Vanha, mutta saumansa koossa pitänyt hansikas on mukava. Se
on kuin osa kättä, ei haittaa eikä hierrä.
Lasikuitukajakki ei veny eikä muotoudu. Se on mikä on. Meloja
muotoutuu kajakkiin, kun istuma-asentoa, polkimia ja reisitukia virittelee
melontakilometrien myötä.
Tahe Revalin kantta on moitittu korkeaksi ja moni vierastaa
sen kapeaa istuinta ja pienehköä M-kokoista aukkoa. Kajakkihan on vain 54
senttiä leveä ja aukkoon pääsee vain takakannen kautta. Minulle Reval sopii tuhansien
melontakilometrien jälkeen kuin vanha hansikas.
Istuin on juuri sen levyinen, ettei se paina eikä hölsky. Selkätuen
olen vaihtanut matalaan ja pehmeäreunaiseen, kankaalla verhoiltuun solumuoviin.
Alkuperäinen tuki painoi joskus alaselän laitaläskiä tai jäi alareunastaan
istuimen yläosan ja selän väliin. Joskus se kiertyi aukkoon pujottautuessa vakaatasossa
väärinpäin, ja sen oikaisu kesken melonnan oli hankalaa.
 |
| Olen vaihtanut selkätuen kapeaan ja pehmeään solumuovikaistaan. Sillon tällöin kannattaa kokeilla melontaa kokonaan ilman selkänojaa. Alaselkä saa hyvää liikettä ja melonta-asento paranee automaattisesti. |
Alkuperäisen istuimen pohjalla oli vajaan sentin paksuinen
solumuovipehmuste. Istuimen etureuna nousi aavistuksen liian korkealle ja
puudutti pitkässä istumisessa takareidet. Leikkasin pehmusteen alle
viistoreunaisen sentin vahvuisen, kapean korokepalan. Toimii. Korkeammalla
istuminen tehostaa melonta-asentoakin.
Kajakin sivukansi laskeutuu reisien kohdalla hyvässä
kulmassa, mutta hiukan liian korkealla. Sentin paksuiset solumuovikaistat kannen
alla parantavat tuntumaa ja tuntuvat kylmällä lämpimiltä. Kajakin kallistelu on
helppoa ja luontevaa polvea aavistuksen nostamalla.
 |
| Jalkaterät asettuvat lähelle kohtaa, missä kyljen viistous päättyy. Kyljen viistäminen mahdollistaa melan vetämisen hyvässä asennossa ihan kyljen läheltä. Mela sujahtaa melkein pystyasennossa veteen suunnilleen jalkaterien kohdalta. |
Melonta-asennon viimeistelee polkimien etäisyys ja sijainti.
Sopiva polkimen etäisyys on sellainen, että jalan saa tarvittaessa suoraksi,
mutta polkimen ja reisituen avulla saa myös kunnon tuen. Tukea tarvitaan
kajakin kallistelussa, tuennoissa ja eskimossa. Parhaimmillaan kajakki
kytkeytyy osaksi melojaa saumatta.
Polkimiin liittyy myös jalkaterän asento. Matalakantisissa
kajakeissa jalat sojottavat sivuille kuin sammakolla. Jalkojen voima ei siirry
tehokkaasti melan kautta veteen. Pitkällä päivämatkalla on tärkeää, että
melontatyöhön saadaan mukaan jalat, selkä ja vatsa.
Revalin kansirakenne sallii jalkaterän kääntämisen pystyyn.
Asento on luonteva, jalat eivät kierry nilkasta tai polvesta. Melontaliike lähtee
jaloista ja kaikki voima kohdistuu eteenpäin melontaan, vaikkei polvia
kilpamelontatyylisesti yhteen saakaan. Hyvä,
että kannen alla on tilaa. En ihmettele, miksi esim. Point 18 XP:n kansi on muotoiltu
jalkaterien kohdalta korkeaksi.
Ilman jalkaterän asennon miettimistä olisi syksyinen satasen
päivämatka todennäköisesti jäänyt melomatta. Jalan oikean asennon opettelusta
johtui, että Sulkava soutujen reitin melottuani ainoa kipeytynyt paikka oli
akillesjänteet. Ennen Sulkavaa jalkojen voima oli jäänyt suureksi osaksi meloessa
käyttämättä.
Kaikkien kokeilemieni kajakkien jälkeen tuttu, viritelty
Reval tuntuu aina niin sopivalta. Kuin vetäisi vuosia tallatun vanhan nahkaisen
vaelluskenkänsä jalkaan.
