Teen melko askeettisia retkiä, karuja ja yksinkertaisia. Pidän kunnollisen tauon vain, jos on nälkä tai kevennyksen tarve. Ajattelen, että matka sillä tavalla joutuu, koska pysähtelen muuten valokuvaamisen takia tuon tuostakin. Mutta kajakista nousen ja astun rantaan vain, jos on nälkä tai akuutti tarve.
Heräsin aamuyöllä navakan tuulen kohinaan. Jatkoin unta liki kahdeksaan ja toivoin, että tuuli laantuisi. Leiriä purkaessa neljättä kesää palvelevan telttani yksi kaari katkesi. Kaarta korjausholkilla parsiessani huomasin, että kuorihousuni vasen lahje on poikki. Korjasin lahkeen gorilla-teipillä.
Olen katsellut koko päivän Puijon tornia. Aamulla se oli edessä tuulisen Kallan selän takana. Vesillä vastainen tuuli ei tuntunut niin kovalta kuin Läpisaarten välisessä salmessa. Kallan siltojen jälkeen etsiskelin sopivaa taukopaikkaa Kuopion rannoilta. Kuopiota saa meloa pohjoisesta päin melko pitkään niin, että rannat ovat joko pensaikkoa, teollisuutta, venetelakoita tai yksityisasuntoja. Vain pensaikkojen takaa taivaanrantaan pistävä Puijon torni muistuttaa, missä kaupungissa ollaan. Kannattaa koukata keskustan rannoille ja laajennustöiden alla olevaan venesatamaan, jos haluaa nousta maihin. Koko matka satamasta Väinölänniemen kärkeen on hyvää maihinnousurantaa.
Retkeni ensimmäiset vesiskootterit suihkuttivat ohitseni heti Kuopion keskustan jälkeen. Vesiliikenne oli vilkasta, vaikka arkipäivä ei ole vielä illassa. Puijon torni alkoi jäädä taakseni. Tässä kohtaa on valittava, jatkaako Leppävirran vai Heinäveden reittiä. Jäin kansakoulun neljännellä luokalla jälki-istuntoon opettelemaan nämä reitit ulkoa. Opettajani, sodan käynyt majuri, oli antanut reitit läksyksi, enkä osannut niitä. Moni muukaan ei osannut. Toista kertaa en ole saanut laiskanläksyä.
Jatkoin Vehmersalmen suuntaan ja siis Heinäveden reitille. Tavoitteena on poiketa loppuviikolla Koloveden kansallispuistossa. Maisema alkaa jo näyttää sellaiselta savolaiselta järvimaisemalta, minkälaisena minä sen olen omaksunut. Kallioisia saaria ja luotoja, karuja mäntyjä ja kirkuvia lokkeja. Savolaiset lokit nostavat kovan metelin, kun lähestyy niiden istumaluotoa. Asiaa tuntuu olevan loputtomasti, ääni viäntyy ja kiäntyy, mutta valmista ei tule. Saan meloa rauhassa vaikka kuinka läheltä ilman suoraa väkivallan uhkaa.
Nousin pienelle Ahvensalon saarelle jaloittelemaan ja suunnittelemaan loppupäivä ohjelmaa - siis reittiä Vemersaloon. Lähtiessäni katselin Iivarinsalon hiekkaisia poukamia. Liekö parempia leiripaikkoja edes Kelventeellä. Iivarinsalon länsikärjen retkistama jäi kaivelemaan mieltäni, ja lopulta palasin takaisin päätin pitää huoltoillan. Uin, huollan kajakin ja varusteeni ja menen aikaisin nukkumaan. Ja katselen kumpuilevasta horisontista taivaaseen pistävää Puijon tornia. Alankohan tulla vanhaksi.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Eräällä minun lailla pitkänmatkanmelontaan hurahtaneella ystävälläni on motto: "tauot ovat myrkkyä".
VastaaPoista