torstai 10. syyskuuta 2015

Murole – Isosaari (Paarlahti)


Kuulen aamulla kolinaa, loisketta ja auton ääntä. Varhainen kalastaja on laskenut veneensä vesille veneluiskalta ja nostanut kajakkini luiskan laidalta ylös nurmikolle. Ennen kanavalle lähtöä käyn rannan kahvilassa aamukahvilla ja sämpylällä.


Kanava toimii narusta vetämällä. Naru on odotuslaiturin laidalla ja riittävän alhaalla. Kanavassa ajaa perämoottorilla soutuvene vastaan suuri koira veneensä keulassa. Kanavan jälkeen avautuva Vankaveden laaja selkä on täysin tyyni. Vasta selän puolessa välissä viriää heikko vedenpinnan rikkova tuuli.


Ennen selän kääntymistä etelään kohtaan Tommi Vuorisen, joka lähti soutamaan edellisellä viikolla Vilppulasta Tampereelle. Nyt hän paluumatkalla. Tunnistin Vuorisen Aamulehden jutusta, ja tiesin siksi hänen tarinansa. Vuorinen on asentanut soutuveneeseensä soutulaitteen liukupenkin ja korottanut hankaimia viitisentoista senttiä. Soutuveneessä on hyvin tilaa kunnon vesisäiliöille, keittimille ja muille tarvikkeille. Matkaa mies kertoi taittavasta fiiliksen mukaan ilman sen kummempaa tavoitetta. Yhtä hyvin kymmenen kuin viisikymmentäkin kilometriä päivässä.


Nousen ruokatauolle Honkaniemen länsipuolen Kirvessaaressa. Vasta saarelta lähtiessäni huomaan sen lounaispuolella sissipäällikkö Rothin muistomerkin juurella hyvän rantautumispaikan nuotiopaikkoineen.

Myyrysselkä tuntuu kapeiden salmien ja pienten selkien jälkeen avaralta vedeltä. Kaksi vesiskootteria suhahtaa vastaan ja kiertää laajoja kaarroksia korkealle nouseva vesisuihku perässään. En tiedä, kuinka hyvin keskimääräinen vesiskootteriajaja tuntee vesiliikenteen säännöt ja käytännöt. Muista vesilläliikkujista ne ovat minusta pelottavimpia, koska ne singahtelevat suuntaan ja toiseen nopeasti ja ennalta arvaamatta. Sama koskee monia nopeasti liikkuvia pieniä moottoriveneitä. Helpoimmin ennustettavia ovat purjeveneiden, uppoumarunkoisten moottoriveneiden ja vetouistelijoiden liikkeet.


Vähänkään isommilla vesillä liikkuvan retkimelojan on viisasta käydä ainakin saaristolaivurikurssi. Kurssilla käydään läpi vesiliikenteen väistämissäännöt, navigoinnin perustiedot, merimerkit ja monia muita hyviin merimiestaitoihin kuuluvia asioita. Rannikkolaivurikurssi syventää tietoja ja lisäksi opetellaan vuorovesi- ja merkintälaskut. Merkintälaskuilla määritetään suunta pitkillä etäisyyksillä karttalehdeltä toiselle. Vaikka meloisi väylien ulkopuolella eikä itse tarvitsisi vesiliikenteen sääntöjä, auttavat ne ymmärtämään toisten vesilläliikkujien käyttäytymistä. Paitsi vesiskoottereiden.


Näsijärven Koljonselkä on kuulemma harvoin rasvatyyni. Ei edes joka vuosi, kuulen Tampereen Navigaatioseuran laiturissa Vähä Lammisaaressa. Pidän saaressa kirjoitus- ja ruokatauon. Aamulehden toimituksesta soitetaan, että melon liian nopeasti. Hienoja paikkoja jää näkemättä. Kuulen, että Näsijärven itäpuolen Paarlahti olisi vaikuttava paikka. Paarlahden vuono on kaikkineen viisitoista kilometriä pitkä ja Suomen syvin sisävesivuono. Epäilen, että Inarinjärveltä löytyisi vielä mittavampia vuonoja, mutta voin olla väärässä. Melon siis Paarlahteen.


Kämmenniemen edustan saarissa koivut alkavat jo kellertää ruskan väreissä. Etsiskelen Käälahden pohjukasta jatkuvaa Aunessalmea ja Paarlahden vuonon alkua. Kapea salmen suu erottuu vasta läheltä. Aunessalmen kivisen museosillan takana on uudempi korkea ja pitkä Kaitalahden silta, jonka kaarevan tukipalkin päältä teinipoika heittäytyy ketjun varassa veteen kuin Tarzan. Pyydän poikaa hyppäämään uudelleen, koska en ehtinyt ottaa valokuvaa. Poika puistelee selkä punoittaen päätään eikä aio enää toista kertaa hypätä. 



Ilta alkaa huolestuttavasti hämärtyä, kun melon kapeaa, jyrkkärantaista vuonoa itään. Ainoat kelvolliset leirirannat ovat yksityisiä mökkirantoja. Kuulin Aamulehden toimituksesta, että Isosaaressa on ainakin joskus ollut seurakunnan leirikeskus. Lopulta huomaan Isosaaren jälkeisen Kulkkilan Isosaaren pohjoisrannalla ulkotakan, jonka valkoinen tiilihormi on ristin muotoinen. Nousen laiturille, kierrän aution saaren pihat ja rakennukset, ja lopulta viritän teltan pimeässä iltayössä saunan laiturille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti