Sain tänään ensimmäisen rakon. Ei, se ei tullut peukalon hankaan eikä sormeen. Rakko pullahti keskelle oikeaa kämmentä. Melanvarren pienet kolhut tuottavat kaikenlaisia yllätyksiä, jotka huomaa vasta pitkällä matkalla.
Tänään on ollut tyyni päivä, ja lämmin. Poikkesin Nerhonvirran laavulla uimassa ja kahvitauolla. Parin kymmenen joutsenen parvi lenteli läheltä ja matalalla edestakaisin eri kokoisina porukoina kovasti toitottaen. Ne taitavat olla edellisen kesän poikasia, jotka yrittävät kunnon teinien tavoin tehdä kavereihin vakiintumiseen tähtäävän vaikutuksen. Yksinäinen isokuovi vahti laavun ja uimarannan tieliittymää mitään pelkäämättä. Se tepasteli keskellä tietä omistajan elkein pitkä nokka uhkaavasti ojossa.
Pari venettä tuli vastaan Nerkoon kanavalla, mutta sulkuun sain meloa yksin. Itsepalvelusulun käynnistysketjut on vedetty melkein veden pintaan. Sinisestä tilataan sulutus ja punaisesta myös nostosillan aukaisu. Tyydyin pelkkään sulutukseen. Sulussa on kelluva ponttoni, johon on mukava nojailla sulutuksen aikana. Vesi laski vajaan metrin. Sulun jälkeen vesi pyörteili sadan metrin matkalla melkoisesti.
Ylä-Savon vedet, tai oikeastaan rannat, ovat matalia, metsäisiä ja kaislikkoisia. Rannoilla on suuria maatalousrakennuksia, peltoja tai metsää. Maisema muistuttaa Vanajavettä, mutta puut ovat lyhyempiä. Harvoilla maihinnousuun houkuttelevilla paikoilla on kesämökkejä. Laavuja on Nerkooseen asti riittävän tiheässä. Ne ovat siistejä, hyvin hoidettuja ja polttopuita riittää. Nerkoon jälkeen taukopaikkoja saa etsiä.
Nousin Jussilansaaren Karvaharjunniemen linjataulujen kohdalla maihin. Siinä oli matkani ensimmäinen kunnon kallioranta ja vieressä pehmeä sammalikko teltan paikaksi. Koska laavuja on ollut tiheässä, en ole kovinkaan tarkkaan seurannut hyviä rantautumispaikkoja. Luulen kuitenkin, että tämä on reittini ensimmäinen kunnon luonnonsatama.
Suunnittelin jo ilta-askareita, mutta verenhimoinen sääskiparvi muutti suunnitelmani. Päädyin Tölvän kylän Naarvaniemen autiolle uimarannalle. Upea paikka, laavu, polttopuita, lämmin vesi ja punainen auringonlasku.
Jokainen retkipäivä opettaa jotain uutta. Tänään opin, että sääskiöljyn paikka ei ole lääkepussissa kajakin takaluukussa. Sääskiöljy pitää olla käden ulottuvilla liivintaskussa aina, kun lähestyy rantaa. Ainakin tähän aikaan kesästä sääskiä tuntuu riittävän.
Tästä voit seurata matkan etenemistä reaaliajassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti