Isosaari – Rauhaniemi

Mietin, käynkö Paarlahden pohjukassa, koska joudun tulemaan samaa reittiä takaisin. Viitapohjassa vuonon itäpäässä on kartan mukaan uimaranta ja päätän käydä siellä uimassa. Paluumatkalla voisin tutkia, pääsenkö oikaisemaan Matehisen kautta Kämmenniemen lounaispuolen kautta Näsijärvelle.

Viitapohjan kylä levittäytyy vuonon pohjukan ympärille. Uimaranta on vaatimaton. Vieressä on pieni venelaituri ja ylhäällä parkkipaikalla kompostikäymälä. Uin, keitän kahvit ja palaan vuonon etelärannan reunaa meloen länteen. Sinilevä piirtelee ohuita raitoja veteen tyynissä kohdissa. Paikoin kalliot nousevat rannassa korkealle. Vuono on paikoin kuusikymmentä metriä syvä.

Isosaaren jälkeen käännyn etelään Matehiselle. Kurkistan ohimennessä Sisaruspohjaan johtavaan kapeaan, valkoisen sillan alta kulkevaan uomaan. Matehiselta pääsee kartan mukaan Valkeajärveen, mistä voisi kohtuullisella kärräyksellä päästä Näsijärven Mutikonlahteen. Löydän Valkeajärveen johtavan kapean, matalan rummun läpi kulkevan ojan, mutta en lähde sauvomaan ojaa eteenpäin. Palaan takaisin ja nousen Aunessillan laiturin viereen ruokatauolle. Muutaman sadan metrin päässä museosillasta on kauppa, mutta en juuri nyt tarvitse kaupasta mitään.

Näsijärven selällä käy heikko kolmen metrin tuuli, joka nostaa vähän kajakkia korkeampaa aaltoa. Suurimmat sivuvastaiset aallot roiskahtavat etukannelle. Voin kuvitella, että viiden tai kuuden metrin pohjois- ja etelätuuli nostavat avoimelle Näsinselälle kohtalaisen aallokon kymmenen metrin tuulesta puhumattakaan.

Pyrin Iso-Otavan eteläpuolen saarille, joiden jälkeen Tampereelle asti on pelkkää avovettä. Sekoilen saarissa niin, että huomaan olevani Harvassalon kohdalla, kun luulin lähestyväni jo Pallosaarta. Kierrän Pallosaaren myötäpäivään melkein ympäri, koska saaren lounaispuolella pitäisi olla pieni hiekkapoukama. Haaveilen kuvasta, missä etualalla kiehuu Trangia ja taustalla siintää Pispalanharju. En löydä hiekkarantaa. Sen sijaan rantaudun sepelipoukamaan, mihin on isoista kivistä kasattu nuotiopaikka. Kuvakin jää ottamatta. Syön ja kirjoitan muurahaisia väistellen päivän postaukseni.

Suunnittelen melovani yöksi Näsinselän länsilaidan tuntumassa Lentävänniemen lähelle Räyhärinsaaren venesatamaan. Siitä olisi aamulla lyhyt matka Pispalan uittotunnelin suulle. Epäilen mielessäni lähiön tuntumassa olevan sataman rauhallisuutta yöpaikkana. Saan Tampereen Vihurin puheenjohtajalta tekstiviestin, että seuran melontakurssilaiset odottavat minua Rauhaniemessä ja että Tapatoran saaressa Rauhaniemestä itään olisi hyvä leiriytyä.

Melon parin kolmen metrin sivutuulessa Pallosaaresta runsaan kymmenen kilometrin matkan suoraan Rauhaniemeen Vihurin vajalle. Joukko vihurilaisia meloo venesataman aukolla vastaan. Jään vajalle yöksi. Nukun maan suurimman sisävesillä toimivan melontaseuran isossa vajassa kymmenien kajakkien välissä. Saan illalla paikattua vuotavan retkipatjani Liquid Solella niin, että se ehtii yön aikana kuivua kunnolla.