Vuoksen melonta 7. päivä Karjalansaari (Heinävesi) – Pitkäsaari (Kolovesi)

Kun on yksin monta päivää luonnossa, aistit herkistyvät. Näkee asioita, joita ei tavallisesti huomaa, tuntee tuoksujen vivahteita ja tuntee ruumiissaan hapekkaan ilman, tuulen ja aallokon. Sulkeutuessani eilen illalla pieneen vihreään telttaani aloin laskea, kuinka monta eri lintulajia tunnistan ulkoa kuuluvista äänistä. Yli kymmenen. 

Yhtäkkiä läheltä kuului kuin tukahdettu haukahdus. Joku iso pöllö tai ennemmin joku nisäkäs. Kettu? Mäyrä? Hirvi? Haukahdus kuului uudelleen. Kuin matala murahdus. Ja taas, nyt  lähempänä. Kuuntelen. Viidennen murahduksen jälkeen murahadan takaisin. Otus vastaa. Avaan teltan vetoketjun ja singahdan ulos hämärään. Mitään otusta ei näy. Eikä kuulu murahdustakaan. 

Nukun sikeästi, mutta aamulla huomaan nuotiopaikalle jättämäni kattilan puuttuvan. Tällä oli siis sittenkin kettu, supi tai joku muu otus. Vasta aamupuuroa valmistellessani muistan, että olin yöllä siirtänyt kaiken ruualle tuoksuvan varmuuden vuoksi kajakin kansien alle. 

Päivä on kulunut Koloveden kansallispuistoa kiertäessä. Kävin Ukonvuorella katsomassa esihistoriallisia kalliomaalauksia. Lähdin kiipeämään Vuoren laelle nousevaa polkua. Ennen puolta väliä taivas vetäytyi tummansiniseen pilveen ja ukkonen alkoi jyrähdellä. Jatkoin kiipeämistä. Kolme korppia vartioi keskenään rähisten vuoren kuvetta. Yltyvä tuuli huojutti kalliolla ohuen kuntan varassa kasvavia mäntyjä. Ukkonen jyrisi, mutta ylhäällä ei satanut. Alas päästyäni puhkesi lyhyt mutta raju sadekuuro. Istuin vuoren rinteellä esi-isien kallioluolassa hetken sadetta pitämässä. 

Sää on ollut todella oikukas. Säätietojen mukaan on länsituuli, mutta Koloveden korkearantaisten saarten sokkeloissa tuuli puhaltaa mistä tahtoo. Enkä vähääkään epäile, etteikö tuulen voimakkuus olisi ollut puuskissa säätietojen varoituksen mukaisesti yli viisitoista metriä sekunnissa. Välillä aurinko paistaa lähes kuumasti ja on tyven, mutta yhtäkkiä seuraavasta salmesta puhaltaa viittätoista metriä kylmää tuulta. Loppupäivän on sitten puhaltanut tauotta.

Olin vähällä nähdä norpan. Kolme jyväskyläläistä miestä kalasti miehen kengän kokoisia ahvenia Syväniemen pohjoispuolen selällä. Yhtäkkiä kalastuskajakissa istuva mies huomasi norpan sadan metrin päässä. Vain nokka ja silmät kävivät pinnalla. Jäin toisten miesten kanssa odottamaan uutta ilmestystä. Norppa kuulemma tulee viimeistään viiden minuutin kuluttua uudelleen pintaan. Kalastuskajakin evät kiinnostavat sitä. Ja niinpä norppa kurkisti uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Nyt toisetkin näkivät sen, mutta minä en, koska istuin matalassa kajakissa lähellä veden pintaa. 

Tavallisesti yöksi tyyntyy, nyt yltyy. Minkälainen sää on huomenna?

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

 

Vuoksen melonta 6. päivä Kohmansalo – Karjalansaari (Heinävesi)

Harvemmin tulee nautittua aamiaista taivasalla romuliikkeen varastoa muistuttavan venerannan parkkipaikalla. Ruishiutalepuuro kuitenkin maistuu lyhyen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen. Isokoskeloemo kiirehtii seitsemää poikasta kaislikon suojaan kajakkia pakatessani. On tulossa hellepäivä. Viritän aurinkopaneelin sähköä keräämään kajakin takakannelle. 

Melon hiljaisessa, sivumyötäisessä tuulessa jokimaista uomaa Karvion kanavalle. Varisniemen kohdalla olisi jatkettava vasempaan, jos haluaisi käydä Valamossa. Reitillä on nelisulkuinen Varistaipaleen kanava, joka Valamoon mennessä muuttaa vedenpintaa yli neljätoista metriä. Jätän Valamon käymättä, koska joutuisin palaamaan samaa reittiä takaisin. 

Lateraaliviitat tempoilevat valtoimenaan kapeikossa juuri ennen Karvion kanavaa. Virta on voimakas ja pyörteilevä. Voisi olla vaikeaa, jopa mahdotonta meloa tästä vastavirtaan. Menen kanavan sulun kautta Kermajärven puolelle. Nousen leirintäalueen rannassa maihin, syön alueen kahvilassa lounaan ja saan ladattua kamerani akut. 

Kermajärvellä nousee ukkonen ja lyhyt, rivakka sadekuuro. Onneksi ehdin pukea anorakin päälle ennen Kermanselän ylitystä. Vaikka sade lakkaa nopeasti, nousee selällä voimakas tuulenpuuska. Vesi muuttuu ympärillä lyijynharmaaksi, väreilee hetken ja nousee pian mataliksi, murtuviksi aalloiksi. Tuuli tulee takaa, mutta kajakkini tuntuu vakaalta. Vauhti on kova, annan aaltojen viedä suoraan seitsemän kilometrin mittaisen selän yli Kermakosken kanavalle johtavalle väylälle. Kanavalle päästyäni tuuli on sammunut kokonaan.

Olen tänään melonut neljän kanavan läpi. Viimeisimmässä, Väärän kanavassa, ei ollut sulkuja, mutta vauhti oli sitäkin kovempi. En usko, että pystyisin melomaan Väärän kanavaa vastavirtaan. Huomenna kuljen aamulla ensimmäiseksi reittini viimeisen, Pilpan sulkukanavan kautta Koloveden kansallispuistoon. 

Jos viime yöni kului ankkurina käytettävän entisen kampiakselin, grillin virkaa hoitavan levypyörän ja poijuna palvelevan porakaivon pumpun painesäiliön äärellä, nukun tulevan yöni puisella telttalavalla hoidetussa Karjalansaaren retkisatamassa. Järvi on asettunut yötä odottamaan, käki kukkuu kai sadatta kukuntaa, kuikka kapea, ylöspäin tutkiva nokka rikkoo veden pinnan. Jostain hyvin kaukaa kantautuu maansiirtokoneen työn ääniä.

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

Vuoksen melonta 5. päivä Iivarinsalo – Kohmansalo

Olen melontaretkilläni eri puolilla Suomea nähnyt melkoisen määrän kesämökkejä ja rantasaunoja. Tähän mennessä reittini rannoilla on ollut mökkejä vähemmän kuin odotin. On pitkiä taipaleita, missä ei ole yhtään kesämökkiä. Suurin osa näkemistäni mökeistä on pieniä ja reilusti täysi-ikäisiä. Unohdetun, hoitamattoman ja  asumattoman näköisiä mökkejä on vähän. Se, että mökkien pihamailla käyskentelee varttunutta väkeä, johtuu ehkä siitä, että on arkiviikko eikä kesälomakausi ole vielä alkanut.  

Vehmersalmen satamassa on yhtä hiljaista kuin autioilla kesämökkirannoilla. Kahvila on arkisin kiinni. Bajamajat on lukossa. Kaksi miestä laskee Busteria trailerilta järveen. Kone kastelee tulpat liian hätäisestä ryypyn käytöstä eikä käynnisty. Ryyppy kiinni, kaasu auki, muutama rivakka veto, kaasu kiinni ja kone käynnistyy yskähdellen. Vanhus on potkutellut rollaattorilla rantaan ja makoilee auringossa vähissä vaatteissa.

Melon Suvasvedeksi aukeavaa Vänskänselkää. Moottorisahan itsepintainen laulu valittaa kaukaa veden takaa. Naulapyssyn säklätys sekoittuu kuikan ja joutsenen huutoon. Päivästä toiseen yksin meloessa aistit herkistyvät. Korva poimii rantojen äänimaiseman. Koivun, kalan, vasta leikatun nurmikon, savun ja pilkottujen klapien tuoksut vuorottelevat ja sekoittuvat levän, sateen ja kaislikon tuoksuun.

Suvasveden Kukkarinselällä nousee lounaistuuli. Kuuden kilometrin avoveden ylitystäni seuraa molemmilta puolilta nousevat tummat pilvet ja sade. Hetkessä tuuli yltyy moninkertaiseksi. Se nostaa veden pinnasta roiskeita kuin sadetta, mutta aalto ei kasva. Yhtä nopeasti tuuli taas asettuu entisekseen. 

Karvioon ja Heinävedelle johtavalla vuonomaisella väylällä maisema muuttuu jylhäksi ja kallioiseksi. Vierunvuoren rinteeltä alas vyöryneissä kivissä on nimikirjoituksia vuosikymmenten ajalta. Nousen Paimensaaren retkisatamaan tauolle. Olen lähdössä jatkamaan matkaa, kun tuuli jälleen yltyy. Se lennättää tavaroita ympäriinsä, vesi muuttuu tumman harmaaksi ja puiden oksat rasahtelevat. Alan jo katsella sopivaa teltan paikkaa, kun tuuli lakkaa yhtä nopeasti kuin oli alkanut.

Kirjoitan Kohmansalon venerannassa. Sade ropisee pienen telttani kattoon. Selkä puuttuu kumarassa istuen kirjoittamiseen. Venerantaa voisi luonnehtia niin, että tämä on miesten maailma. Sellaisten miesten, joiden toimissa tarkoituksenmukaisuus ohittaa kauneuden, viihtyisyyden ja siisteyden. Käki sentään kukkuu tänäkin iltana kilpaa mustarastaan liverryksen kanssa. 

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

  

Vuoksen melonta 4. päivä Läpisaaret, Kallavesi – Iivarinsalo

Teen melko askeettisia retkiä, karuja ja yksinkertaisia. Pidän kunnollisen tauon vain, jos on nälkä tai kevennyksen tarve. Ajattelen, että matka sillä tavalla joutuu, koska pysähtelen muuten valokuvaamisen takia tuon tuostakin. Mutta kajakista nousen ja astun rantaan vain, jos on nälkä tai akuutti tarve.   

Heräsin aamuyöllä navakan tuulen kohinaan. Jatkoin unta liki kahdeksaan ja toivoin, että tuuli laantuisi. Leiriä purkaessa neljättä kesää palvelevan telttani yksi kaari katkesi. Kaarta korjausholkilla parsiessani huomasin, että kuorihousuni vasen lahje on poikki. Korjasin lahkeen gorilla-teipillä.

Olen katsellut koko päivän Puijon tornia. Aamulla se oli edessä tuulisen Kallan selän takana. Vesillä vastainen tuuli ei tuntunut niin kovalta kuin Läpisaarten välisessä salmessa. Kallan siltojen jälkeen etsiskelin sopivaa taukopaikkaa Kuopion rannoilta. Kuopiota saa meloa pohjoisesta päin melko pitkään niin, että rannat ovat joko pensaikkoa, teollisuutta, venetelakoita tai yksityisasuntoja. Vain pensaikkojen takaa taivaanrantaan pistävä Puijon torni muistuttaa, missä kaupungissa ollaan.  Kannattaa koukata keskustan rannoille ja laajennustöiden alla olevaan venesatamaan, jos haluaa nousta maihin. Koko matka satamasta Väinölänniemen kärkeen on hyvää maihinnousurantaa.

Retkeni ensimmäiset vesiskootterit suihkuttivat ohitseni heti Kuopion keskustan jälkeen. Vesiliikenne oli vilkasta, vaikka arkipäivä ei ole vielä illassa. Puijon torni alkoi jäädä taakseni. Tässä kohtaa on valittava, jatkaako Leppävirran vai Heinäveden reittiä. Jäin kansakoulun neljännellä luokalla jälki-istuntoon opettelemaan nämä reitit ulkoa. Opettajani, sodan käynyt majuri, oli antanut reitit läksyksi, enkä osannut niitä. Moni muukaan ei osannut. Toista kertaa en ole saanut laiskanläksyä. 

Jatkoin Vehmersalmen suuntaan ja siis Heinäveden reitille. Tavoitteena on poiketa loppuviikolla Koloveden kansallispuistossa. Maisema alkaa jo näyttää sellaiselta savolaiselta järvimaisemalta, minkälaisena minä sen olen omaksunut. Kallioisia saaria ja luotoja, karuja mäntyjä ja kirkuvia lokkeja. Savolaiset lokit nostavat kovan metelin, kun lähestyy niiden istumaluotoa. Asiaa tuntuu olevan loputtomasti, ääni viäntyy ja kiäntyy, mutta valmista ei tule. Saan meloa rauhassa vaikka kuinka läheltä ilman suoraa väkivallan uhkaa. 

Nousin pienelle Ahvensalon saarelle jaloittelemaan ja suunnittelemaan loppupäivä ohjelmaa - siis reittiä Vemersaloon. Lähtiessäni katselin Iivarinsalon hiekkaisia poukamia. Liekö parempia leiripaikkoja edes Kelventeellä. Iivarinsalon länsikärjen retkistama jäi kaivelemaan mieltäni, ja lopulta palasin takaisin päätin pitää huoltoillan. Uin, huollan kajakin ja varusteeni ja menen aikaisin nukkumaan. Ja katselen kumpuilevasta horisontista taivaaseen pistävää Puijon tornia. Alankohan tulla vanhaksi.

Retken reaaliaikanen seurantalinkki:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

  

Vuoksen melonta 3. päivä Tölvä (Maaninka) – Läpisaaret, Kallavesi

Vuoksen melonta

3. päivä

Tölvä (Maaninka) – Läpisaaret, Kallavesi

Olipa juhlavaa meloa Ahkiolahden kanavaan. Vedin käynnistysketjusta. Raskaat yläpuolen luukut raottuivat hitaasti ja aukesivat, kun vedenpinta sulussa oli ylhäällä. Meloin sisään valtavan pitkään sulkualtaaseen. Vesi laski ehkä kolme metriä. Kiinnityspollarit lskeutuivat veden mukana, mutta minulle ne olivat liian korkealla. Pidin kiinni huoltotikkaista. 

Vesi pyörteili sulun jälkeen selälle asti. Vastaan tuli lähes sulun kokoinen puskuproomu. Onneksi ehdin leveän ja suurta aaltoa puskevan proomun alta pois. Kanavan alapuolen Maaninkajärvellä tuuli navakasti vastaan. Säätietojen mukaan tuuli oli puuskissa viisi metriä, mutta se tuntui meloessa paljon kovemmalta. Ehkä tuuli voimistuu kapeissa uomissa. Aaltoa se ei juuri nostanut.

Maaninkan satamasta on kävelymatka kauppaan. Hain leipää, vihanneksia ja hedelmiä. Juutuin pitkäksi toviksi rantaan kuuntelemaan konkurssin tehneen yrittäjän tarinaa. Toivon, että tuuli olisi sillä välin laantunut, mutta se laantui vasta Kallavedellä pari tuntia Ruokovirran kanavan jälkeen. 

Kallan puolella maisema muuttuu kallioisemmaksi. Rantojen kasvusto on harvempaa eikä kaislikkoa ole niin paljon. Sopivia leiripaikkojakin alkaa näkyä siellä täällä kesämökkien väleissä. Joutsenia on täälläkin paljon. Järven selällä huhuilevan yksinäisen joutsenen ääni muistuttaa koiran haukahtelua.

Iltaan tyynyvä vesi kantaa Joutenlahden pohjukasta vanhaa partiolaisten nuotiolaulua trumpettisovituksena. Aittosaaren laavulta nousee ohut savu. Poikkean reitiltäni ja nousen autioon saareen. Herättelen vanhan hiilloksen henkiin ja suunnittelen yöpyväni vähän siivottomassa nukkumalaavussa, koska sopivaa telttapaikkaa ei ole ihan lähellä. Minulla on kumma tarve löytää telttapaikka läheltä rantaa ja kajakkiani. Yövyn myös mielelläni melko avoimessa maastossa. 

En läänyt laavuun sääskien syötäväksi, vaan jatkoin Läpisaarille keskellä Kallaveden selkää Puijon torni kiintopisteenäni. 

Matkan reaaliaikainen seurantalinkki on edellisen päivän lopussa.

Vuoksen melonta 2. päivä Iisalmi – Tölvä (Maaninka

Sain tänään ensimmäisen rakon. Ei, se ei tullut peukalon hankaan eikä sormeen. Rakko pullahti keskelle oikeaa kämmentä. Melanvarren pienet kolhut tuottavat kaikenlaisia yllätyksiä, jotka huomaa vasta pitkällä matkalla.

Tänään on ollut tyyni päivä, ja lämmin. Poikkesin Nerhonvirran laavulla uimassa ja kahvitauolla. Parin kymmenen joutsenen parvi lenteli läheltä ja matalalla edestakaisin eri kokoisina porukoina kovasti toitottaen. Ne taitavat olla edellisen kesän poikasia, jotka yrittävät kunnon teinien tavoin tehdä kavereihin vakiintumiseen tähtäävän vaikutuksen. Yksinäinen isokuovi vahti laavun ja uimarannan tieliittymää mitään pelkäämättä. Se tepasteli keskellä tietä omistajan elkein pitkä nokka uhkaavasti ojossa. 

Pari venettä tuli vastaan Nerkoon kanavalla, mutta sulkuun sain meloa yksin. Itsepalvelusulun käynnistysketjut on vedetty melkein veden pintaan. Sinisestä tilataan sulutus ja punaisesta myös nostosillan aukaisu. Tyydyin pelkkään sulutukseen. Sulussa on kelluva ponttoni, johon on mukava nojailla sulutuksen aikana. Vesi laski vajaan metrin. Sulun jälkeen vesi pyörteili sadan metrin matkalla melkoisesti.

Ylä-Savon vedet, tai oikeastaan rannat, ovat matalia, metsäisiä ja kaislikkoisia. Rannoilla on suuria maatalousrakennuksia, peltoja tai metsää. Maisema muistuttaa Vanajavettä, mutta puut ovat lyhyempiä. Harvoilla maihinnousuun houkuttelevilla paikoilla on kesämökkejä. Laavuja on Nerkooseen asti riittävän tiheässä. Ne ovat siistejä, hyvin hoidettuja ja polttopuita riittää. Nerkoon jälkeen taukopaikkoja saa etsiä. 

Nousin Jussilansaaren Karvaharjunniemen linjataulujen kohdalla maihin. Siinä oli matkani ensimmäinen kunnon kallioranta ja vieressä pehmeä sammalikko teltan paikaksi. Koska laavuja on ollut tiheässä, en ole kovinkaan tarkkaan seurannut hyviä rantautumispaikkoja. Luulen kuitenkin, että tämä on reittini ensimmäinen kunnon luonnonsatama. 

Suunnittelin jo ilta-askareita, mutta verenhimoinen sääskiparvi muutti suunnitelmani. Päädyin Tölvän kylän Naarvaniemen autiolle uimarannalle. Upea paikka, laavu, polttopuita, lämmin vesi ja punainen auringonlasku. 

Jokainen retkipäivä opettaa jotain uutta. Tänään opin, että sääskiöljyn paikka ei ole lääkepussissa kajakin takaluukussa. Sääskiöljy pitää olla käden ulottuvilla liivintaskussa aina, kun lähestyy rantaa. Ainakin tähän aikaan kesästä sääskiä tuntuu riittävän.

Tästä voit seurata matkan etenemistä reaaliajassa:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK

Vuoksen melonta, Kiuruvesi-Iisalmi

Vuoksen melonta

1. päivä
Kiuruvesi – Iisalmi

Lähtiessä tavarat on aina sekaisin. Vaikka olin pakannut kajakin kahteen kertaan kotona, silti Kiuruveden Rantakylän venerannassa näyttää jäävän kassillinen tavaraa yli. Ne eivät mahdu. Edellisyön majapaikkamme Sinisen Helmen isäntä oli vinkannut Kiuruvesi-lehden toimittajan paikalle lähtöäni todistamaan, ja näköjään samanaikainen pakkaaminen ja haastattelu eivät suju minulta hyvin. Lopulta sain kaikki tavarat kajakkiin. Kokemuksesta tiedän, että ylihuomenna koko leiri menee kajakkiin heittämällä.

Kiuruvesi on matalaa. Pohja kuultaa auringossa punaisena. Kokeilen melalla, mutta en yllä pohjaan. Parin kolmen metrin vastatuuli auttaa hyvin pitämään melonnan rytmiä yllä. Kajakki tuntuu raskaalta meloa.

Nousen Saarikoskella maihin neulatammea ihmettelemään. Kiurujoki on padottu tammella, jonka toisen reunan pato on tiheä pysysuuntainen säleikkö. Aikoinaan Runnin kylpijät ovat roikkuneet  siltapakista riippuvista metallikolmioista ja käännelleet puutuneita jäseniään neulatammen vesisuihkun alla.

Kosken pääsee kiertämään Saarikosken kanavan kautta. Museokanavan sulku on käsikäyttöinen. Onneksi muistin juuri lähtöhetkellä ottaa mukaan kymmenen metrin köyden. Kajakki nimittäin pitää uittaa kanavasta läpi, koska sulku täytetään, avataan, suljetaan ja tyhjennetään käsin kanavan reunan laiturista. Askartelen sulkumekanismin kanssa vajaan tunnin, ja saan kajakin kanavan alapuolen matalaan laituriin. Yläpuolen laituri on tosi korkea.

Poikkean maihin Kihlovirran kodalla. Veneluiska, laavu, liiteri, vessa ja kota. Ja liiteri täynnä kuivia klapeja. Pumppaan vedenpuhdistimen läpi litran vettä laiturin päästä. Vesi on ruskeaa ja sen pinta täynnä siitepölyä. Silti saan pullooni ihan juotavaa, kirkasta vettä.

Ensimmäisen retkipäivän lopuksi löydän täydellisen leiripaikan Iisalmen edustalta Kumpusaaresta. Laavu, polttopuita ja kaksi liiteriä. Vessakin jossakin opastaulun mukaan. Joutsenet toitottavat illan auringossa, savu kiertää laavun ympärillä ja aurinko hohtaa hopeisena Poroveden väreilevästä pinnasta. Tuulee juuri sen verran, ettei itikoista ole haittaa.

Tästä linkistä voit seurata matkaani reaaliajassa:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK