Pehmeä vai kova istuin kajakkiin

Kajakin istuimella on keskeinen vaikutus siihen, miten melonta sujuu ja kuinka kauan kajakissa jaksaa rantaan nousematta istua. 

Tiderace Explore M ja muutama käyttämäni istuimen lisäpehmike. Kajakin alla olevat airot eivät liity millään tavalla melontaan, toki vesillä liikkumiseen kyllä. 

Kajakkimeloja on sidottu aukkopeitolla napakasti kajakin istuimeen, ja mahdollisuudet melonta-asennon vaihteluun ovat rajalliset. Kajakin trimmaaminen tavaroita siirtelemällä ei rantaan nousematta onnistu. Kajakkia voi kallistaa polvea nostamalla, selkätukea voi säätää niin, ettei ryhti niin helposti painu kasaan ja ylävartaloa voi painopisteen muuttamiseksi kallistaa eteen tai taakse. Mutta takapuoli pysyy kaiken aikaa tiiviisti kajakin istuimessa, ellei nyt ole syvää ylätukea hakemassa tai eskimoa pyöräyttämässä. 

Vasemmalla Tahe Revalin solumuovilla pehmustettu istuin, oikealla Kayman Furyn istuin, jossa ei ole lainkaan pehmustetta. Solumuovipehmusteissa on sellainen ikävä puoli, että niiden alle jää usein sen verran vettä, että takapuoli kastuu.

Kajakissa istumiseen tottuu kajakissa istumalla. Melontaharrastukseni alkuvaiheessa tavallinen iltalenkkini kesti noin tunnin. Totuin istumaan kajakissa tunnin, ja jos aikaa meni enemmän, alkoi istuin tuntua epämukavalta. Kun jatkoin lenkkini välillä kahteen tuntiin, totuin vähitellen istumaan kajakissa kaksi tuntia. Sen jälkeen pitempikään istuminen ei puuduttanut takapuolta, selkää, reisien yläosaa eikä jalkateriä. 

Perception Essencen istuinta on kehuttu ja hyvää minusta on varsinkin se, että istuimen etureunan korkeutta voi säätää. 

Istuimen sopivuuden lisäksi olennaista on jalkatukien sopiva etäisyys, kannen ja polvitukien korkeus ja selkätuen säätö. Jalat on hyvä pitää vähän koukussa, mutta ne pitää tarvittaessa saada polkimilla suoriksi. Selkätukeen ei ole tarkoitus nojata, vaan siitä saa sopivaa tukea jalkatyöhön. Kerrataan nyt vielä, että meloja käyttää tehokkaan melonnan kiertoliikkeeseen isoja lihaksia, siis jalkoja, selkää ja vatsaa. 

Tiderace Vortesin istuimen pohjaan on liimattu ohut kumimatto, joka estää liukumasta penkillä. Tällaisella penkillä olen istunut kahdeksankin tuntia yhteen menoon. 

Mutta millainen on istuin, jossa retkimelojan pitäisi pystyä istumaan tuntikausia yhteen menoon. Yhtä oikeaa mallia tai vastausta kajakin istuimen malliin ei ole niin kuin ei polkupyörän istuimeenkaan. Istuin on valittava konkreettisesti takapuolituntumalta, mielellään useamman tunnin yhtäjaksoisella tuntumalla. 

Minulle parhaat kajakin istuimet ovat olleet Kayman Furyssa ja Tideracen Vortexissa ja Explorerissa. Furyn lasikuituistuimessa ei ollut lainkaan pehmustetta, Tideracen kajakeissa lasikuituun on liimattu puolen sentin kumipehmuste, tai paremmin liukueste. Istuimet ovat olleet leveydeltään sellaisia, että lantio solahtaa siihen sen verran napakasti, että kajakkia voi kallistaa yksinkertaisesti lantiota kallistamalla. 

Kajaksportin istuin, joka muissa kajakeissa on tuntunut sopivalta, puudutti korkeakantisessa Skim Beaufortissa takareidet ja istuimen päällä piti pitää parin sentin solumuovipatjaa. Pikkuisen samaa vikaa (tai ominaisuutta) on Sea Bird Discoveryssa. Istuin on vähän liian leveä ja kajakin kansi korkea. Tosin sanoen kajakissa ”hölskyy”. Tuntuma on toki henkilökohtainen ja myös tottumiskysymys. 

SeaBird Discoveryn istuimessa on ohut pehmuste. Selkätuki on korkea, mutta sen voi onneksi kääntää kaksinkerroin. 

Olin istunut Tideracen penkeissä useita tuhansia kilometrejä ja kahdeksankin tuntia yhteen menoon ilman ongelmia, kunnes huomasin leikkaavani ohuesta retkipatjasta istuimeen lisäpehmikettä samaan tapaan, kuin ensimmäisellä viikon mittaisella retkelläni. Takapuolen luihin ja lonkkaan painoi. 

Vähitellen vaivat pahenivat, pehmike kasvoi paksuutta ja siedettävä aika kajakissa lyheni kesällä 2024 alle puoleen tuntiin. Seuraavana keväänä sain lonkan tekonivelen, ja melonta jonkin verran helpottui. Alaselkä oli leikattu pari vuotta aiemmin, ja silläkin saattoi olla osuutta kajakissa istumisen hankaluuteen. 

Sun Castalin istuin on samantapainen kuin Perceptionissa. Istuimen sivuilla on pehmikkeet, joilla voi säätää istuimen leveyttä ja lantiotuntumaa kajakkia kallistettaessa. 

Tänä kesänä, kun lonkka alkoi jo olla kunnossa, vajaa tunti kajakissa sujui hyvin, mutta toisen tunnin alkaessa vanhat vaivat palasivat. Pidin vanhasta muistista erivahvuisia solumuovipehmikkeitä takapuolen alla ja yritin hakea sopivaa muutamasta viime vuosina leikkaamastani eri vaihtoehdosta. Ei juuri helpottanut. Harmitti ja mietin jo, pitääkö typistää melontalenkit alle tuntiin tai jättää koko harrastus, kunnes lenkille lähtiessäni unohdin jotain. 

Aluksi en huomannut mitään. Melonta tuntui helpolta. Meloin neljän ja viiden metrin sivuvastaiseen ja sivutuuleen, sitten sivumyötäiseen ja suoran myötätuuleen enkä tullut laskeneeksi kajakin evää. Ohjailuvedot ja pienet kallistukset sujuivat kuin huomaamatta, ja kajakki totteli herkästi vartalon liikkeitä. Puolen toista tunnin istuminen ei tuntunut takapuolessa, ei nivusissa eikä reisissä, ei lonkissa. Olin unohtanut istuinpehmikkeen pois. 

Melontamaisemaani kuun valossa. Harvoin on näillä vesillä näin tyyntä. Vaikka tuuli olisi vain viisi tai kuusi metriä sekunnissa, jos se tulee pohjoiselta puoliskolta, aalto on lyhyttä ja terävää ja jostain syystä usein ristiaallokkoa.

Toisin sanoen kajakin istuimessa käyttämäni erilaiset pehmikkeet vaimensivat muutakin kuin painetta takapuolen luihin. Pehmikkeet vaimensivat ja jopa estivät kokonaan vartalolla ohjaamisen. Lantion liike ei välittynyt kajakin runkoon. Lisäksi pehmeä solumuovi painoi milloin takareisiä, milloin jotain muuta kohtaa tai kaikkia niitä. 

Luulen, että kajakin istuimeen pätee sama periaate kuin polkupyörän istuimeen. Aluksi pehmeä tuntuu mukavalta, mutta mitä enemmän ja pitempiä matkoja ajat, sitä vähemmän istuimeen kannattaa laittaa pehmustetta. Hiertymien ja turtumisen kannalta istuimen muoto ja asento ovat pehmeyttä tärkeämpää. Selkätuesta vielä sen verran, että opin aikanaan eniten melontatekniikkaa ja kajakin käsittelyä Lettmanin merikajakilla, jossa ei ollut lainkaan selkätukea, ei edes alaselän taakse tulevaa remmiä. Meloessa oli pakko pitää kohtuullinen etunoja.

Seabird Discovery 430 – vankka melkein joka paikan peruskajakki

Tavallaan heräteostos. Näin voisi luonnehtia hankkimaani Seabird Desing Discovery 430 –kajakkia. Toki muovisen kakkoskajakin hankinta merikajakin kaveriksi oli ollut suunnitelmissa, mutta päätöstä vauhditti melkoisesti loppusyksyn edullinen tarjous. 

Saman valmistuttajan Expedition ja varsinkin R Scott –malleista on julkaistu käyttäjäarvioita, mutta Discovery mallista ei sellaisia juuri osunut silmiini. Tein siis hankinnan pelkästään kuvien, mittojen ja intuition perusteella. Intuitioni toki perustuu kymmenien eri kajakkimallien melontaan monenlaisissa olosuhteissa. 

Ensivaikutelma on tukeva ja hintaansa nähden kohtalaisen laadukas. Luukut sulkeutuvat tiiviisti pienen silikonisuihkeen jälkeen. Etuköydet ovat niin kaukana istuinaukosta, ettei niillä ole melonnan aikana käyttöä kuin varamelan kiinnikkeenä. Istuinaukon takana on verkko, johon ei jäykkäselkäinen pääse melonnan aikana käsiksi. Jos karttaa haluaa pitää käsillä, tarvitaan aukkopeiton päälle nauhat.

Kansiköysiä saisi olla enemmän. Sellaista kansiköyttä, mitä pelastautumisessa voi käyttää apuna, ei takana ole ja edessäkin turhan lyhyesti. Muutama kansinappi ja kaksi kertaa kajakinmittainen viisimillinen kansinaru menevät siis hankintalistalle. 

Päiväluukku edessä on pussimallinen, jossa on kierrettävä kansi. Kansi toimii liukkaasti pienen silikonisuihkeen jälkeen. Kantta avatessa kannattaa olla tarkka, ettei vettä pääse lorahtamaan olemattoman reunuksen yli kannelta lokeron sisälle.

Istuin on hyvä, kunhan taittaa selkätuen kaksin kerroin. Selkätukea voi säätää kätevästi narun ja narulukon avulla istuinaukon vasemmalta puolelta aukkopeiton alta. Narulukko luistaa, jos narua ei painele huolellisesti lukkouran pohjaan. 

Ensimmäisten kymenien kilometrien jälkeen tuntui, että istuin voisi olla sentin pari korkeammalla. Kajakin ensisijainen vakaus siitä tuskin paljoakaan kärsisi. 

Polvi- tai reisituet osuvat kohdalleen. Jos eivät osu, niitä voi säätää muutaman sentin eteen ja taakse. Samoin istuinta voi siirtää eteen tai taakse 5–7 sentin verran. Reiät on kajakissa valmiina.

Polkimet on kuin Smart Trackit, mutta säätötanko toimii kiertämällä eikä nostamalla. Kun on tottunut melomaan evän kanssa, ohjauspolkimet tuntuvat olevan koko ajan vähän tiellä. Kun jalkaterät polkevat melonnan tahdissa, painavat ne samalla polkimen ohjausosaa ja kajakki vähän mutkittelee. Pitääpä tutkia vielä polkimien sopivaa etäisyyttä ja säätövaijerin kireyttä.

Discoveryssä on peräsin, mutta ei evää. Peräsin on kätevää nostaa ja laskea naruista istuinaukon oikealta puolelta. Säätönarun jousto vähän arvelutti, mutta näyttää toimivan. Säätönarut ovat sen verran takana, ettei niihin meloessa osu sormilla. Hyvä niin.

Peräsinlapa on pitkä ja tuntuu pitävän hyvin. Peräsin ylhäällä Discovery nousee herkästi tuuleen. Vastaavasti se ohjautuu melko hyvin kallistelemalla ja on ohjattavissa kohtalaisesti ilman peräsintäkin. Tosin kun kajakissa kerran on peräsin, niin miksipä sitä ei käyttäisi. 

Discovery on 430 senttiä pitkä ja 63 senttiä leveä. Tilavuutta on 293 litraa. 530 senttisen Tiderace Xplore -merikajakin rinnalla pullea Discovery näyttää todellista tilavammalta, eikä vaikutelma muutu vedessäkään. Koko etukansi tuntuu olevan korkealla veden pinnasta. 

Todellinen tilavuus paljastuu, kun kurkistaa kajakin luukkuihin. Etulaipio on huomattavan edessä, eikä keulapiikkiin jää kovin suurta tilaa. Takana tilaa on enemmän, eikä eväkotelo jaa sitä kahteen osaan. Istuimen takana on reilusti tilaa, samoin polkimien ja etulaipion välissä. Istuinaukkoon ei mielellään pakkaa retkellä kovin paljon tavaraa. Laipiota siirtämällä kuivaa tavaratilaa olisi enemmän.

Discovery on tukeva ja istuinaukko on suuri. Kajakkiin on helppo pitkäjalkaisemmankin istahtaa. Ensisijainen vakaus on hyvä, eikä kajakki tunnu kovin helposti kaatuvan. Kahdeksanasteisessa vedessä en tosin kokeillut, missä vaiheessa kajakki lopulta kaatuu. 

Tilasin kajakin mukana siihen tarkoitetun aukkopeitteen ja melan. Nyloninen aukkopeite on liian suuri, liian löysä ja liian kankeaa materiaalia. Aukkopeite on hankala kiinnittää, koska se luistelee takaa omia aikojaan irti aukon kauluksesta. Neopreeni- tai kombipeite menee hankintalistalle ja aukon kaulus karhennettavaksi. 

Melasta kirjoitan myöhemmin, kunhan saan sen käsiteltyä käyttööni sopivaksi. 

Kannen muotoilu vaikuttaa meloessa onnistuneelta. Mela tai melakäsi eivät kolhi kajakin kannen kylkiin. Pienellä istuimen korotuksella melonta-asento voisi olla tehokkaampi. Perussäädöillä melonta on leppoisaa ja vakaata. Ei ihme, että kajakkia mainostetaan kalastajille ja valokuvaajille. 

Kevään ensimmäisten avovesimelontojen perusteella Discovery ei häviä kovinkaan paljon nopeudessa yli viisimetriselle merikajakille. Totuttelulenkkien keskinopeus on kevään ensimmäisten 50 kilometrin matkalla on vaihdellut euromelalla lappaessa 6,7–7,2km/h. Vastaavat lenkit merikajakilla ja eskimomelalla ovat sujuneet noin 0,5 km/h nopeammin. 

Suurin ero nopeuden ohella on melonnan keveydessä. Kapea Ticerace Xplore liikkuu eteenpäin vaivattomammin. Discoveryllä saa tehdä töitä enemmän, jos haluaa pitää nopeuden jatkuvasti yli seitsemässä kilometrissä. Mutta miksi pitäisi? 

Vakaassa Discoveryssä on helppo ja miellyttävä istua, sitä on helppo ohjata ja se on kevyt melottava, jos tavoitteena ei ole maksimaalinen päivämatka. Toisaalta kajakissa jaksaa istua kyllä pitkään ja se on vakaa - tällaiset asiat voivat kompensoida hyvin aavistuksen hitaampaa matkavauhtia.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mitä kajakilta haluaa, missä meloo ja mitä melonnalta odottaa. Jos haluaa kirjata nopeusennätyksiä, Discovery ei ole oikea vaihtoehto. 

Jos Discovery olisi polkupyörä, se olisi jäykkäperäinen noin 1000 euron maastopyörä, ei siis kaikkein nopein, ei kevein eikä kaikkein maastokelpoisin, mutta erittäin hyvä kompromissi moneen maastoon ja monenlaiseen käyttöön. 

Minulle Discovery on hyvä vaihtoehto jokiretkille, jäiden sekaan, kivisille vesille ja pienempiin vesiin retkille, missä pääasia voi olla esimerkiksi valokuvaus tai reittiin tutustuminen. Se on myös hyvä kakkoskajakki, johon sopii kaiken kokoiset melojat ja jolla voi melottaa ketä tahansa, joka haluaa tutustua opastuksellani lajiin.