Murole – Isosaari (Paarlahti)

Kuulen aamulla kolinaa, loisketta ja auton ääntä. Varhainen kalastaja on laskenut veneensä vesille veneluiskalta ja nostanut kajakkini luiskan laidalta ylös nurmikolle. Ennen kanavalle lähtöä käyn rannan kahvilassa aamukahvilla ja sämpylällä.

Kanava toimii narusta vetämällä. Naru on odotuslaiturin laidalla ja riittävän alhaalla. Kanavassa ajaa perämoottorilla soutuvene vastaan suuri koira veneensä keulassa. Kanavan jälkeen avautuva Vankaveden laaja selkä on täysin tyyni. Vasta selän puolessa välissä viriää heikko vedenpinnan rikkova tuuli.

Ennen selän kääntymistä etelään kohtaan Tommi Vuorisen, joka lähti soutamaan edellisellä viikolla Vilppulasta Tampereelle. Nyt hän paluumatkalla. Tunnistin Vuorisen Aamulehden jutusta, ja tiesin siksi hänen tarinansa. Vuorinen on asentanut soutuveneeseensä soutulaitteen liukupenkin ja korottanut hankaimia viitisentoista senttiä. Soutuveneessä on hyvin tilaa kunnon vesisäiliöille, keittimille ja muille tarvikkeille. Matkaa mies kertoi taittavasta fiiliksen mukaan ilman sen kummempaa tavoitetta. Yhtä hyvin kymmenen kuin viisikymmentäkin kilometriä päivässä.

Nousen ruokatauolle Honkaniemen länsipuolen Kirvessaaressa. Vasta saarelta lähtiessäni huomaan sen lounaispuolella sissipäällikkö Rothin muistomerkin juurella hyvän rantautumispaikan nuotiopaikkoineen.

Myyrysselkä tuntuu kapeiden salmien ja pienten selkien jälkeen avaralta vedeltä. Kaksi vesiskootteria suhahtaa vastaan ja kiertää laajoja kaarroksia korkealle nouseva vesisuihku perässään. En tiedä, kuinka hyvin keskimääräinen vesiskootteriajaja tuntee vesiliikenteen säännöt ja käytännöt. Muista vesilläliikkujista ne ovat minusta pelottavimpia, koska ne singahtelevat suuntaan ja toiseen nopeasti ja ennalta arvaamatta. Sama koskee monia nopeasti liikkuvia pieniä moottoriveneitä. Helpoimmin ennustettavia ovat purjeveneiden, uppoumarunkoisten moottoriveneiden ja vetouistelijoiden liikkeet.

Vähänkään isommilla vesillä liikkuvan retkimelojan on viisasta käydä ainakin saaristolaivurikurssi. Kurssilla käydään läpi vesiliikenteen väistämissäännöt, navigoinnin perustiedot, merimerkit ja monia muita hyviin merimiestaitoihin kuuluvia asioita. Rannikkolaivurikurssi syventää tietoja ja lisäksi opetellaan vuorovesi- ja merkintälaskut. Merkintälaskuilla määritetään suunta pitkillä etäisyyksillä karttalehdeltä toiselle. Vaikka meloisi väylien ulkopuolella eikä itse tarvitsisi vesiliikenteen sääntöjä, auttavat ne ymmärtämään toisten vesilläliikkujien käyttäytymistä. Paitsi vesiskoottereiden.

Näsijärven Koljonselkä on kuulemma harvoin rasvatyyni. Ei edes joka vuosi, kuulen Tampereen Navigaatioseuran laiturissa Vähä Lammisaaressa. Pidän saaressa kirjoitus- ja ruokatauon. Aamulehden toimituksesta soitetaan, että melon liian nopeasti. Hienoja paikkoja jää näkemättä. Kuulen, että Näsijärven itäpuolen Paarlahti olisi vaikuttava paikka. Paarlahden vuono on kaikkineen viisitoista kilometriä pitkä ja Suomen syvin sisävesivuono. Epäilen, että Inarinjärveltä löytyisi vielä mittavampia vuonoja, mutta voin olla väärässä. Melon siis Paarlahteen.

Kämmenniemen edustan saarissa koivut alkavat jo kellertää ruskan väreissä. Etsiskelen Käälahden pohjukasta jatkuvaa Aunessalmea ja Paarlahden vuonon alkua. Kapea salmen suu erottuu vasta läheltä. Aunessalmen kivisen museosillan takana on uudempi korkea ja pitkä Kaitalahden silta, jonka kaarevan tukipalkin päältä teinipoika heittäytyy ketjun varassa veteen kuin Tarzan. Pyydän poikaa hyppäämään uudelleen, koska en ehtinyt ottaa valokuvaa. Poika puistelee selkä punoittaen päätään eikä aio enää toista kertaa hypätä. 

Ilta alkaa huolestuttavasti hämärtyä, kun melon kapeaa, jyrkkärantaista vuonoa itään. Ainoat kelvolliset leirirannat ovat yksityisiä mökkirantoja. Kuulin Aamulehden toimituksesta, että Isosaaressa on ainakin joskus ollut seurakunnan leirikeskus. Lopulta huomaan Isosaaren jälkeisen Kulkkilan Isosaaren pohjoisrannalla ulkotakan, jonka valkoinen tiilihormi on ristin muotoinen. Nousen laiturille, kierrän aution saaren pihat ja rakennukset, ja lopulta viritän teltan pimeässä iltayössä saunan laiturille.

Isosaari – Rauhaniemi

Mietin, käynkö Paarlahden pohjukassa, koska joudun tulemaan samaa reittiä takaisin. Viitapohjassa vuonon itäpäässä on kartan mukaan uimaranta ja päätän käydä siellä uimassa. Paluumatkalla voisin tutkia, pääsenkö oikaisemaan Matehisen kautta Kämmenniemen lounaispuolen kautta Näsijärvelle.

Viitapohjan kylä levittäytyy vuonon pohjukan ympärille. Uimaranta on vaatimaton. Vieressä on pieni venelaituri ja ylhäällä parkkipaikalla kompostikäymälä. Uin, keitän kahvit ja palaan vuonon etelärannan reunaa meloen länteen. Sinilevä piirtelee ohuita raitoja veteen tyynissä kohdissa. Paikoin kalliot nousevat rannassa korkealle. Vuono on paikoin kuusikymmentä metriä syvä.

Isosaaren jälkeen käännyn etelään Matehiselle. Kurkistan ohimennessä Sisaruspohjaan johtavaan kapeaan, valkoisen sillan alta kulkevaan uomaan. Matehiselta pääsee kartan mukaan Valkeajärveen, mistä voisi kohtuullisella kärräyksellä päästä Näsijärven Mutikonlahteen. Löydän Valkeajärveen johtavan kapean, matalan rummun läpi kulkevan ojan, mutta en lähde sauvomaan ojaa eteenpäin. Palaan takaisin ja nousen Aunessillan laiturin viereen ruokatauolle. Muutaman sadan metrin päässä museosillasta on kauppa, mutta en juuri nyt tarvitse kaupasta mitään.

Näsijärven selällä käy heikko kolmen metrin tuuli, joka nostaa vähän kajakkia korkeampaa aaltoa. Suurimmat sivuvastaiset aallot roiskahtavat etukannelle. Voin kuvitella, että viiden tai kuuden metrin pohjois- ja etelätuuli nostavat avoimelle Näsinselälle kohtalaisen aallokon kymmenen metrin tuulesta puhumattakaan.

Pyrin Iso-Otavan eteläpuolen saarille, joiden jälkeen Tampereelle asti on pelkkää avovettä. Sekoilen saarissa niin, että huomaan olevani Harvassalon kohdalla, kun luulin lähestyväni jo Pallosaarta. Kierrän Pallosaaren myötäpäivään melkein ympäri, koska saaren lounaispuolella pitäisi olla pieni hiekkapoukama. Haaveilen kuvasta, missä etualalla kiehuu Trangia ja taustalla siintää Pispalanharju. En löydä hiekkarantaa. Sen sijaan rantaudun sepelipoukamaan, mihin on isoista kivistä kasattu nuotiopaikka. Kuvakin jää ottamatta. Syön ja kirjoitan muurahaisia väistellen päivän postaukseni.

Suunnittelen melovani yöksi Näsinselän länsilaidan tuntumassa Lentävänniemen lähelle Räyhärinsaaren venesatamaan. Siitä olisi aamulla lyhyt matka Pispalan uittotunnelin suulle. Epäilen mielessäni lähiön tuntumassa olevan sataman rauhallisuutta yöpaikkana. Saan Tampereen Vihurin puheenjohtajalta tekstiviestin, että seuran melontakurssilaiset odottavat minua Rauhaniemessä ja että Tapatoran saaressa Rauhaniemestä itään olisi hyvä leiriytyä.

Melon parin kolmen metrin sivutuulessa Pallosaaresta runsaan kymmenen kilometrin matkan suoraan Rauhaniemeen Vihurin vajalle. Joukko vihurilaisia meloo venesataman aukolla vastaan. Jään vajalle yöksi. Nukun maan suurimman sisävesillä toimivan melontaseuran isossa vajassa kymmenien kajakkien välissä. Saan illalla paikattua vuotavan retkipatjani Liquid Solella niin, että se ehtii yön aikana kuivua kunnolla.

Rauhaniemi – Mäyriä (Lempäälä)

Kimmo Snell ilmestyy Tampereen Vihurin rantaan, kun olen lähdössä kohti Pispalan uittotunnelia. Melon Kimmon kanssa tunnelin suulle. Ilman paikallista luotsia olisin varmaan etsinyt tunnelin suuta hyvän aikaa. Mutta ennen lähtöä tarvitsin lisää juomavettä. Poikkesin Rauhaniemen kansankylpylän rantaan ja kysyin vieraskieliseltä siivoojalta juomavettä kolmeen pullooni. Siivooja otti pullot ja jatkoi työtään.

Odotin aikani, ja aloin lopulta kysellä veteni perään. Siivooja oli käsittänyt asiani väärin. Pullot löytyvät suuresta pullonkeräykseen menevästä säkistä tyhjien saunajuomatölkkien seasta. Siivooja pesi pulloni ystävällisesti, mutta kylmää vettä ei tullut yhdestäkään hanasta. Tyydyin kuumaan, koska vesi kuitenkin lämpenisi nopeasti tällä helteellä.

Pispalan vajaan kolmensadan metrin mittainen uittotunneli avattiin pari vuotta sitten veneilijöiden kumikanavaksi. Viiden metrin levyinen putki rakennettiin 1960-luvun lopulla tukkien nippu-uittoa varten, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön, koska puuta alettiin kuljettaa maanteitse. Kolme vuotta sitten tunneli haluttiin ottaa uusiokäyttöön, ja sen suille rakennettiin melko jyrkät luiskat.

Näsijärven puolella toimii vesiskootterivuokraamo. Pyhäjärven puolella pitää kärrätä jonkin matkaa kevyen liikenteen väylää alamäkeen ennen matalaan puistomaiseen rantaan pääsyä. Paikallisella yrittäjällä on trailerikuljetusten monopoli, mutta kajakin kärräys onnistuu omin neuvoin. Tunneli on auki vain klo 10–18, mikä on hyvä tietää aikataulua suunniteltaessa.

Keitän Pyhäjärven rannassa kahvit, ja pakkaan kajakkikärryn takaisin kajakin luukkuihin. Jotkut ohikulkijat kyselevät matkastani. Pyhäjärven puolella lounaistuuli nostaa raikasta vajaan puolen metrin lainetta. Saunasaaren kohdalla käännyn valokuvaamaan kaunista Pispalanharjua.

Pyhäjärven selkä tuntuu avoimelta ja tyhjältä. Vain muutama pieni saari ja vähän sopivia maihinnousupaikkoja. Rajasalmen silta näkyy kauas ja on läheltä vaikuttavan näköinen. Muutama merimetso istuu kivillä ja nousee lentoon. Etsin sillan jälkeen sopivaa taukopaikkaa tuloksetta. Ajaudun puhelimessa puhuessani lähelle Pitkäniemen sairaalan rantaa.

Nousen lopulta tauolle Nokian kylpylän veneluiskalle. Aurinko paahtaa kuumasti suojaisaan rantaan. Keitän muusia ja käristän naudanlihaa. Kylpylähotellin aulan vessan peilistä näen, että olen saanut melkoisesti aurinkoa kasvoihini.

Ylitän avoimen Saviselän suoraan Kaivannoniemeen ja kapean salmen läpi Sorvanselälle. Sähkölinjojen jälkeen huomaan takahytillisen veneen perässäni. Hiljennän, ja vene ajaa vierelleni. Veneilijä kysyy, olenko Virroilta tulossa. Hän ovat seurannut matkaani Aamulehden sivuilta. Ihan sunnuntaiveneilijä mies ei ollut. Samalla, melko pienellä veneellä hän oli käynyt mutkan Tallinnassa Suomenlahden yli.

Olin katsonut kartalta, että näillä main olisi uimaranta. Veneilijä ei paikkaa tunne mutta löydän pienen Kränstolpan rannan Savikkolahden pohjoispuolelta. Paikka on Pirkkalan kunnan ulkoilualuetta. Uin, ja nousen rinteelle rakennetun saunamökin terassille kirjoittamaan. Kränstolpan saaren mökkiläinen valittaa kunnan huonoa ranta-alueen hoitoa ja valvontaa. Ihmiset uittavat koiriaan ja hevosia yleisellä uimarannalla.

Avoimet selät muuttuvat Lempäälää kohti mennessä saaristoksi ja rannat kallioisemmiksi. Kesämökkejä on melko tiheässä. Kelvollisia, vapaita leirirantoja ei näy. Melon illaksi Mäyriän ulkoilualueen rantaan. Mäyriästä on aamulla lyhyt matka Lempäälän kanavalle.

Mäyriä on kahdeksan pirkanmaalaisen kunnan yhteinen ulkoilualue. Alueen karavaanarit istuvat iltaa ulkogrillin ääressä vaunualueella. Teen leirini omaan rauhaan venerannan nurmikolle. Vastarannalta kuuluu laukauksia. Sorsastuskausi on alkanut pari päivää aiemmin.

Mäyriä – Sääksmäki

Nousen Lempäälän kanavan suulla Myllärinrannan laiturille. Saan laiturin vesipisteestä juomavettä. Rantapuistossa on wc. Kävelen joitakin satoja metrejä K-markettiin ja täydennän ruokavarani. Istun rannan penkeillä pöydän ääressä, seuraan kanavan liikennettä ja syön.

Iso puinen retkivene ajaa kanavan avointa sulkua kohti. Kerään nopeasti tavarani ja melon reippaasti perään, että ehtisin samaan sulutukseen. Melon alaportin ohi, ja portti sulkeutuu takanani. Jään sulun takaosaan. Vesi alkaa nousta nopeasti. Sulun etuosassa käy melkoinen virta, koska vesi lasketaan sulkuun raollaan olevan portin kautta eikä alapuolelta niin kuin esimerkiksi Vääksyn kanavassa.  

Portti avautuu kokonaan ennen kuin vesi on yläkorkeudella. Tästä aiheutuu sulun avautuvaan päähän pyörteinen virta, jota edelläni ajava moottorivene hämmentää lisää. Koski onneksi ehtii asettua aavistuksen verran, kun pääsen sulun etuosaan ja ulos. Kanavien suluissa kannattaa jäädä takaosaan ja sulutusta odotellessa melko kauas, jos edessä olevan sulun vettä lasketaan portin raosta. Paitsi jos haluaa meloa koskessa.

Kanavan jälkeen pohjoisen puolella on Havaslahden venesatama. Etelästä tullessa se voisi olla hyvä taukopaikka, jos ei mene suoraan kanavan läpi Myllärinrantaan. Muuten kanavan kivetetyiltä reunoilta on vähän haastavaa nousta ylös. Kajakki ainakin kolhiintuu.

Melon kapeaa Hiidenvuolletta rakennettujen mökki- ja omakotirantojen ohi. Kartan mukaan Korteselän eteläpäässä Niittysaaren kohdalla mantereella pitäisi olla laavu. Paikka on vankan kaislikon ja vihreän levämassan kattama. Laavua en näe, mutta nousen Maasaaren mökkiläisten yhteisrantaan ruokatauolle.

Mökkiläismies huopaa soutuveneellä rantaan ison kanisterin kanssa. Mies kertoo, että muutaman sadan metrin päässä on lähde, mistä mökkiläiset hakevat juomaveden. Laavu on Maasaaren vieressä pohjoispuolella, mutta väylä on kasvanut umpeen. Lähtiessäni näen kaislikon takaa laavun katon, mutta en edes yritä meloa siitä kohtaa rantaan asti. 

Reitti Lempäälästä Vanajaveden Makkaraselälle on suojainen ketju pieniä selkävesiä ja kapeita vuolteita ja salmia. Korteselkä, Liponselkä, Jumunen ja Konhonselkä. Kolmostien leveän sillan jälkeen ollaan jo Vanajavedellä.  Nousen Toijalan sataman ja uimarannan alueelle kirjoittamaan. Sääennusteen mukaan on kesän viimeinen helleviikonloppu, mikä näkyy ja tuntuu uimarannalla. Väkeä, varsinkin lapsia on paljon.

Moottoriveneet kiertävät pientä ympyrää eri tahtiin kumilauttoja vetäen rannan edustalla. Saan tasapainoilla keikuttavassa ristiaallokossa satama- ja uimaranta-alueen ulkopuolelle. Sitten hiljenee ja tyyntyy. Alan vähitellen katsella yöpaikkaa.

Kierrän Selkäsaaret ympäri. Huomaan saaressa aution ja hylätyn näköisen mökin, mutta en nouse rantaan. Rauttuun suunnasta kantautuu savun hajua ja kuluu puhetta. Melon Toijalan kalastajien tukikohtaan. Meno satamassa näyttää ja kuulostaa sen verran äänekkäältä ja kenties nousuhumalaiselta, että palaan selälle nousematta rantaan.

Tutkin maastokartasta saaria ja rantoja. Visavuoren edustalla olevat saaret näyttävät sopivilta ja melon selän yli Visavuoreen. Toisessa saaressa  on mökki, toisen ranta on melko jyrkkä eikä sopivaa teltan kokoista tasannetta osu heti silmään. Lopulta nousen Sääksmäen sillan pohjoispuolen pienelle saarelle. Saaren pohjoispuoli on kalliota ja täynnä linnunsulkia, mutta puiden alta löydän pari neliötä tasaista sammalikkoa.