Tiderace Vortex pitkällä retkellä

Tiderace Vortex Kilpisjärven rannalla. Taustalla Ruotsi ja kolmen valtakunnan rajapyykki. 

Tiderace Vortexin suunnittelun lähtökohta on brittivesien vuorovesiaalloilla leikittely. Kajakki on vakaa, lähtee hyvin myötätuulisurfiin ja on ketterä. Nopeus ja melonnan keveys eivät ole olleet suunnittelijan tavoitelistalla. Miten surffikajakiksi nimitelty muovikäppyrä soveltuu retkimelontaan?

Meloin Vuoksennauha-melonnan Vortexilla. Matkaa kertyi kartalta mitattuna 510 kilometriä ja aikaa kului 12 päivää. Keskimääräinen päivämatka oli 42,5  kilometriä. Kahtena päivänä kertyi yli 52 kilometriä ja lyhin päivämatka oli noin 32 kilometriä. Ensimmäiset kuusi päivää meloin 3-6 metrin tuulessa, toiset kuusi meloin pääosin yli kymmen metrin sivu- ja myötätuulessa. Päivämatkojen perusteella muovinen, voimakkaan kaareva kajakki sopii hyvin suomalaisille sisävesireiteille.

Kuopion vierasatama. Kahvilan laituri on sen verran korkea, että pysäköin kajakin pieneen sillan alta kulkevaan kanavaan.

Onhan Vortex toki suoralinjaista, v-pohjaista kuitukajakkia raskaampi melottava. Eikä vauhti ole samaa luokkaa kuin vaikkapa saman merkin Xplorerilla, Skim Beaufortilla tai muovisella P&H Scorpiolla. Näistä varsinkin kaksi ensimmäistä liikkuu liukkaasti sekä aallokossa että sileällä vedellä. Retkilastattu Vortex tuntui ensimmäisenä retkipäivänä vettyneeltä uppotukilta. Tunne on tosin tuttu millä tahansa kajakilla ilman lastia melottujen lenkkien jälkeen. Vortexille suositeltu melojan paino on 70-100kg. Nyt kuormaa oli kaikkiaan 112 kg.

Rokansaari Puumalan lounaispuolella. Huomatkaa kunnon kajajakkiteline.

Retkikäytössä Vortexin parhaat ominaisuudet ovat mielestäni hyvä ergonomia, vakaus ja myötätuuliominaisuudet. Kajakissa voi istua helposti neljä tuntia yhteen menoon (183cm, 76kg). Yli viidenkymmenen kilometrin päivämatkojen myötätuulijaksoilla pidin vain kaksi maataukoa.

Kajakki on vakaa. Suvasveden ja Kermajärven ylityksissä nousi molemmissa voimakas sivumyötäinen tuuli, syöksyvirtaus. Vuoksen vesistössä tällaisia muutaman minuutin mittaisia hyvin voimakkaita puuskia nousi joka päivä, joskus tuon tuostakin. Pisimmillään ne kestivät melkein tunnin. Keikutuksesta huolimatta kartan tutkailu puhelimesta tai action-kameran virittely otsalle sujui horjahtelematta. Haukiveden ylityksessä osui kohdalle kahdesta viiteentoista metriin puhaltava sivumyötäinen. Kajakissa pystyi lepäämään rennosti mela kainalossa alatukeen nojaten isoimpien aaltojen vyöryessä alta.

Kilpisjärvellä navakassa tuulessa.

Pienellä etunojalla Vortex nousi melojan ja 35 kilon lastin kanssa aallon etureunan päälle. Haapaselällä ennen Puumalaa surfasin aallon päällä yli sata metriä kerrallaan melomatta lainkaan. Evä piti suunnan hyvin pienten ohjailuliikkeiden avustamana. Jos on kantavuutta perässä, on sitä myös keulassa. Vastatuulessa keula nousi aallon päälle ja räiskähti reippaasti alas ennen seuraavaa aaltoa. Vastatuuleen meloessa silmälasit eivät pysy kuivana.

Meloin Vortexilla ilman lastia kahdentoista metrin tuulessa Kilpisjärvellä. Retkimelonnan jälkeen tyhjä kajakki tuntuu aina aluksi turhankin herkkäliikkeiseltä. Muutaman minuutin jälkeen terävässä sivumyötäisessä aallokossa keikkuminen alkoi tuntua luontevalta ja vakaalta. Vortex taitaa olla melomistani kajakeista vakain ja helposti hallittavin sivumyötäisessä ja myötäaallossa.

