Tänään kanoottityömaalla näytti iltapäivällä käytännössä ihan samalta kuin aamulla. Vaikka mitään kovin näkyvää jälkeä ei syntynyt, työt silti etenivät merkittävästi. Aloitimme päivän liimaamalla eilen muotoillut ja asetellut pohjalevyt paikoilleen.
Vielä piti pohjalevyjä hieman viimeistellä, ennen kuin epoksia levitettiin kölipuun selkään. Liimaaminen on tarkkaa puuhaa, ja se on lämpötilasta riippuen tehtävä nopeasti tai erittäin nopeasti. Meillä liiman työstöaika oli puoli tuntia, ja se kului kyllä lähes viimeistä minuuttia myöten yhden pohjalevyn liimaamisessa. Liimattavana oli kahteen kanoottiin yhtensä neljä pohjalevyä.
Epoksia ei kannata pihistellä eikä toisaalta holvata ympäriinsä. Jos liimaa pihistelee, voi rakenteisiin jäädä onttoja kohtia, joihin vedellä on vahva taipumus ennen pitkää hakeutua. Ja jos vettä pääsee puurakenteen sisään, rakenne ei ole pitkäikäinen.
Ylipursunnut epoksi ja epoksitahrat taas ovat aika työläitä poishiottavia. Huomasin sen, kun hioin yhteen liimattujen neloslautojen liitokohtia säällisen näköisiksi. 120:n paperilla sai pyörittää Festoolin epäkeskokonetta hyvän aikaa.
Kanootin teko rytmittyy liimausten mukaan, koska epoksi kuivuu ja saavuttaa lopullisen kovuutensa hitaasti. Jos lämpötila olisi vakio +24, kuivumisajan voisi katsoa kellosta. Hämäläisessä kesässä hallin sisälämpötila vaihtelee ja kuivuminen sen mukaisesti. Kuivumisen astetta seurataan aamuisin edellisen päivän epoksikuppien pohjilta.
Koska kuivumista pitää odottaa ainakin seuraavaan päivään, tehdään välillä muita töitä. Tänään liimattiin yhteen seuraavat eli kolmoslautaparit ja valmisteltiin jo seuraavat eli toiseksi viimeiset. Minä liimasin kakkosparitkin, koska jään todennäköisesti jälkeen kurssikaverista taas jossain vaiheessa.
Iltapäivän yksi askare oli istuinten runkojen valmistus. Opin piirtämään puuhun sahausmerkin veitsellä, jotta sahaus osuisi tarkalleen oikeaan kohtaan. Lyijykynän jälki on puussa vähintään millimetrin paksuinen, ja voi siis aiheuttaa millimetrin heiton.
Puusepän työ näyttää olevan tarkkaa puuhaa ja kysyy kärsivällisyyttä. Vastaavasti tiiviin ja irvistelemättömän puuliitoksen aikaansaaminen on palkitsevaa. Kolme minunkin tekemistä neljästä liitoksesta onnistui kohtalaisesti. Vain yksi jäi vähän irvistämään, mutta sekin peittyy istuinnauhojen alle. Mielenkiintoista on seurata puusepän tinkimättömän tarkkaa työskentelyä sellaisissakin paikoissa, jotka eivät jää edes näkyviin.
Istuimen rungon osat liitettiin toisiinsa eräänlaisella tappiliitoksella. Tappeja varten osiin jyrsittiin sopivat kolot, jotka sentään tehtiin koneella. Osat liimattiin yhteen Pur-liimalla ja puristettiin jämäkästi kuivumaan.
Päivän päätteeksi katselimme melojen malleja. Huomenna on tarkoitus liimata melojen säleet ja kun liima on kuivaa, alkaa höylääminen.
Katselin illalla majapaikassani Luopioisten matkailuesitteitä ja karttaa. Aika monta tulipaikkaa ja retkisatamaa näyttää Kukkian saarissa ja rannoilla olevan muutaman tunnin melonnan päässä Luopioisten keskustasta. Jos olisi kajakki mukana eikä illoiksi muita tehtäviä, kävisin iltapuhteina ainakin lähimmät tulipaikat katsomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti