolmanneksen halvempi kuin tarjouksessa ollut paukkuliivi.
Spinlock Alto on vyölaukun muotoinen kevyt ja huomaamaton paukkuliivi tai oikeammin paukkurengas. Se kiinnitetään vyötärölle ja laukaistaan käsin samaan tapaan kuin paukkuliivi. Kaasupatruuna on pienempi kuin paukkuliivissä, samoin nostovoima.
Meloessa paukkuvyötä ei huomaa lainkaan. Kapine täyttyy laukaisuremmistä uimarenkaan muotoiseksi. Koska se on kiinnitetty vyötärön ympärille, se nousee kainaloiden alle kuin uimarengas eikä karkaa.
Mietin, millä tavalla rengas voisi täyttyessään haitata kajakkiin kiipeämistä. Kaatumistilanteessa ensisijainen pelastautumistapa on eskimo. Eskimon pyöräyttämistä vyö ei haittaa mitenkään. Sama koskee melakellukkeen kanssa puuhastelua tai avustettua pelastautumista niin kauan, kuin paukkurengasta ei ole laukaistu.
Jos kajakkiin nouseminen ei onnistu tai voimat alkavat ehtyä, paukkurenkaan voi laukaista ja kellua pelastusrenkaan varassa lähimpään rantaan tai jäädä odottelemaan apua.
En ole kokeillut, mutta tuntumani on, että täytenäkin kohtuullisen hoikka paukkurengas tuksin haittaa merkittävästi kajakkiin nousua.
Aion käyttää edelleen perinteistä retkiliiviä kylmänä aikana pelkäästään jo siksi että liivi lämmittää. Myös kovempaan keliin puen liivin mieluummin kuin paukkurenkaan, samoin retkillä, joissa tarvitsen liivin taskuja.
Mutta iltalenkeillä ja hyvässä kelissä paukkurengas tuntuu huomattavasti liiviä kätevämmältä.
Melontasaappaat
Kantapääni on leikattu ja vaikka onkin kutoutunut hyvin, kylmä ei tee sille hyvää.
Fleece-vuorilliset, polveen asti ulottuvat melontasukat alkoivat aikanaan vuotaa heti ensimmäisellä retkellä. Niiden pinnassa on Liguid-solea kohta enemmän kuin alkuperäistä pintaa. Paljon olen käyttänyt niiden tai neopreenisukan ja crocsin yhdistelmää.
Crocsit ovat nykyisessä kajakissani vähän kömpelöt, koska jalkatilaa on niukasti. Pelkillä sukilla kantapää taas kuormittuu liikaa.
Päätin kokeilla melontasaappaita. Hain vedenpitäviä kangasvartisia saappaita, jollaiset olen joskus nähnyt yhdellä melojalla käytössä. Sellaisia ei ainakaan tällä hetkellä Suomesta eikä lähialueen verkkokaupoista löytynyt sopivaa kokoa eikä kohtuullisen hintaan.
Tilasin Sipoosta AquaDesign HydroBoot - saappaat, koska ne näyttivät NRS:n vastaavia sirommilta. Kajakissani on ahtaat jalkatilat.
Ensivaikutelma AquaDesignin neopreenivartisista ja kumikärkisistä saappaista on ihan ok. Kannan kumivahvike tukee hyvin leikattua kantapäätäni. Pohjat ovat melko ohuet. Saappaiden varren suussa on kiristysnauha, joka estää roiskevettä pääsemästä saappaan sisään.
Ihan kuivana jalat eivät saappaissakaan pysy, koska jalat hikoavat. Kumikärki ei hengitä lainkaan ja neopreenivarrenkin hengittävyys vaikuttaa vaatimattomalta. Mutta lämpimänä jalat kyllä pysyvät. Ainakaan ensimmäisten lenkkien aikana ei yhtään kramppia.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Jälleen vesillä
Tervattuihin puusoutuveneisiin ja keskimoottorisiin kalastajaveneisiin verrattuna siro, pitkä ja kapea kajakki näytti uskomattoman kauniilta, kuin joutsenen sulalta tai sinisellä taivaalla liitelevältä lokilta.
Mielikuvani vahvistui, kun näin valkoisen kajakin liukuvan merellä pitkän kaksilapaisen melan vilkkuessa auringossa. 1960-luvulla kajakkimelat olivat paljon nykyistä pitempiä ja melontatyyli matala.
Mielikuvissani kajakin kuuluu ilman muuta olla valkoinen. Vesillä valkoinen ei välttämättä ole kaikkein näkyvin ja turvallisin väri, mutta kolhut ja naarmut näkyvät siinä värillistä tai mustaa pintaa heikommin.
Värin lisäksi toinen ja tärkeämpi uuden kajakkini valintaperuste oli sopivuus omaan käyttöön. Valitsin kajakin, jollaisessa olen istunut yhteen menoon kokonaisen kuukauden ja yli 1300 kilometriä. Jos kajakissa jaksaa istua kuukauden ajan keskimäärin 8-10 tuntia päivässä, se ei voi olla kovin epäsopiva.
Kuukauden mittaisella retkelläni mukana kulki tietysti suuri määrä retkitavaraa, ruokaa ja vettä. Kantavuutta tarvittiin paljon enemmän kuin iltalenkkien ja päiväretkien kajakissa. Niinpä valitsin aiemmasta pitkän retken Tiderace Xplore -kajakista pykälää pienemmän, m-kokoisen mallin. Ensituntumani on, että valinta osui kohdalleen.
Kokeilin myös valmistajan uutta Xceed -mallia. Sen kansi tuntui minulle aavistuksen liian matalalta eikä kannen viisteiden puuttuminen aukon etusivuilta miellyttänyt. Arvelin kolhivani melalla kannen sivut nopeasti kolhuille.
Xplorea ei enää valmisteta, mutta se ei tee mallia yhtään huonomaksi. Tideracen uusi Xceed korvaa aiemmat Xplore, Xcape ja Xcite -mallit ja on varmasti hyvä kompromissi, vaikkei minulle sopivalta tuntunutkaan.
Xceed-mallin myötä valmistus on siirtynyt Thaimaasta Portugaliin. Minun sinivalkoinen "joutsenensulkani" on viimeisiä Thaimaassa valmistettuja malleja.