Motivoinnista raesateessa

Huhtikuun sulassa Helsingin edustalla keväällä 2013. Pari viikkoa kuvauksen jälkeen aloitin kuukauden mittaisen merimelontamatkan. 

Viime päivinä sää on vaihdellut tosi nopeasti aurinkoisesta kevätsäästä lumi- ja vesisateisiin, jopa reippaisiin raekuuroihin. Pari päivää sitten fillaroidessai muutaman kymmenen kilometrin iltalenkkiäni aluksi paistoi aurinko, sitten yltyi puuskainen vastatuuli joka muuttui vesisateeksi. Sitten sain vastaani agressiivisen raekuuron, joka oli vähällä lopettaa lenkkini kesken. Rakeet piiskasivat rajusti vasten kasvoja. Rakeiden jälkeen pyrytti varttitunnin verran sakeasti lunta.

Rakeita vastaan polkiessani mietin, mitä ihmettä teen tässä säässä fillarin selässä, kun voisin yhtä hyvin olla kotisohvalla tai jossain kuivassa ja lämpimässä paikassa ja puuhassa. Mietin, että olen viettänyt kokonaisia päiviä vesisateessa merellä tai maantiellä, melonut ja fillaroinut vastatuuliin niin, että matka on edennyt tuskin havaittavasti. Treenaan yli tuhannen kilometrin nopealle fillariretkelle, ja retken aikana voi olla koko ajan vstatuuli ja voi sataa vettä, luntakin. Mietin, mikä ero on lyhyellä lenkillä ja pitkällä matkalla. Miten psyykkaan itseni, jos matka ei suju niin kuin toivoisi?

Keskeinen tekijä on asenne. Pitkällä matkalla mieli tyhjentyy kaikesta arkipäivän kuormasta ja keskittyy matkaan. Jos sää on huono, kotiin lähtö ei ole vaihtoehto. Sen sijaan voi pitää sadetta tai tuulta muutaman tunnin ja jatkaa matkaa vaikka yöllä. Matkalla ollaan 24 tuntia vuorokaudessa viikko, kaksi viikkoa tai kuukausi. Lyhyellä matkalla keskeyttämisen kynnys on matala ja matkalle lähtöä on helppo lykätä tai jättää koko lenkki tekemättä. Muutakin tekemistä on.

Rakeita vastaan puskiessani ajattelin, että rakeet piiskaavat kipeästi, mutta kuuro ei yleensä kestä kauaa. Oikestaan raekuuro on hieno kokemus fillarin selästä koettuna. Oma aistimuksensa liittyy siihenkin, kun ensimmäiset vesipisarat lorahtavat pyöräilykengän sisään ja vesi leviää pikku hiljaa kaikkialle varpaiden väleihin. Pitkällä retkellä liikkeelle lähtö on itsestään selvyys säästä riippumatta riskien hallinnan rajoissa. Huonossa säässä lyhyelle lenkille lähtö on vaikeinta, mutta kun saa itsensä liikunnasta lämpimäksi ja mielensä vapaaksi, matka alkaa sujua kuin viikon retkellä.

Lounastauko Taalintehtaan ja Hangon välillä kesällä 2010 matkalla Maarianhaminasta Tammisaareen. Elokuun alussa merivesi ja yöt ovat lämpimiä eikä syksyn tuulet ja sateet vielä haittaa. Parasta kesää, voisi sanoa, vaikka itse melonkin mielummin viileässä säässä kuin helteessä. 

Oulujärven melojien Jorma Kurosen kanssa marraskuun lopulla 2013 Oulujoen niskalla Vaalassa.  

Oulujärven viimeinen sula marraskuussa 2013. Sää ja vesi nollassa, lunta ja muutaman metrin tuuli. Upeaa.