Kylmää kyytiä

Sydäntalven hämärässä, kun en vielä tiennyt kuluvan kesän työtilannettani, aloin haaveilla kuukauden melontaretkestä Torniosta Virolahdelle. Siis Suomen rannikko toiseen suuntaan kuin pari vuotta sitten. Ajattelin, että ilman kirjoitustöitä voisin keskittyä nautiskellen melontaan, retkeilyyn ja valokuvaamiseen.

Kevät ja kesä ovat täyttyneet työstä. Viikon fillariseikkailuun valmistautuminen söi vähää vapaa-aikaa. Fillarimatkalla vastatuuleen polkiessani muistin, että voisin olla juuri nyt melomassa rannikkoa  - lähes joka päivä on tuullut yli kymmenen metriä sivulta tai vastaan. Reilu viikko sitten Kuivaniemen Merihelmessä lounastaessani katselin panoraamaa valkoisena vaahtoavalle merelle. Onneksi en lähtenyt melomaan.

Eiliselle melontalenkille lähtiessäni mietin, miten pukeutuisin. Kuivapuku, pitkähihainen urheilupaita, lippis ja neopreenihanskat olivat itsestäänselvyys. Enpä muista näin kylmää ja tuulista kesäkuuta melontaharrastuksen taipaleeltani.