sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Eskimopyörähdys vaihe vaiheelta -video



Eskimopyörähdys tai eskimokäännös on varmaankin tunnetuin melontaan liittyvä manööveri. Kun mainitsen harrastavani melontaa, minulta lähes poikkeuksetta kysytään, osaanko tehdä eskimopyörähdyksen. Kukaan ei kysy ylä- tai alatuentaa, scrollausta tai etuperäsintä suoraan melomisen taidosta puhumattakaan. Vaikka näistä jälkimmäinen on taloudellisen, turvallisen ja terveellisen melonnan kannalta keskeisin.

Eskimon osaaminen ei ole retkimelojalle ainakaan järvi- ja merialueilla välttämätöntä. Moni pitkiäkin retkiä melova ei ole koskaan opetellut eskimopyörähdystä. Melakellukekaan ei ole kaikille tuttu ja automaatioksi harjoiteltu pelastautumistapa. Eivätkä eskimonkaan hallitsevat retkimelojat toivo retkillään joutuvan tilanteeseen, missä eskimoa tarvitaan.
Miksi ihmeessä eskimo kannattaa sitten opetella?

Minulle eskimon opettelu tuntui välttämättömältä jo harrastuksen alkuvaiheessa. Halusin tehdä pitkiä retkiä ja käytännön syistä tulisin tekemään useimmat retkeni yksin. Turvallisuus ja pelastautumisen taidot korostuivat valmistautuessani kolme vuotta sitten Suomen rannikon melontaan yksin toukokuisella, kylmällä merellä. Hion eskimoni ja re-entry-eskimoni sujuviksi uimahallissa ja testasin opitut taidot lastatulla kajakilla avovedessä heti jäiden lähdettyä. Re-entryssä meloja sukeltaa kaatuneen kajakin sisään ja kääntää kajakin oikeinpäin kajakissa istuessaan.

Kun hallitsee eskimopyörähdyksen, on ylätuennan ja monen muun melontataidon opetteleminen ja oppiminen helpompaa ja nopeampaa. Kajakissa istumiseen tulee varmuutta ja melominen aallokossakin on rennompaa. Jännittynyt meloja kaatuu todennäköisemmin kuin rento. Ja melonnan (=lantion, selän ja hartioiden) rentous tuo mukanaan tunteen siitä, että on yhtä veden ja tuulen kanssa. Parempi kajakin hallinnan tunne tuo melontaan iloa ja lisää turvallisuutta. Eskimo on käytännössä nopein ja turvallisin tapa selvitä kaatumistilanteesta.

En useinkaan opeta eskimoa, koska en itse tee sitä tyylipuhtaasti. Jäykkäselkäisenä en taivu kunnolla eteen enkä taakse eikä lantiokaan liiku riittävästi. Siksi käytän melan vipua enemmän kuin notkeat, käsieskimoitakin pyöräyttelevät melojat. Eskimo ei ole voima- vaan taitolaji, johon siis jäykkäselkäinenkin taipuu. En pidä tärkeänä osata viittä tai kymmentä eri eskimotyyliä. Minulle tärkeintä on päästä nopeasti ylös, jos satun meloessa kaatumaan. Parempi yksi varma tapa kuin kuusi epävarmaa.

Eskimon oppiminen ei ole ylivoimaista. Video kevään viimeisistä halliharjoituksista näyttää, kuinka eskimon voi oppia vaihe vaiheelta yhdellä harjoituskerralla. Videon sankari tuli ensimmäistä kertaa halliharjoituksiin. Melontakokemusta ei ollut kovin paljon, mutta halu oppia oli kova.

Sukeltamaan tottunut kaveri pysyi veden alla rauhallisena ja pystyi toimimaan harkitusti heti alusta alkaen. Toisille kajakissa istuminen veden alla pää alaspäin aiheuttaa lievän paniikin. Silloin harjoitus kannattaa aloittaa totuttautumisella niin, että kajakki melojineen kaadetaan ympäri ja avustaja kääntää kajakin oikeinpäin, kun meloja koputtaa kajakin kylkeen.

Videolla näkyy aluksi, miltä epäonnistunut eskimo näyttää. Painopiste on väärin ja melaa piirtää outoa liikerataa. Melan liikeradan löytämistä auttaa, kun otetaan käyttöön melan koko pituus niin, että toinen ”saranakäsi” pitää kiinni melan lavasta. Kun katse seuraa liikkuvaa melan lapaa, siirtyy painopiste automaattisesti oikein edestä taakse.

Oikean liikeradan löytymistä auttaa, jos melan ulompaan lapaan kiinnittää melakellukkeen ja kaatuu kajakissa selän puolelle. Mela on heti oikeassa asennossa, kulkee veden pinnalla eikä käänny pystyyn kohti altaan pohjaa. Pystyssä oleva mela ei kanna.

Video on melko pitkä, mutta näyttää havainnollisesti, miten eskimon tekniikka löytyy vaihe vaiheelta. Kiitokset eskimo-oppilaalleni Esalle hienosti toimitetusta videosta!

Kannattaa katsoa!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti