Ämmätsä sijaitsee keskellä ei mitään, mutta maisema ja varsinkin Ämmätsän kartanon maille vievä mutkikas tie on kaunis. Luulenpa, että tie Luopioisista Rautajärvelle ja Ämmätsään noudattelee edelleen valtaosin ikiaikaista kärrytietä. Tielle näkyvät järvenselät eivät ole laajoja. Ne näyttävät suojaisilta ja hyvin melottavilta lähes säässä kuin säässä.
Vendia Woodsin kuluvan kesän ensimmäinen kanootinrakennuskurssi alkoi aamulla kahdeksalta. Jouka Dehm ja kurssin ohjaaja Juho Paaso esittelivät tilat, työkalut ja kurssin ohjelman. Siitäpä päästiin melko nopeasti rakennusjigin äärelle ja kiinni kölipuuhun.
Oikean mittaiseksi sahatun kölipuun molempiin päihin liimattiin epoksilla kaarevat steevit. Koska Finnia-kanootti ei ole ihan symmetrinen, steevit ovat hieman erilaisia. Niitä ei siis parane sekoittaa keskenään.
Ensimmäinen työkalu, jota kanootin rakentamiseen tarvittiin oli japaninsaha. Sain sillä heti pintanaarmun vasempaan peukaloon, mutta kun oudonmalliseen sahaan tutustui lähemmin, sahaaminen ”väärään suuntaan” hammastetulla sahalla alkoi sujua.
Kölipuun ja steevien liitoskohta viistottiin sahalla hyvin loivaan kulmaan ja viistotut pinnat höylättiin sileiksi. Kaarevien steevien höyläämisessä käytettiin kavahöylää, jollaista olin pidellyt käsissäni viimeksi oppikoulun alaluokilla, kun tehtävänä oli kaarevan vaatehenkarin höylääminen.
Kun steevit oli liimattu kölipuuhun ja koko komeus kiinnitetty ruuvipuristimilla oikeassa asennossa jigiin, jätettiin epoksi kuivumaan yön yli.
Kanootin kaksi pohjalautaa oli jo liimattu valmiiksi. Vedia-lauta on tavallaan mäntyvaneria, mutta sillä erotuksella, että viilut ovat eri vahvuisia ja saman suuntaisia, vain keskimmäinen viilu on poikkisuuntaan. Päällimmäiset viilut ovat 1,2 millimetrin vahvuisia. Tällä tavalla ohut lauta ei halkeile, se saadaan pitämään mittansa ja siihen saadaan sopiva taipuisuus.
Vendia-laudan juuret lienevät Rantasalmella, missä etsittiin sulkavalaiselle kilpasoutuveneelle sopivaa venelautaa. Läyliäisissä toimiva Vendia Woods jatkoi kehitystyötä ja on päätynyt ympäristöystävälliseen ja puuta säästävään venelautatuotantoon. Vendia-lautaa käytetään myös erilaisissa sisustuksissa, koska pintaviilut ovat oksattomia ja tarkasti valikoituja.
Kanootin noin 2,4 metrin mittaiset sivulaudat oli CNS-jyrsitty oikeaan muotoonsa, ja meille jäi tehtäväksi irrottaa laudat levyistä, hioa jatkoskohdat toisiinsa yhteensopiviksi liimata kappaleet pitkiksi laudoiksi, jotka asennetaan pohjalaudoista seuraaviksi. Siinä vaiheessa kanootti alkaa jo saada selkeää muotoa. Koska aikaa jäi, sahasimme ja hiomme seuraavankin kerroksen laudat valmiiksi liimausta odottamaan.
Päivän päätteeksi kävin kokeilemassa valmista Finnia-kanoottia Ämmätsänjärvessä. Tarkoitus oli kokeilla kanoottia kaksikkona Juhon kanssa, mutta sillä välin kun Juho oli pukemassa melontakamppeita päälle, nousin itsekseni kanootin takaistuimelle.
Koska kanootin takaistuin on melko takana ja pohja sinä kohtaa jo melko jyrkkä v-pohja, pieni istuma-asennon muutos sai kanootin kallistumaan laituria kohti. Horjahdin veteen kanootin ja laiturin väliin. Onneksi olin jättänyt autonavaimet ja puhelimen kuivalle maalle – varmuuden vuoksi.
Seuraava yritys Juhon kanssa onnistui jo hyvin, jos ei välitetä tahdottomasta vapinasta, jota alaselkäni ja jalkani tuottivat ihan omia aikojaan. Kiikkerältä tuntui, tosi kiikkerältä, oli ensivaikutelmani. Vaikutelma suli sitä mukaa kun jännitys ja sitä myötä vapina lakkasi. Parin sadan metrin päässä saatoin jo rentoutua ja ajatella itse melontaa.
Kolmannen yrityksen tein soolona niin, että meloin kanoottia etuistuimelta perä edellä. Enää ei kiikkeryys vaivannut, saatoin keikuttaa kanoottia ilman pelkoa kaatumisesta. Tässä siis pätee sama asia kuin kajakissa – siihen pitää osata istuutua, siinä pitää osata olla alaselkä rennon joustavana ja siitä pitää osata nousta maihin. Ja kun kanootin saa liikkeelle, kulku muuttuu vakaammaksi ihan samaan tapaan kuin polkupyörällä. Yritäpä pysyä polkupyörällä pystyssä paikallaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti