Ajatuksia GoExpo-messuilla

GoExpo-messut kokoavat seitsemän eri lajin harrastajia Helsingin messukeskukseen. Fillari, kunto, golf, palloilulajit, outdoor, kuva ja kamera ja ratsastus. Vajaan kymmenen tuhannen neliön näyttelytiloissa liikkuu siis liikunnallisesti melko aktiivista väkeä. Tai ainakin sellaiseksi aikovia. Kuvapuolellakin luontokuva näytti eri muodoissaan olevan hyvin esillä.

Outdoor-osaston puoleentoista tuhanteen neliöön mahtui kaksi varsinaista melontaosastoa, Bear&Water ja Welhonpesä. Molemmat osastot olivat melko pieniä. Yksi kaksipuoleinen kajakkiteline, muutama mela, pari SUPia, kanoottia ja kalastuskanoottia sekä jonkin verran varusteita. B&W:llä oli esillä lisäksi talvivaellusvarusteita. Welhonpesän omaa Kolibri-soolokanoottia esitellään messujen aikana isossa vesialtaassa.

412 cm pitkä, kevyt soolokanootti Kolibri on Welhonpesän omaa suunnittelua. Kokemukseni inkkareista on vähäinen. Pelastin  ohjaajakurssin harjoituksessa kaatuneen viisimetrisen inkkarin ja pari melojaa. Mielikuvani inkkarin raskaudesta muuttui, kun nostin kokeeksi Kolibrin syliini. Tätä pitää päästä kokeilemaan heti, kun jäät lähtevät.

Melontavälineiden myynti jää messuilla panostukseen nähden vaatimattomaksi. Messuosasto on kallis ja tilaa vähän. GoExpo tavoittaa melonta-asiakkaat myyjien mukaan kuitenkin venemessuja paremmin. Ensimmäinen kajakki on tavallisesti muovinen peruskajakki, joka ostetaan myöhemmin keväällä, kun vedet ovat auenneet ja ilma lämmennyt. Tosiharrastaja tilaa seuraavan kauden kajakkinsa jo syksyllä, että saa haluamansa mallin, värin, varustuksen ja toteutetut erikoistoiveet. Melontaliikkeessä milloin tahansa vierailemalla näkee kerralla koko valikoiman ja saa asiantuntevan myyjän palvelua. Welhonpesässä järjestyy yleensä koemelontakin. 

Bear&Waterin hyllyssä ylinnä 530 cm pitkä ja 52 cm leveä Rebel Jara-LV. Rebelin historia polveutuu yritysjärjestelyjen kautta Tahesta ja Zegulista. Mm. Tahen Greenland-T myydään nykyään Rebel-merkillä. Seuraavana keltainen Valley Sirona ja sinikantinen uutuus Vadja Mission X1. Puolassa valmistettu 510 cm pitkä Vadja on thermoplast-rakenteinen, kevyt, muovikajakkia jäykempi ja kuitukajakkia edullisempi. Puolalainen on myös sinivihreä bamburunkoinen Melker, joka oli esillä jo venemessuilla. Alimpana musta 525 cm pitkä Aquarius Sea Lion.

Messuosastot näyttävät vuosi vuodelta samanlaisilta. Teline tai kaksi ja niissä joukko muovisia ja kuiturakenteisia kajakkeja, joista ylähyllyllä olevia ei kunnolla näe ja alahyllyllä olevat jäävät piiloon. Jos hyllyssä on kaksi kajakkia, taaempaa ei näe. Melontapuvut roikkuvat henkareissaan löysinä sukat maassa venyen. Telineessä on ripustettuna muutama erilainen mela ja seinällä harva joukko sekalaisia pientarvikkeita.

Metallinhohtoinen Rockpool Tarantella Welhonpesän hyllyssä. Malli on pienikokoisille melojille suunniteltu, viisi ja puolimetrinen pitkän matkan nopea retkikajakki. Esillä oli myös brittityyliset aallokkokajakit metallinhohtovalkoinen Rockpool Isel ja punakantinen Gayman Fury.

Kuivapuku on yleensä oranssi, punainen tai musta. Näkyvä huomioväri on ehdoton turvallisuustekijä pelastustilanteessa ja ylipäätään vesillä liikkuessa. Käytän itse sinistä Peak-pukua, joka värinsä puolesta on vesillä yksi huonoimmin näkyvistä, mutta puku päällä voi huomioita herättämättä kävellä kadulla ja käydä kaupassa. Tyylikäs, kohtalaisesti vedestä erottuva ja lenkkipuvun näköinen on tämäkin naisten Kokatat –melontapuku Welhonpesän osastolla.  

Olen melontaretkilläni toistuvasti huomannut, että retkivarusteinen meloja kerää kaiken ikäisiä ihmisiä ympärilleen venesatamissa ja rannoilla ja missä aurinkoa saaneena kaikkine varusteineen liikkuukin. Merta tai järvenselkiä nähnyt kajakki kiinnostaa kaikenikäisiä ja -kuntoisia ohikulkijoita, oli se sitten auton katolla tai kärryssä ja rannalla karttoineen, kompasseineen ja turvavarusteineen. Pitkä, hoikka merikajakki on esineenä kaunis, eikä kovatkaan käytön jäljet sitä rumenna. Koskikajakki ja –meloja kiinnostavat yhtälailla. Joskus koskikisoja seuratessani olen ihmetellyt, miten monenlaisia seuraajia laji kerääkään kosken partaalle katsomaan.

Mitä jos messuhalliin tuotaisiin täysien kajakkitelineiden sijaan suoraan merestä nostettu retkivarusteinen merikajakki kaikkine varusteineen, karttoineen, juomapulloineen ja eväsbanaaneineen. Viereen voisi asetella mallinuken aukkopeitto vyötäröllään kuivapukuun, melontaliiviin ja muihin releisiin puettuna. Tai mieluummin ihan elävän melojan tai kaksi, jotka kertoisivat halukkaille retkistä ja elämyksistä, mitä merellä, järvi- ja jokireiteillä ja kuohuvissa koskissa voi kokea. Isolla näytöllä voisi pyöriä vuoroin vauhdikkaita ja kauniita melontavideoita ja kuvia koskista, mereltä, aallokosta ja rauhallisilta sisävesiltä. Samaan tapaan voisi retkikanootin ympärille vaikka rakentaa kokonaisen leirin telttoineen kaikkineen.

Toki osastolla voisi olla malliksi muutama eri hintaluokkiin kuuluva kajakki tai kanootti. Ehkä joku uutuuskin, jos sellainen sopii ajankohtaan. Meloja voisi olla enemmänkin, nehän eivät vie tilaa, ja sellaisen voi joku ostaa heräteostoksenakin. Samoin muita pieniä, kohtuuhintaisia melonta- ja retkivarusteita. Luulisi kevättalvella markkinoille mahtuvan monenlaista neopreenihanskaa ja –rukkasta, melontatossua, sukkaa ja saapasta ja karttoja retkien suunnitteluun.

Jäin messukierroksen jälkeen miettimään, mikä on messuosaston tarkoitus. Mistä messuosaston vuokraaja maksaa? Jos ja kun melontavälinekauppa ei talvisilla messuilla käy toivotulla tavalla, voisiko osastoa käyttää harrastuksen ja sitä kautta myynnin edistämiseksi toisin. Voisiko melontaosasto keskittyä enemmän innostuksen sytyttämiseen, ja melonnan eri lajien tarjoamien mahdollisuuksien, elämysten ja fiiliksen esittelyyn. 
Ja kun melontakipinä kerran syttyy, kauppa tulee kyllä väistämättä perässä.