Kihdin selkä on pisin Ahvenanmaan ja mantereen välinen ylitys. |
Kuvasin Maarianhaminassa uutisvideota, ja tietysti otin
lentokoneen samean ikkunan läpi kuvituskuvaa. Tutkin saarten muotoja ja yritin
tunnistaa niitä karttakuvien perusteella. Lueskelen usein karttoja ihan
huvikseni ja painan mieleeni paikkoja, reittejä ja etäisyyksiä.
Lento ei kestänyt kauaa. Kone kaarsi etelän kautta kohti mannerta. Ahvenanmaan pääsaari jäi hetkessä taakse ja Föglö koneen oikealle puolelle. Olin tunnistavinani Sottungan ja sen jälkeen alkoi avara selkä, jonka värisevää pintaa vain muutama harmaa luoto rikkoi. Aalloilla keinuvaa purjevenettä tuskin erotti muutaman kilometrin korkeuteen.
Muistelin muutaman vuoden takaista elokuun alkua. Meloin nuoren kaverini kanssa Maarianhaminasta Tammisaareen. Olimme yöpyneet Kumlingen eteläpuolen rantakallioilla ja lähteneet aamulla lähes tyynelle selälle kohti Houtskaria. Lounainen tuuli virisi auringon noustessa, mutta pysyi heikkona. Norrlandetin saarilla nousimme tauolle.
Aamu Kumlingen eteläpuolen saarilla. Valmistaudumme pitkään ylitykseen. Ohutta pilveä, leutoa tuulta. |
Iltapäivällä tuuli voimistui. Aallot eivät murtuneet, mutta vähitellen maininki
kohosi yli metrin korkuiseksi niin, ettei kaveria voinut aallon takaa nähdä. Keinuimme
kuin valtavassa huvipuiston laitteessa. Matkan etenemistä oli vaikea havaita,
koska Houtskarin saaret pysyivät jatkuvasti horisontista heikosti kohoavina
sinisinä viiruina. Lopulta isoimmat aallot löivät kajakin kannen yli. Vesi
roiskui kylkiimme melkoisella paineella. Nojasimme tuulenpuolen melatukeen aaltojen rytmissä. Päivän melonta ja ulkoilma alkoivat tuntua jäsenissä ja
silmissä.
Lounaan ja etelän puoleinen tuuli kuljetti meitä pohjoiseen. Kun Norrlandetilla tähtäsimme keulan Bockskärin saareen kompassisuunnalla 90 astetta, oli saari kymmenen kilometrin melonnan jälkeen suunnassa 120 astetta. Bockskärin jälkeen saimme saarten suojaa, ja meri alkoi hiljalleen tasoittua. Nousimme Hyppeisin länsikärjessä Träsnäsin punertaville silokallioille lepäämään.
Lounaan ja etelän puoleinen tuuli kuljetti meitä pohjoiseen. Kun Norrlandetilla tähtäsimme keulan Bockskärin saareen kompassisuunnalla 90 astetta, oli saari kymmenen kilometrin melonnan jälkeen suunnassa 120 astetta. Bockskärin jälkeen saimme saarten suojaa, ja meri alkoi hiljalleen tasoittua. Nousimme Hyppeisin länsikärjessä Träsnäsin punertaville silokallioille lepäämään.
Selkä ylitetty, vaatteet kuivumassa ja ruoka tulella. Taustalla Bockskär ja Svinö. |
Lentokoneesta katsoen selkä näytti suurelta ja avaralta, vaikka sen ylittäminen
ei kovin monta minuuttia kestänytkään. Kuvittelin pienen, viisi ja
puolimetrisen kajakkini ilta-auringossa värisevään veteen. Sitä tuskin olisi
lentokorkeudesta voinut edes nähdä. Kohisevassa, lähes täydessä lentokoneessa
tuntui uskomattomalta, mutta samalla hienolta, että on saanut meloa laajan
Kihdin selän läpi kajakilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti