Kevään ensimmäinen vapaan veden melonta

Vapaata vettä. Tuulensuunjoki virtaa Haapajärvestä Kernaalanjärveen, mistä reitti jatkuu Hiidenkokea pitkin Hämeenlinnaan ja Vanajavedelle. Tästä voisi meloa Tampereelle, Virroille ja vaikka Keuruulle saakka. 

Skim Beaufortini ensimmäistä kertaa vapaassa vedessä. Kajakki tuntuu siihen istuessa aavistuksen kiikkerältä, mutta meloessa kiikkeryyttä ei tunnu ainakaan tyynessä, virtaavassa vedessä. Kevyesti melottava kajakki tuntuu melko nopealta. Sen kansi vaikuttaa melko korkealta. 208 senttinen mela ei tuntunut yhtään liian pitkältä. 

Kernaalanjärvi on vielä tukevassa jäässä. Sulan toisella puolella oli kaksi pilkkijää ja toisella kaksi laulujoutsenta.  Tunnin melontalenkillä näin kuusi laulujoutsenta, joukon sinisorsia ja yhden saukon.

Rannan maisemaa. Linssiin roiskahtanut vesipisara pehmentää ikävästi venevajan nurkkaa. Vaikka kamera onkin vesitiivis, mikään ei estä vesipisaroiden jämähtämistä linssin edessä olevan suotimen pintaan. Harmi. Neopreenihanskalla pyyhkäisy vain pahentaa tilannetta, koska se levittää yhden pisaran kymmeniksi pieniksi pisaroiksi. Pidän joskus liivin olkaimessa pientä linssipyyhettä kameraa ja selkeitä kuvia varten.

Nolla-asteinen ilma ja vesi. 

Jäisellä ja lumisella rannalla saa olla huolellinen, ettei kajakki luiskahda veteen. Rikoin vesirajasta ohuen jään, että sain kajakin reilusti veteen, ennen kuin istuin kyytiin. Uuden kajakin ensimmäiset naarmut aina harmittavat eniten, vaikka kauden mittaan isoiltakaan naarmuilta ei voi välttyä. Tummansinisessä topcoatissa pienetkin naarmut näkyvät kirkkaan valkoisina. Onneksi pohja on sentään valkoinen, eikä siinä ihan pienet hankaumat näy.