Retkipyöräily vastaan retkimelonta

Fillariretki on poljettu. Matka jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Ajoimme koko matkasta vain vajaat kolmekymmentä kilometriä sivumyötäiseen tuuleen, yli seitsemänsataa kilometriä poljimme välillä myrskylukemia puhaltanutta tuulta vastaan.

Vastatuuli ja pohjoisen pitkät ylämäet ovat kuluttava yhdistelmä. Samoin vesisade ja kymmenen, jopa kahdenkymmenen metrin vastatuuli. Viime viikon tuulissa en olisi lähtenyt merelle melomaan, maantiellä pärjää tuulessakin.

Pidän retkipyöräilyä fyysisesti rasittavampana kuin retkimelontaa. Toki rasittavuus on kiinni vauhdista ja kelistä molemmissa lajeissa. Pyöräilyssä syke nousee pitkässä nousussa korkealle. Normaalikelissä meloessa kuormitus on tasaisempaa.

Oma tuntumani on, että kajakin kuorma ei juurikaan vaikuta retkivauhdin ylläpitoon. Lastattu kajakki jopa käyttäytyy aallokossa maltillisemmin kuin tyhjä. Fillarin päällä kuorma tuntuu heti. Retkellä tuntuma on, kuin kyydittäisi tarakalla ala-asteikäistä lasta. Kova vastatuuli, pitkät ylämäet ja raskas retkikuorma yhdessä tuntuivat polvissa ja reisissä. Ilman rasitusvammoja emme viikon kovakelisestä selvinneet.

Maantiellä ajaminen tuntuu vaarallisemmalta kuin merellä liikkuminen. Pientareet ovat kapeita ja asfaltin reuna voi olla korkea. Ohiajavien ja vastaantulevien autojen aiheuttamat ilmavirrat horjuttavat helposti pyöräilijän tasapainoa. Raskas pyörä voi olla vaikea hallittava pudotessaan asfaltilta yllättäen pehmeään reunahiekkaan.

Tienpinnan kuopat, halkeamat ja rosot voivat lopettaa retken hetkessä. Pyörällä kaatuminen repii ihon vereslihalle ja voi enemmän rikkoessaan lopettaa koko retken. Meloessa kaatumisesta selviää useimmiten pelkällä kastumisella. Toki kaatuminenkin voi lopettaa retken ja koko elämän sekunneissa. Olen kaatunut elämäni aikana pyörällä kymmeniä kertoja, meloessa yllättäen noin kolme kertaa – kerran merellä, kerran laiturin vieressä ja kerran uimahallissa.

Pyöräretkelle ei tarvitse varustautua yhtä kattavasti kuin melontaretkelle. Koska liikutaan maanteillä, ruokaa ja vettä saa helposti vaikka joka päivä. Myös sisämajoituspaikkoja on tarjolla enemmän ja tiheämmässä kuin merellä tai pitkillä järvireiteillä. Varusteita ja vaatteitakin voi ostaa lisää, jos sää muuttuu. Niinpä pyöräretkellä kuluu rahaa helposti enemmän kuin voisi etukäteen luulla.

Yövyimme viikon aikana vain kerran teltassa. Muut yöt kuluivat leirintämökeissä ja muuten järjestyneissä sisätiloissa. Saunoimme melkein joka ilta. Koska valmista ruokaa oli tarjolla usein, keitimme itse lähinnä aamu- ja iltapalat. Kaasua kului kolmen hengen porukalla alle 200 grammaa viikossa.

Konkreettisimmin viikon fillarointi tuntuu tällä hetkellä takapuolessa, käsissä ja jalkaterissä. Takapuoli hiertyi rikki voitelusta ja pyöräilyhousuista huolimatta. Osa varpaista ja sormista on tunnottomia, kuin turtuneita. Jalkateriin vastaava turtuminen kehittyy viikossa, kun polkee aamusta iltaan kajakin pieniä polkimia pehmeillä tossuilla. Sormien turtuminen aiheutunee maantiepyörän ajoasennosta. Melkein koko yläruumiin paino makaa kämmenien varassa käyrän ohjaustangon päällä.