Beaufort valmis vesille

Konkurssihuutokaupasta ostamani kuljetusvaurioinen Skim Beaufort on pientä fiksausta vaille valmis. Kajakki oli tarkemman tutkimuksen jälkeen saanut kovempia iskuja kuin aluksi näytti. Se on joko tipahtanut telineestä epätasaiselle alustalle tai tullut trukin tai muun väkevän kohteen kolhimaksi.

Takatavaratilojen välinen ohut seinä oli osittain irti ja takakannen gelcoatissa näkyi pieniä hiushalkeamia. Vasemmassa kyljessä oli pienet iskukohdat irronneen väliseinän ja takalaipion kohdalla. Aukonkehyksen reuna oli leikattu paikoin turhan matalaksi ja kehys oli irti. Sisäpohjassa istuimen etupuolen laminoinnissa on epätasaisuutta. Mahdollisesti kankaiden väliin on jäänyt ilmaa, joka on injektoitu pois, tai sitten ilma on siellä edelleen ja pitää injektoida.

Laminoin väliseinän paikoilleen molemmilta puolilta. Telasin takakannen vauriokohtien alapuolelle kerroksen lasikuitukangasta. Kiinnitin aukonkehyksen valkoisella Sikalla sisä- ja ulkopuolelta ja kiersin ulkosaumaan muutaman kerroksen vulkanoituvaa teippiä. Kiinnitin istuimen, ostin Welhonpesästä selkätuen, puuttuvan polkimen ja kansinarut ja kantokahvat. Kajakin sininen väri on samaa sävyä kuin Bilteman värillinen gelcoat. Muutama prosentti parafiiniöljyä muuttaa gelcoatin topcoatiksi, ja sillä paikkailin vasemman kyljen kolhut ja muut pienet pintanaarmut.

Tavaratilojen sisäpuolen laminoinnissa olisi ollut eduksi, jos kädessä olisi ollut pari ylimääräistä niveltä ja yksi silmäpari. Sain pujotettua ylösalaisin riippuvan kajakin soikeasta takaluukusta pääni sisään ja vielä epoksia valuvan pensselinkin. Mutta pienen takapäiväluukun sisällä piti laminointi tehdä sokkona. Tarkistin lasikuitunauhan kiinnityksen aina välillä peilin ja taskulampun avulla. Lopputulos ei ole kaunis, mutta ei kovinkaan paljon alkuperäistä laminointia rosoisempi.

Aukonkehyksen liimaamisessa pitää ottaa huomioon, että neopreenisen aukkopeiton paksu reunus mahtuu hyvin kehyksen alle. Kuvassa näkyvä kehyksen vasen etureuna oli leikattu turhan kapeaksi pitävän kiinnityksen kannalta. Kehyksen takareunan korkeus määrittyy niin, ettei kehykseen kiinnittyvä istuin jää roikkumaan ilmaan.

Aukonkehyksen asemointi kohdalleen vaati malttia ja tarkkuutta. Liimaaminen oli helppoa, vaikka Sika venyy, sottaa eikä ole kovinkaan hyvin lastalla silitettävissä. Niinpä reilusti pursotetun ja kapealla lastalla levitetyn kumimaisen massan hiominen käsipelillä oli kohtalaisen työlästä. Käytössäni ei ollut hiomakonetta, joka olisi soveltunut kehyksen alapinnan hiontaan.

Ulkopinnan topcoatin pienet rosot sain siivottua ohuella akvarellisiveltimellä. Istuin ja selkätuki asettuivat paikolleen heittämällä ja meriveden kestävillä pulteilla. Sain Welhonpesästä puuttuvan Kajaksportin oikeanpuoleisen polkimen. Askartelen polkimiin vielä ennen kesää kämmenen kokoiset levyt, etteivät jalkaterät ja varpaat turru pitkässä melonnassa. Polkimissa on pehmustekumien alla valmiit reiät, mihin levikkeet voi kiinnittää.

Keeleazy-nauhan liimaaminen sujui Yuotube-videoiden ohjeiden mukaisesti, mutta ei ihan ongelmitta. Haastavinta oli nauhan asetteleminen suoraan ja takapään jyrkästi kaartuva profiili.

Lopuksi liimasin pohjaan kapean Keeleazy-nauhan. Nauha asettui pohjaan kuumailmapuhaltimen avulla siististi paitsi takaosan jyrkästi kaartuvassa nousussa. Reunaan jäi pieniä vekkejä, jotka pitää tiivistää sopivalla liimalla.

Vedessä

Vein kajakin sulana virtaavalle Tuulensuunjoelle. Rantapenkan rosoinen jää esti kuitenkin vesillelaskun. Veteen olisi päässyt kyllä hyvin, mutta takaisin nousu olisi kolhinut väistämättä kuitukajakin kyljet. Niinpä laskin Beaufortin veteen uimahallissa.

Ensimelonta viidensadan neliön uima-altaassa ei anna kajakin ominaisuuksista kovinkaan kattavaa kuvaa. Kajakki tuntuu koskikajakkien ja altaassa pyörittämäni P&H Scorpio LV:n jälkeen korkealta. Kannen alle mahtuisi vaikka 48 numeron jalat ja polvet voi pitää kohtalaisessa koukussa. Kajakki ui alle 90 kilon melojan painolla melko pinnassa. Kantavuutta siis riittää pitkänkin retken tarpeisiin.

Takapään muotoilu pidentää vesilinjaa, ja sen huomaa kajakkia käännellessä. Veikkaan, että tätä kajakkia on helppo meloa suoraan ja kovaa. Rokkeria on kuin nykytyylisessä brittikajakeissa. Kajakin ergonomia ja vakaus toivat mieleen Tiderace Xplore L:n. Kajakki kestää melkoisen  kallistelun ennen kaatumista. Eskimo pyörähtää Beaufortilla niin liukkaasti, ettei heikompi vasen puolenikaan tuottanut vaikeutta.

Odotanpa innolla pääsyä avoveteen ja aallokkoon.