Honkasensaari – Murole

Kello herättää seitsemältä. Sankka valkoinen sumu ympäröi Honkasen saarta. Näkyvyyttä on tuskin kolmeakymmentä metriä. Yö oli makuupussituntuman mukaan kylmä, vain muutamia lämpöasteita. Vesi on yöllä kymmenen, jopa viisitoista astetta ilmaa lämpimämpää. Kestää aikansa, ennekuin aurinko lämmittää ilmaa niin paljon, että sumu haihtuu. Odottelen kunnon näkyvyyttä melkein kolme tuntia. Pakkaan odotellessa kaikki kuivapussit ajatuksen kanssa uudelleen.

Siperian saaresta näkyy ensin vain yksi valkoinen kummeli. Kun aurinko lämmittää rittävästi, sumu haihtuu nopeasti. Huomaan Siperian kalliorannan tuntumassa punaisia poijuja ja salossa liehuvan viirin. Kuulen seuraavan päivänä, että siellä on Näsijärven purjehtijoiden yksi tukikohta. Olisin voinut yöpyä siellä.

Laaja Tarjanne kapenee vuonomaiseen Syvinkisalmeen ja laajenee parin kilometrin levyiseksi Mustaseläksi. On katsottava kartasta, kummalta puolen Karkausniemeä pääsee Ruovedelle. Seuraan viitoitettua väylää Korpuansalmen kautta ja huomaan kartalta, ettei niemen länsipäässä olisi ollut minkäänlaista ojaa, mistä pääsee läpi.

Fillari-GT:n mukaan lännessä Papinlahden ja Nuottalahden tienoilla on tuli- tai leiripaikka. Ei ollut. Löysin Kivistö-nimisen laiturin ja kyltin, jossa luki yksityisalue. Ehkä siellä on joskus ollut leirintä- tai telttailualue. Nousen Vähä-Rengasniemen sileille kallioille lounaalle. Nousupaikan valinta on helppoa, koska näin hetkeä aiemmin paikalta lähtevän melojan ja kalliolla näkyi vielä kajakin sija märkänä vanana. Uin matalassa hiekkapohjaisessa rannassa.

Olin saanut edellisenä iltana sähköpostia ruovetiseltä melojalta ja soitan nyt hänelle. Ohitan Ruoveden hänen kannaltaan liian aikaisin, koska hänen on oltava päivällä töissä. Mies on juuri Haapasaaressa lounaalla, ja lasken, etten ehtisi sinne lounastunnin loppuun mennessä. Retkilounaan jälkeen poikkean Ruoveden uimarannalla ja vierasvenesatamassa. Jälkimmäisessä on vesivessa, vesipiste ja kahvila.

Ruovedeltä Palovedelle kuljetaan Kautunvuolteen kautta. Kautunvuolteen ruoppaaminen ei onnistunut 1800-luvun loppupuolen menetelmillä. Siksi viereen kaivettiin 160 metriä pitkä ja 2,4 metriä syvä, suluton Kautun kanava. Melon kanavaa pitkin vanhan kääntösillan laitteiden välistä. Nyt sekä kanavan että avoimen vuolteen yli kulkee pitkä silta lähes kahdentoista metrin korkeudella.

Keltainen kajakki pitää kelluntataukoa Ruhalanselän pohjoislaidalla ja lähtee sitten kohti Miestamonsalmea. Tavoitan melojan salmessa. Juha Hallanoro meloo kaksikon taka-aukossa ja irlanninsetteri Minni tähystää etuaukossa. Juha kertoo melovansa joka kesä Virroilta Tampereelle jotain reittiä. Viisivuotias Minni on tottunut pennusta asti istumaan kajakissa. Parin tunnin välein Minni pääsee uimaan.

Melomme Palosaaren pohjoisreunalle tauolle. Viereisen Jäminkisaaren pohjoislaidalla on sileät kalliot, mitä Juhan mukaan Tampereen Vihurin melojat käyttävät taukopaikkanaan. Sinne minäkin olisin noussut, ellen olisi päätynyt mukavassa juttuseurassa Palosaareen.

Palovesi kuroutuu Palosaaren eteläpuolella kapeaksi Jäminginvuolteeksi ja sitten sokkeloisen väylän ja kapean Kirnusalmen kautta jälleen laajaksi Paloveden seläksi. Söin Palosaaressa vain rusinoita, pähkinöitä ja Juhan tarjoamia hyviä hunajakeksejä. Alkaa olla ruoka- ja kirjoitustauon aika.

Väylän itäpuolen Velhon- ja Kettuvuoren rannat ovat jyrkkää kalliota. Huomaan lännessä Viitasaaressa (Mikonsaaressa) Näsijärven purjehtijoiden retkisataman ja nousen saarelle. Kokkaan ruuan ja kirjoitan saaren eteläpuolen salmeen rakennetulla laiturilla. Muutama veneilijä käy juttelemassa ja joku laittaa saunan lämpenemään. En jää saunomaan, vaan jatkan kapeita salmia meloen kohti Muroleen kanavaa.

Muroleenkoski näyttää siltä, että sen voisi laskea kajakilla sopivasta kohtaa kohtalaisen helposti. Koskimelonta ei ole minun lajini. Päätän käyttää sulkukanavaa, mutta vasta aamulla. Rannan ravintola sulkeutuu kymmeneltä. Viritän telttani rannan hoidettuun puistoon koivujen alle.