Pikku-Malla Mallan kansallispuiston itäpäässä Kilpisjärvellä.

Vortexin pakkausluukut ovat tiiviit, mutta pienet. 24 senttiset pyöreät etu- ja takaluukun aukot edellyttävät kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta pakkaamisessa. Telttakepit ja teltta piti pakata erikseen. Pieni Trangia ei mahtunut takapäiväluukun aukosta sisään. Viikon eväät mahtuivat juuri ja juuri pienehköön takapäiväluukkuun. Muovikajakin foamista leikatut, paksut välilaipiot vievät tilaa. Eväkotelo jakaa matalan takatilan käytännössä kahtia heti pakkausluukun takaa.

Etutavaratila on selvästi tilavampi kuin takatavaratila ja houkuttelee pakkaamaan eteen enemmän ja isompia tavaroita. Painonjakautumisen kanssa kannattaa olla tarkka. Kajakki tuntui kääntyvän jatkuvasti vasemmalle, koska olin pakannut etupään aluksi liian painavaksi. Teltan ja kamerajalustan siirto edestä taakse ja kevyempien vaatepussien siirto takaa eteen muutti ohjauksen neutraaliksi.

Sopiva painojakauma syntyi pakkaamalla taakse kaikki leiriin tarvittavat tavarat, varakaasupullot ja kamerajalustat. Eteen pakkasin vaatteet, Trangian + kaasun + päivän ruoan, virtapankit ja kameralaukun. Takapäiväluukkua pidän yleensä aina ruokakomerona. Tällä retkellä en kuljettanut vettä ollenkaan, koska käytin vedenpuhdistinta. Se kulki kajakin istuinaukossa, mistä sen ja vesipussin sai helposti esiin sopivassa vedenottokohdassa ennen rantautumista.

Vortexissa näyttää olevan melkoisesti rokkeria. Tyhjän kajakin perä kelluu ilmassa. Tosiasiassa kajakki ei ole niin kaareva miltä näyttää. Kannen voimakkaan kaareva muoto ja korkeat perä ja keula hämäävät vaikutelmaa.

Olen nähnyt paljon pohjastaan lommahtaneita muovikajakkeja. Olen kirjoittanut, että muovikajakin säilytyksessä ja kuljetuksessa pitää olla tarkka lämpimässä ja auringonpaisteella. Muovi nimittäin muuttaa helposti muotoaan. Pohjallaan tai ylösalaisin olevan kajakin pohja voi lommahtaa sisään ja kyljellään oleva painua kieroksi.

En olisi uskonut, miten helposti lommahtaminen tapahtuu. Retken loppupuolella Puumalassa nostin kajakin laiturille ja huomasin, että pohja oli lommahtanut reilusti sisään polkimien ja istuimen puolesta välistä. Oliko se lommahtanut reippaassa aallossa meloessa vai huolettomasti rantaan vedettynä? En tiedä. Aalloissa meloessa pohja eli tuntuvasti. Koko kajakki notkui ja vavahteli aallonpohjaan iskeytyessään.

Kapoinen koivuklapi estää pohaa lommahtamasta sisään auringossa tai aalloissa.Polkimien alla olevista klapeista saa hyvän tuen kantapäille jajalkojen asentoa voi muutella.

Veistelin pohjan ja etupäiväluukun alapinnan väliin kapean klapin, jolla pohjan oikea kaarevuus palautui. Klapilla tuetun kajakin käyttäytyminen muuttui ketterämmäksi ja melonta keveni. Tuntui, että kajakin rakenne tukevoitui ja se muuttui vähän jäykemmäksi. Muotoilin retken jälkeen klapin tilalle jäykästä foamista tuen koskikajakkien tapaan.

Tulipaikoilta kerättyjä klapeja tarvitsin myös jalkatukien tuunaukseen. Poden kroonista akillesjänteen tulehdusta, ja nilkan pieni, päivästä toiseen jatkuva liike rasittaa akillesjänteen nopeasti käyttökelvottomaksi. Veistelin jalkapolkimien alle kaksi klapia niin, että ne tukeutuivat etulaipioon, ja minä saatoin tukea kantapääni klapeihin. Jalkojen asentoa saattoi näin muutella melko matalan kannen alla ja kantapäätuki osoittautui meloessa toimivaksi. Pitääpä viritellä vastaava tuki polkimien kiskoihin. Nimittäin jatkuva liimalla kiinnitetyn etulaipion potkiminen ei ainakaan paranna sen paikoillaan pysymistä ja tiiveyttä.