Leiripaikkani oli retkeni tähänastisista toiseksi huonoin. Vanha veneranta, vuosia käyttämättä ollut laho puucee ja kolme soutuvenettä, joista yksi ei ollut enää merikelpoinen. Etsiskelin illalla sopivaa yöpaikkaa. Paikan edustalla kelluva veneen septitankin imutyhjennyslaite sai luulemaan, että ollaan retkisatamassa.
Imutyhjennuslautan vuoksi en viitsinyt ottaa juomavettä rannasta. Käytän Katadyn Vario -merkkistä vedenpuhdistinta, joka on toiminut hyvin. Suodatin ei ole mennyt tukkoon enkä ole saanut vatsatautia, vaikka olen juonut jo kymmenen päivää järvivettä. En säilytä vettä montaa tuntia vesipussissa, koska uutta vettä on koko ajan käsillä. Pumppaan tarpeellisen määrän vettä vesipussiin ennen rantautumista mielummin selältä kuin rantavedestä.
Koska pohjoistuuli jatkui edelleen navakkana, kiersin Partalansaaren länsipuolelta, vaikka se pidentää matkaa. Ehkä valinta ei osunut ihan kohdalleen, koska länteen päin mennessä tuuli puhalsi voimalla vastaan jokimaisessa uomassa. Etelään mennessä takaa puhaltava tuuli taas nosti ikävää aallokkoa, joka vaati jatkuvaa ohjailua. Kapeassa, korkearantaisessa uomassa tuuli saa voimaa kuin suihkuturbiinissa.
Ohitin reitin varrelle jäävän Sulkavan Linnavuoren melkein pysähtymättä. Juuri kun ohjasin rantaan, puhkesi kylmä, vihmova sade. Tuskin näkymä vuoren laelta olisi ollut kummoinenkaan harmaassa vesisateessa. Nousin maihin Mannilanniemen leirintäalueella ja vierasvenesatamassa. Kaksi toppahaalariin puettua lasta työnteli mailalla palloa minigolf-radalla. Kahvilassa oli hiljaista, isäntä aikoi hakea huomenna tukusta tarjoiltavaa. Isä ja poika tulivat respaan ilmoittautumaan toiveikkaasti shortseissa.
Tuuli alkoi laantua. Kajakki nousi helposti aallon harjalle ja kulki pitkiä matkoja aallon päällä. Laaja Haapaselkä oli autio. Vain tukkilastissa seilannut proomu näkyi selän itälaidalla. Aloin katsella jo ennen Puumalaa sopivaa leiripaikkaa siltä varalta, etten keskustan liepeiltä sopivaa paikkaa löydä.
Puumalansalmen vastarannalla kulkeva tie kohosi huikeaksi, koko kylän keskustan yllä kaartuvaksi sillaksi edessäni sitä mukaa, kun meloin idyllisten rantavajojen ohi kohti keskustaa ja satamaa. Vain kirkuvat lokit, polkupyörää taluttava mies ja sataman penkillä istuva mummo. Mitään muuta liikettä en kesällä niin vilkkaan ja värikkään satamarannan rantakadulla kylmän tuulisena maanantai-iltana nähnyt.
Kymmenes retkipäiväni päättyi Koskenselän leirintäalueen lämpimään suihkuun. Arvatkaa, miltä tuntuu, kun ei kymmeneen päivään ole käynyt kunnolla pesulla, vaihtanut puhtaita vaatteita ja istunut sisällä laittamassa ruokaa ja syömässä.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti