Kun on yksin monta päivää luonnossa, aistit herkistyvät. Näkee asioita, joita ei tavallisesti huomaa, tuntee tuoksujen vivahteita ja tuntee ruumiissaan hapekkaan ilman, tuulen ja aallokon. Sulkeutuessani eilen illalla pieneen vihreään telttaani aloin laskea, kuinka monta eri lintulajia tunnistan ulkoa kuuluvista äänistä. Yli kymmenen.
Yhtäkkiä läheltä kuului kuin tukahdettu haukahdus. Joku iso pöllö tai ennemmin joku nisäkäs. Kettu? Mäyrä? Hirvi? Haukahdus kuului uudelleen. Kuin matala murahdus. Ja taas, nyt lähempänä. Kuuntelen. Viidennen murahduksen jälkeen murahadan takaisin. Otus vastaa. Avaan teltan vetoketjun ja singahdan ulos hämärään. Mitään otusta ei näy. Eikä kuulu murahdustakaan.
Nukun sikeästi, mutta aamulla huomaan nuotiopaikalle jättämäni kattilan puuttuvan. Tällä oli siis sittenkin kettu, supi tai joku muu otus. Vasta aamupuuroa valmistellessani muistan, että olin yöllä siirtänyt kaiken ruualle tuoksuvan varmuuden vuoksi kajakin kansien alle.
Päivä on kulunut Koloveden kansallispuistoa kiertäessä. Kävin Ukonvuorella katsomassa esihistoriallisia kalliomaalauksia. Lähdin kiipeämään Vuoren laelle nousevaa polkua. Ennen puolta väliä taivas vetäytyi tummansiniseen pilveen ja ukkonen alkoi jyrähdellä. Jatkoin kiipeämistä. Kolme korppia vartioi keskenään rähisten vuoren kuvetta. Yltyvä tuuli huojutti kalliolla ohuen kuntan varassa kasvavia mäntyjä. Ukkonen jyrisi, mutta ylhäällä ei satanut. Alas päästyäni puhkesi lyhyt mutta raju sadekuuro. Istuin vuoren rinteellä esi-isien kallioluolassa hetken sadetta pitämässä.
Sää on ollut todella oikukas. Säätietojen mukaan on länsituuli, mutta Koloveden korkearantaisten saarten sokkeloissa tuuli puhaltaa mistä tahtoo. Enkä vähääkään epäile, etteikö tuulen voimakkuus olisi ollut puuskissa säätietojen varoituksen mukaisesti yli viisitoista metriä sekunnissa. Välillä aurinko paistaa lähes kuumasti ja on tyven, mutta yhtäkkiä seuraavasta salmesta puhaltaa viittätoista metriä kylmää tuulta. Loppupäivän on sitten puhaltanut tauotta.
Olin vähällä nähdä norpan. Kolme jyväskyläläistä miestä kalasti miehen kengän kokoisia ahvenia Syväniemen pohjoispuolen selällä. Yhtäkkiä kalastuskajakissa istuva mies huomasi norpan sadan metrin päässä. Vain nokka ja silmät kävivät pinnalla. Jäin toisten miesten kanssa odottamaan uutta ilmestystä. Norppa kuulemma tulee viimeistään viiden minuutin kuluttua uudelleen pintaan. Kalastuskajakin evät kiinnostavat sitä. Ja niinpä norppa kurkisti uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Nyt toisetkin näkivät sen, mutta minä en, koska istuin matalassa kajakissa lähellä veden pintaa.
Tavallisesti yöksi tyyntyy, nyt yltyy. Minkälainen sää on huomenna?
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti