Kalajoelta länteen parinkymmenen kilometrin etäisyydellä avomerellä sijaitsee Kallankarit, parinkymmenen hehtaarin laajuinen Maakalla ja viiden hehtaarin kokoinen Ulkokalla. Ulkokallassa sijaitsee Kalajoen sääasema. Paikan nimi on tuttu säätiedotuksista.
 |
| Lepäsen saari katoaa pian utuun takanani |
Kallankarit kohosivat merestä 1400 –luvulla. Saaret ovat olleet asuttuja siitä lähtien ainakin avoveden aikana. Vilkkaimpaan aikaan 1800-luvulla saarilla asui noin 200 henkeä. Nykyisin Maakallassa on noin 50 perikuntien hallussa olevaa kalastajamökkiä ja Ulkokallassa alle kymmenen.
 |
| Maakalla näkyy vasta tunnin melonnana jälkeen |
Kareilla on edelleen 1700-luvulta peräsin oleva Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, karikokous. Ylintä päätösvaltaa käyttää kuusihenkisen karineuvoston päällikkö, haminamestari. Omaa kansanedustajaa Kallankareilla ei sentään ole.
 |
| Taivas ja vesi ovat yhtä. Horisontti häviää |
Lyhin ja suojaisin melontareitti Kallaan alkaa Rahjasta Kalajoen eteläpuolelta. Konikarvon kalasatamassa on useita veneluiskia ja sataman alueelle voi huoletta jättää auton retken ajaksi. Paluu kalasatamaan sujuu kohtalaisen helposti, vaikkei näkyvyys paras mahdollinen olisikaan. Maamerkit ovat selkeät.
 |
| Maakallan kirkko näkyy hyvällä säällä mantereelle asti |
Lähden Konikarvosta karikkoista saarten eteläsivua pitkin uloimman, Lepäsen saaren kärkeä kohti. Matkaa on muutama kilometri, ja saaren kärki juuri ja juuri erottuu aamun udussa. Vesi on kirkasta. Pohjan suuret kivet näyttävät paikoin olevan todella lähellä pintaa. On melottava varovasti. Lokit ja vesilinnut pitävät ääntä, joka tuo mieleen turkkilaisen alakoululaisten välitunnin. Yksittäisiä ääniä ei nousevasta ja laskevasta kirkunasta erota.
 |
| Luoteispuolen luonnonsatama on suojainen |
Lepäsen kärjessä otan Retkikartta.fi:stä katsomani suunnan 315 astetta. Edessä ja ympärillä näkyy vain vettä ja taivasta, joka peilautuu veden pinnasta. Horisontti katoaa utuun. Tyyntä. Sääennusteen mukaan pohjoinen tuuli nousee tänään 2-6 metriin. Vastaan tulee kalastusalus, jonka peräaalto ulottuu tyynessä pinnassa kauas. Aalto on terävä. Täällä on monin paikoin hyvin matalaa.
Minulla ei ole karttaa. On vain suunta 315 ja arvio etäisyydestä. Melon kohti ei mitään. Pian Lepänen katoaa usvaan takanani. Olen yksin. Horisonttia ei ole; on vain kajakin oranssi keulakansi, kompassin lukema ja melan ääni.
 |
| Rantavajat huokuvat kalatuksen ja hylkeenpyynnin historiaa |
Vajaan tunnin kuluttua Lepäsen kärjen jälkeen erotan suoraan edessä tummemman kohdan horisontin korkeudella. Väliin se häviää, mutta sitten erotan Maakallan matalan siluetin, jossa kirkko ja valotorni kohoavat muuta saarta korkeammalle.
Maakallasta tulosuuntaani ulottuu muutaman sadan metrin mittainen kallion, kivien ja karien muodostama särkkä, Maasääri. Maasäären lounaispuolelle on viritelty nuottia, joiden valkoiset kohot muodostavat pitkiä kaarevia rivejä. Kierrän Maasäären koillispuolelta suuria pinnan alla näkyviä kiviä väistellen. Uteliaat, tylppänokkaiset ruokit lentävät kohti ja väistävät vasta muutaman metrin etäisyydellä.
 |
| Puiset jalkakäytävät Maakallan kalasataman puolella |
Käännyn Maasäären ja pääsaaren välistä etelään ja kierrän Maakallan luoteispuolen luonnonsatamaan. Satama on pitkän, kapean lahden pohjukassa. Satamassa on rivi harmaantuneita makasiineja, hylkeenkäsittelypöytä ja suuri pata traanin keittämistä varten. Melonta Rahjasta Maakallaan on vienyt tyynessä säässä kaksi tuntia.
 |
| Maakallan maasto on kivikkoista ja karua |
Kalavajojen vaiheilla ja mökkien pihapiireissä liikuskelee joitakin mökkiläisiä. Saan kutsun kahville ja myöhemmin syömään savustettua siikaa. Himankalainen mökkiläinen kertoo olevansa saarella kuudetta kertaa tänä kesänä. Aallokko oli viikonlopun tuulessa ollut kaksi-kolmemetristä ja venematka Himangalta kestänyt kolme tuntia.
 |
| Kirkko ja vaivaisukko |
Syön. Otan valokuvia kalasataman rakennuksista ja ympäristöstä. Ovipieliin on naulattu hylkeiden käpäliä ja pyrstöeviä. Kalastus- ja hylkeenpyyntihistoria näkyy kaikkialla. Saaren rakennukset ovat ryhmittyneet kalasataman tuntumaan ja kirkon ja pääsataman välille saaren toiseen päähän.
Kävelen saaren itäpuolelle. Pienen kirkon ovi on auki ja käyn sisällä. Penkit ovat tiheässä, niiden lankut kapeat ja selkänojat pystyt. Tilaa ei ole tehty viihtymistä varten. Kallankarien ihmiset ovat eläneet kovaa ulkoilmaelämää. Jumala on ollut saarelaisten elämässä vahvasti läsnä.
 |
| Maakallan kirkossa on istumapaikkoja isommallekin joukolle |
 |
| Maakallan pappilan kamari |
Kirkon vieressä on vanha pappila. Pienet, peräkkäiset matalat huoneet on museoitu lukuun ottamatta etuhuoneen lavitsan patjaa ja oranssia päiväpeitettä. Oviaukkojen korkeus viittaa siihen, etteivät kallalaiset ole olleet kovin pitkäkasvuista väkeä.
 |
| Ulkokalla on noin neljän kilometrin päässä Maakallasta |
 |
| Ulkokalla kaksikymmentä, pohjoiskoillinen kaksi metriä sekunnissa |
Melonta Ulkokallaan kestää puolisen tuntia. Lännessä näkyvän saaren ylle kohoaa punavalkoinen radiomasto ja sen vierellä matala majakka ja punainen majakanvartijan talo. Melon saamani ohjeen mukaan saaren ohi pohjoispuolelta ja majakan kohdalta kapeasta aukosta sisään vaatimattomaan satamalaituriin.
 |
| Ulkokallan kesäasukas korjaa mökin räystästä |
 |
| Hylkeennahkoja kuivumassa mökin seinällä Ulkokallassa |
Pitkäpartainen mies korjaa vajan räystästä. Nuorempi mies maalaa seinää punamaalilla, ja vaimo lukee kirjaa aurinkoisessa mökin pihapiirissä. Ainakaan kahteen viikkoon ei majakanvartijan talossa ole käynyt ketään.
 |
| Hylkeenpyytäjän talo |
Puhumme hylkeenpyynnistä ja nuottaamisesta. Saarelaisten mukaan hylkeet eivät juuri haittaa nuottakalastusta. Hyljekanta on pysynyt kohtuullisena. Lähes jokainen hylje, joka nähdään, onnistutaan ampumaan keväällä jäidenlähdön aikaan. Hylje on arka eläin. Se ammutaan kahden-kolmen sadan metrin etäisyydeltä. On osuttava kerralla kaularangan tyveen, ettei hylje kellahda ulottumattomiin jään alle.
 |
| Ulkokallan "satamalaituri" on kapean aukon takana |
 |
| Ulkokallan maisemaa hallitsee radio- ja säämasto, majakka ja majakanvartijan talo |
En viivy Ulkokallassa pitkään. Pohjoinen tuuli viriää. Vaikka saarilla on karikokouksen määräämä leiriytymis- ja telttailukielto, lupaa parrakas isäntä yösijan ja riittävästi ruokaa useammaksikin päiväksi. Saarilla eletään sään ehdoilla.
Palaan Maakallaan mantereen puolen hiekkarannalle. Syön. Juon kahvia. Säätöevän väliin menee pieni kivi, jonka poistaminen vedessä kelluvasta kajakista on työlästä. Saaren rantavesi on selvästi mantereen vettä kylmempää.
 |
| Maakallan sataman hiekkarantaa |
Melon mantereelle päin kompassisuuntaan 135 astetta. Välillä korjaan suuntaa vasemmalle tuulen sortoa vastaan. Puolen tunnin kuluttua erotan horisontissa kapean viirun ja siinä aavistuksen korkeamman kohdan. Kohta on Lepäsen saari, joka on Rahjan saarista uloimpana.
Keskellä selkää näen pitkän aikaa kivikkoisen pohjan allani. Suuret kivet ovat ylimmillään alle kahden metrin syvyydessä. Ulkokallan kalastajien mukaan hylkeet viihtyvät usein juuri tällä matalikolla.
Myöhemmin erotan vaaleat Ruukin hallit Lepasen vasemmalla puolella ja siitä vasemmalle Hiekkasärkkien pakat ja vaaleat, pitkät hotellirakennukset. Lepäsen takana näkyy puiden yläpuolella saaren taaempi linjataulu. Lähempi näkyy vasta muutaman kilometrin etäisyydeltä punakeltaisena vihreää metsää vasten.
 |
| Näkymä Maakallan majakkatornista Maasääreen ja mantereelle päin |
Heikko sivumyötäinen tuuli keikuttaa puuskissa kevyesti lastattua kajakkiani. Lepäsen edustalla on matalikko, jonka aallokko voi tuulella olla todella hankalaa. Ulkokallan kalastaja kertoi reitin pahimman aallokon syntyvän usein juuri tänne, saaren kärjen tasalle. Merellä kyllä pärjää, jos Lepäsesta pääsee kunnialla ohi.
Poikkean Lepäsen kärjen matalilla kallioilla. Aurinko on lämmittänyt kalliot, ja siinä on mukava oikaista hetki selkää. Konikarvon sataman aukko on helppo löytää meren puolen rannassa olevan vanhan puulaivan läheltä.
Melonta Rahjasta Ulkokallaan ja takaisin kestää hyvässä säässä tavallisella merikajakilla noin viisi tuntia. Matkaa kertyy vajaat neljäkymmentä kilometriä valitun reitin mukaan. Taukopaikkoja ei ole, koska saaret ovat ainoat laajalla merialueella. Retken edellytyksenä on hyvä, heikkotuulinen sää sekä harjoiteltu suunnistus- ja pelastautumistaito. Etua on sellaisista istumalihaksista, että pystyy istumaan kajakissa jaloittelematta useamman tunnin kerrallaan.
