Melomisen yksi viehätys on visuaalisuus. Kajakissa istutaan lähellä veden pintaa. Näkymä on erilainen kuin korkeammasta veneestä tai laiturilta katsellessa. Vaatimatonkin laine näyttää kajakista katsoen näyttävältä, auringonsilta sädehtii häikäisevänä ja vesipisaroiden iskeytymisen veteen näkee puolen metrin etäisyydeltä.
Tänään vesi on näyttänyt siniseltä, harmaalta, mustalta, keltaiselta, valkoiselta ja kaikkien näiden sekoitukselta. Sää on vaihdellut tyynestä auringosta mustanpuhuvaan syöksyvirtaukseen sen mukaan, olenko ollut tuulen tai suojan puolella. Savonlinnan luoteispuolen Haapavesi avautui eteeni harmaana, mutta muuttui hetkessä mustaksi. Luoteesta nousi voimakkaita puuskia, jotka lennättivät vettä aaltojen harjoilta. Koska tuuli puhalsi selkäni takaa, vauhtini oli melkoinen.
Ohitin ennen Sortteerilahden sillan alitusta satametrisen tukkilautan, jota pieni hinaaja kiskoi vaijeri kireällä. Toinen hinaaja ohjaili raskasta lauttaa sivulta ja takaa. Lautalta kantautui kouluvuosien kesätyöpaikasta tuttu puun tuoksu. Lajittelin ja niputin mäntyä, kuusta ja rankaa Kemijokisuun uiton erottelutyömaalla lukioaikanani.
En käynyt ottamassa kuvaa Olavinlinnasta, koska minulla jo on sellainen muutaman vuoden takaa. Sen sijaan meloin kohti kirkon tornia, koska kirkon vastarannalla on Citymarket. Hain evästä ja koko marketin viimeiset hanskat. Ilma on viilennyt noin kymmeneen asteeseen ja meloessa jatkuvasti märät kädet palelevat tauoilla. Olen luullut, että Savonlinna on kesäinen kaupunki.
Koivukannanniemen Jori Hokkasen satama on ehkä hienoin retkisatama, missä olen käynyt. En tiedä, onko Jori Hokkanen paikallinen siltarumpupolitikko, maanomistaja vai merkkihenkilö, mutta Savonlinnan kaupungin ja Pidä saaristo siistinä ry:n ylläpitämä retkisatama on harvinaisen siisti, viihtyisä ja sopii maisemaan.
Melon Savonlinnasta eteenpäin pelkällä digitaalisella kartalla, joka on ladattu vesitiiviiseen älypuhelimeen. Laite toimii hyvin, kun apuna etäisyyksien hahmottamisessa on 1:200 000 maantiekartta. Puhelimen näyttö tottelee märkää sormea ja melontahansikasta. Puhelin myös paikantaa nopeasti ja osoittaa sen hetkistä kulkusuuntaa. Mainio apuväline.
Asetuin yöksi Vekarasalmen lossin liepeille pieneen venevalkamaan. Illan viimeistä sivutuulista selkää ylittäessäni ajattelin fb-kaverini Tuomo Pentikäisen päivitystä, jossa hän muisteli äskettäin edesmennyttä kirjailijaa Antti Hyryä. Tuomo oli palaamassa ensimmäiseltä käsivarren Lapin vaellukseltaan, kun poikkesi Antti Hyryn luona Kuivaniemellä. Aikana lapinkävijän haltioitunutta pullistelua kuunneltuaan Antii oli sanonut, että se on höpö höpö hommaa tuommoinen vaeltelu.
Siinäpä se taisi tulla paalutettua tämäkin melontaretki.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Tuo tierumpu Kesamosaaren ja Muhasaaren välillä on tuttu. Oliko tänä vuonnakin majava parisataa metriä rummun eteläpuolella?
VastaaPoistaTerv Henrik Westermark
Ahaa, tunnistit rummun oikein. Ei näkynyt majavaa. Kolovedellä oli kyllä majavan jyrsimiä puita. Katselen kaikkia vedessä liikkuvia mustia kohtia sillä silmällä, että näkisin norpan.
VastaaPoista