Kylmää kyytiä

Sydäntalven hämärässä, kun en vielä tiennyt kuluvan kesän työtilannettani, aloin haaveilla kuukauden melontaretkestä Torniosta Virolahdelle. Siis Suomen rannikko toiseen suuntaan kuin pari vuotta sitten. Ajattelin, että ilman kirjoitustöitä voisin keskittyä nautiskellen melontaan, retkeilyyn ja valokuvaamiseen.

Kevät ja kesä ovat täyttyneet työstä. Viikon fillariseikkailuun valmistautuminen söi vähää vapaa-aikaa. Fillarimatkalla vastatuuleen polkiessani muistin, että voisin olla juuri nyt melomassa rannikkoa  - lähes joka päivä on tuullut yli kymmenen metriä sivulta tai vastaan. Reilu viikko sitten Kuivaniemen Merihelmessä lounastaessani katselin panoraamaa valkoisena vaahtoavalle merelle. Onneksi en lähtenyt melomaan.

Eiliselle melontalenkille lähtiessäni mietin, miten pukeutuisin. Kuivapuku, pitkähihainen urheilupaita, lippis ja neopreenihanskat olivat itsestäänselvyys. Enpä muista näin kylmää ja tuulista kesäkuuta melontaharrastuksen taipaleeltani.

Retkipyöräily vastaan retkimelonta

Fillariretki on poljettu. Matka jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Ajoimme koko matkasta vain vajaat kolmekymmentä kilometriä sivumyötäiseen tuuleen, yli seitsemänsataa kilometriä poljimme välillä myrskylukemia puhaltanutta tuulta vastaan.

Vastatuuli ja pohjoisen pitkät ylämäet ovat kuluttava yhdistelmä. Samoin vesisade ja kymmenen, jopa kahdenkymmenen metrin vastatuuli. Viime viikon tuulissa en olisi lähtenyt merelle melomaan, maantiellä pärjää tuulessakin.

Pidän retkipyöräilyä fyysisesti rasittavampana kuin retkimelontaa. Toki rasittavuus on kiinni vauhdista ja kelistä molemmissa lajeissa. Pyöräilyssä syke nousee pitkässä nousussa korkealle. Normaalikelissä meloessa kuormitus on tasaisempaa.

Oma tuntumani on, että kajakin kuorma ei juurikaan vaikuta retkivauhdin ylläpitoon. Lastattu kajakki jopa käyttäytyy aallokossa maltillisemmin kuin tyhjä. Fillarin päällä kuorma tuntuu heti. Retkellä tuntuma on, kuin kyydittäisi tarakalla ala-asteikäistä lasta. Kova vastatuuli, pitkät ylämäet ja raskas retkikuorma yhdessä tuntuivat polvissa ja reisissä. Ilman rasitusvammoja emme viikon kovakelisestä selvinneet.

Maantiellä ajaminen tuntuu vaarallisemmalta kuin merellä liikkuminen. Pientareet ovat kapeita ja asfaltin reuna voi olla korkea. Ohiajavien ja vastaantulevien autojen aiheuttamat ilmavirrat horjuttavat helposti pyöräilijän tasapainoa. Raskas pyörä voi olla vaikea hallittava pudotessaan asfaltilta yllättäen pehmeään reunahiekkaan.

Tienpinnan kuopat, halkeamat ja rosot voivat lopettaa retken hetkessä. Pyörällä kaatuminen repii ihon vereslihalle ja voi enemmän rikkoessaan lopettaa koko retken. Meloessa kaatumisesta selviää useimmiten pelkällä kastumisella. Toki kaatuminenkin voi lopettaa retken ja koko elämän sekunneissa. Olen kaatunut elämäni aikana pyörällä kymmeniä kertoja, meloessa yllättäen noin kolme kertaa – kerran merellä, kerran laiturin vieressä ja kerran uimahallissa.

Pyöräretkelle ei tarvitse varustautua yhtä kattavasti kuin melontaretkelle. Koska liikutaan maanteillä, ruokaa ja vettä saa helposti vaikka joka päivä. Myös sisämajoituspaikkoja on tarjolla enemmän ja tiheämmässä kuin merellä tai pitkillä järvireiteillä. Varusteita ja vaatteitakin voi ostaa lisää, jos sää muuttuu. Niinpä pyöräretkellä kuluu rahaa helposti enemmän kuin voisi etukäteen luulla.

Yövyimme viikon aikana vain kerran teltassa. Muut yöt kuluivat leirintämökeissä ja muuten järjestyneissä sisätiloissa. Saunoimme melkein joka ilta. Koska valmista ruokaa oli tarjolla usein, keitimme itse lähinnä aamu- ja iltapalat. Kaasua kului kolmen hengen porukalla alle 200 grammaa viikossa.

Konkreettisimmin viikon fillarointi tuntuu tällä hetkellä takapuolessa, käsissä ja jalkaterissä. Takapuoli hiertyi rikki voitelusta ja pyöräilyhousuista huolimatta. Osa varpaista ja sormista on tunnottomia, kuin turtuneita. Jalkateriin vastaava turtuminen kehittyy viikossa, kun polkee aamusta iltaan kajakin pieniä polkimia pehmeillä tossuilla. Sormien turtuminen aiheutunee maantiepyörän ajoasennosta. Melkein koko yläruumiin paino makaa kämmenien varassa käyrän ohjaustangon päällä.

Alkukesän pikaretki alkoi hetki sitten. Fillari on nostettu yöjunaan ja nyt olen matkalla Rovaniemelle. Aamulla matka jatkuu bussilla Nuorgamiin. Juna-bussimatka kestää melkein 22 tuntia. Lähipäivät näyttävät, montako päivää kestää polkea fillarilla takaisin. 

Matkaa voi seurata Aamulehden ja Kalevan verkkosivuilta.

Aamulehti:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194983616568/artikkeli/pekka+lassila+pyorailee+nuorgamista+etelaan+seuraa+matkantekoa.html

Kaleva:

http://www.kaleva.fi/blogit/kalevan-blogit/fillarilla-nuorgamista-etelaan/169/fillarilla-nuorgamista-etelaan/4913/#.VWihuyV25y

Kayman testraporter på svenska

Kayman Fury

Vaasan Kanoottikerho ry/Vaasa Kanotklub rf on hankkinut uusia Kayman kajakkeja. Kerhon sivuilla on esitelty Fury ja Raider -mallit, joita testasin syyskylmissä vesissä Vihdissä ja Tampereella. Kerho lainasi testiraporttiani jäsentensä luettavaksi ja samalla sain itse testijutuistani ruotsinkieliset versiot.

Linkki Jenna Ehnin kääntämään raporttiin, på svenska!

Kayman Raider

Puhetta rannikonmelonnasta

Vierailin tänään Yle Puheella Mikko Peltsi Peltolan ohjelmassa. Keskustelimme rannikon melontamatkastani, retkimelonnasta yleensä ja yksin retkeilemisestä. Puolen tunnin ohjelman voi kuunnella Areenan kautta:

http://areena.yle.fi/1-2760175

Motivoinnista raesateessa

Huhtikuun sulassa Helsingin edustalla keväällä 2013. Pari viikkoa kuvauksen jälkeen aloitin kuukauden mittaisen merimelontamatkan. 

Viime päivinä sää on vaihdellut tosi nopeasti aurinkoisesta kevätsäästä lumi- ja vesisateisiin, jopa reippaisiin raekuuroihin. Pari päivää sitten fillaroidessai muutaman kymmenen kilometrin iltalenkkiäni aluksi paistoi aurinko, sitten yltyi puuskainen vastatuuli joka muuttui vesisateeksi. Sitten sain vastaani agressiivisen raekuuron, joka oli vähällä lopettaa lenkkini kesken. Rakeet piiskasivat rajusti vasten kasvoja. Rakeiden jälkeen pyrytti varttitunnin verran sakeasti lunta.

Rakeita vastaan polkiessani mietin, mitä ihmettä teen tässä säässä fillarin selässä, kun voisin yhtä hyvin olla kotisohvalla tai jossain kuivassa ja lämpimässä paikassa ja puuhassa. Mietin, että olen viettänyt kokonaisia päiviä vesisateessa merellä tai maantiellä, melonut ja fillaroinut vastatuuliin niin, että matka on edennyt tuskin havaittavasti. Treenaan yli tuhannen kilometrin nopealle fillariretkelle, ja retken aikana voi olla koko ajan vstatuuli ja voi sataa vettä, luntakin. Mietin, mikä ero on lyhyellä lenkillä ja pitkällä matkalla. Miten psyykkaan itseni, jos matka ei suju niin kuin toivoisi?

Keskeinen tekijä on asenne. Pitkällä matkalla mieli tyhjentyy kaikesta arkipäivän kuormasta ja keskittyy matkaan. Jos sää on huono, kotiin lähtö ei ole vaihtoehto. Sen sijaan voi pitää sadetta tai tuulta muutaman tunnin ja jatkaa matkaa vaikka yöllä. Matkalla ollaan 24 tuntia vuorokaudessa viikko, kaksi viikkoa tai kuukausi. Lyhyellä matkalla keskeyttämisen kynnys on matala ja matkalle lähtöä on helppo lykätä tai jättää koko lenkki tekemättä. Muutakin tekemistä on.

Rakeita vastaan puskiessani ajattelin, että rakeet piiskaavat kipeästi, mutta kuuro ei yleensä kestä kauaa. Oikestaan raekuuro on hieno kokemus fillarin selästä koettuna. Oma aistimuksensa liittyy siihenkin, kun ensimmäiset vesipisarat lorahtavat pyöräilykengän sisään ja vesi leviää pikku hiljaa kaikkialle varpaiden väleihin. Pitkällä retkellä liikkeelle lähtö on itsestään selvyys säästä riippumatta riskien hallinnan rajoissa. Huonossa säässä lyhyelle lenkille lähtö on vaikeinta, mutta kun saa itsensä liikunnasta lämpimäksi ja mielensä vapaaksi, matka alkaa sujua kuin viikon retkellä.

Lounastauko Taalintehtaan ja Hangon välillä kesällä 2010 matkalla Maarianhaminasta Tammisaareen. Elokuun alussa merivesi ja yöt ovat lämpimiä eikä syksyn tuulet ja sateet vielä haittaa. Parasta kesää, voisi sanoa, vaikka itse melonkin mielummin viileässä säässä kuin helteessä. 

Oulujärven melojien Jorma Kurosen kanssa marraskuun lopulla 2013 Oulujoen niskalla Vaalassa.  

Oulujärven viimeinen sula marraskuussa 2013. Sää ja vesi nollassa, lunta ja muutaman metrin tuuli. Upeaa.

Tie onneen

ET-lehti listasi 52 tietä onneen maaliskuisen onnellisuuspäivän kunniaksi. Juttu on julkaistu aiemmin talvella ET-terveys -lehdssä. Tie numero 5 oli tuttu. Suosittelen!

http://www.etlehti.fi/artikkeli/muut_aiheet/ihmissuhteet/52_tieta_onnehen

5.  Maiseman mahti

Pekka Lassila joutui yli kolmenkymmenen työvuoden jälkeen jättämään vakituisen työpaikkansa. Hän astui jäiden lähdettyä kajakkiinsa ja lähti melomaan. Hiljalleen ajatukset alkavat selkiytyä:  ”Lintuja, pintakivien jonoja, avoin ulappa oikealla. Istun terassin penkille. Kolme ja puoli viikkoa merellä, ehkä viikko vielä jäljellä. Olen onnellinen, että saan kokea tämän.” 

• Pekka Lassila: Maininki. Tammi 2014.