Olen melontaretkilläni eri puolilla Suomea nähnyt melkoisen määrän kesämökkejä ja rantasaunoja. Tähän mennessä reittini rannoilla on ollut mökkejä vähemmän kuin odotin. On pitkiä taipaleita, missä ei ole yhtään kesämökkiä. Suurin osa näkemistäni mökeistä on pieniä ja reilusti täysi-ikäisiä. Unohdetun, hoitamattoman ja asumattoman näköisiä mökkejä on vähän. Se, että mökkien pihamailla käyskentelee varttunutta väkeä, johtuu ehkä siitä, että on arkiviikko eikä kesälomakausi ole vielä alkanut.
Vehmersalmen satamassa on yhtä hiljaista kuin autioilla kesämökkirannoilla. Kahvila on arkisin kiinni. Bajamajat on lukossa. Kaksi miestä laskee Busteria trailerilta järveen. Kone kastelee tulpat liian hätäisestä ryypyn käytöstä eikä käynnisty. Ryyppy kiinni, kaasu auki, muutama rivakka veto, kaasu kiinni ja kone käynnistyy yskähdellen. Vanhus on potkutellut rollaattorilla rantaan ja makoilee auringossa vähissä vaatteissa.
Melon Suvasvedeksi aukeavaa Vänskänselkää. Moottorisahan itsepintainen laulu valittaa kaukaa veden takaa. Naulapyssyn säklätys sekoittuu kuikan ja joutsenen huutoon. Päivästä toiseen yksin meloessa aistit herkistyvät. Korva poimii rantojen äänimaiseman. Koivun, kalan, vasta leikatun nurmikon, savun ja pilkottujen klapien tuoksut vuorottelevat ja sekoittuvat levän, sateen ja kaislikon tuoksuun.
Suvasveden Kukkarinselällä nousee lounaistuuli. Kuuden kilometrin avoveden ylitystäni seuraa molemmilta puolilta nousevat tummat pilvet ja sade. Hetkessä tuuli yltyy moninkertaiseksi. Se nostaa veden pinnasta roiskeita kuin sadetta, mutta aalto ei kasva. Yhtä nopeasti tuuli taas asettuu entisekseen.
Karvioon ja Heinävedelle johtavalla vuonomaisella väylällä maisema muuttuu jylhäksi ja kallioiseksi. Vierunvuoren rinteeltä alas vyöryneissä kivissä on nimikirjoituksia vuosikymmenten ajalta. Nousen Paimensaaren retkisatamaan tauolle. Olen lähdössä jatkamaan matkaa, kun tuuli jälleen yltyy. Se lennättää tavaroita ympäriinsä, vesi muuttuu tumman harmaaksi ja puiden oksat rasahtelevat. Alan jo katsella sopivaa teltan paikkaa, kun tuuli lakkaa yhtä nopeasti kuin oli alkanut.
Kirjoitan Kohmansalon venerannassa. Sade ropisee pienen telttani kattoon. Selkä puuttuu kumarassa istuen kirjoittamiseen. Venerantaa voisi luonnehtia niin, että tämä on miesten maailma. Sellaisten miesten, joiden toimissa tarkoituksenmukaisuus ohittaa kauneuden, viihtyisyyden ja siisteyden. Käki sentään kukkuu tänäkin iltana kilpaa mustarastaan liverryksen kanssa.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti