Blogini nimi ”Valokuvia vesiltä ja mailta” syntyi aikaan ajatuksesta, että julkaisisin blogissa lähinnä valokuvia melonta- ja polkupyöräretkiltäni. Olin polkenut polkupyörällä vuosituhannen vaihteesta lähtien kymmeniä tuhansia kilometrejä, rakentanut vanerisen kajakin, ostanut oikean merikajakin ja takana oli ensimmäiset pitemmät melontaretket.
Blogin aloittamisen jälkeen pyöräily jäi pikku hiljaa vähemmälle, mutta melontakilometrejä alkoi kertyä vähintään tuhat joka vuosi, ja postaukset keskittyivät lähes kokonaan melontaan. Valokuvat jäivät lopulta melko lailla tekstin jalkoihin. Pitkien retkien jälkeen tein päivityksiä vuosi vuodelta harvemmin. Melontakilometrit ovat viiem vuosina jääneet alle tuhanteen, mutta pyöräilykilometrejä on alkanut kertyä vuosi vuodelta enemmän.
Palaan tässä ja muutamassa seuraavassa postauksessa blogin alkujuurille ja julkaisen valokuvia ja vain lyhyitä tekstejä ”vähän vesiltä ja paljon mailta”.
Vietin vuodenvaihteessa pari viikkoa Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella. Mennäänpä sarjan ensimmäisessä postauksessa vesille – tässä tapauksessa Intian valtamerelle ja tarkemmin Watamun rannoille.
Watamu on reilun puolen tunnin taksimatkan päässä Malindin lentokentältä. Malindiin taas pääsee Nairobista reilun tunnin mittaisella lennolla.
Paikalliset kanootit eivät näyttäneet kanadalaismallisilta. Niitä sauvottiin seisten melko syvässäkin vedessä pitkällä sauvalla. Vajaan puolen metrin korkuinen aallokko ei näyttänyt juuri haittaavan sauvojia.
