Avovesikausi alkoi

Kevät alkoi varhain, jäät sulivat, mutta minä ehdin avoveteen vasta tänään. Talven jälkeen tunsin itseni kankeaksi reilun kymmenen metrin tuulessa. Olkapää vihoitteli, samoin pitkän talven hiirtä käyttänyt ranne.
Huomenna uudestaan, ettei tule lihakset kipeäksi.

Maininki

Blogitekstejä on tullut talven aikana harvakseltaan, vaikka aiheita olisi ollut ja on edelleen vaikka kuinka. Muutin lokakuussa kesken parhaan melontakauden Kainuuseen kesään asti kestävälle työkeikalle. Talvi, vaikkakin lauha ja vähäluminen, on pian mennyt, työpäivät venyneet ja viikonloput kuluneet matkustaessa.

Toki muutakin olen syksyn ja talven iltoina tehnyt. Näihin iltapuhteiden tuloksiin voi tutustua syyskuussa, kun Maininki-niminen kirjani ilmestyy Tammen kustantamana. Uskon, että moni meloja, ulkoilmaihminen ja luonnossaliikkuja viihtyvät kirjan äärellä. Kirjan yksi teema rakentuu viimekesäisen rannikonmelontani ympärille.

http://www.kirjasyksy.fi/tammi/tietokirjallisuus/muut/maininki/9789513181260

Pitkän melontaretken varusteet

Moni on kysynyt, miten varustauduin kuukauden yhtäjaksoiselle melontaretkelle. 

Pidin Suomen Retkimelojien vuosikokouksessa Go Expo –messuilla pienen esitelmän retkestäni. Vaikka kuulijoista varmasti suurin osa oli minua paljon kokeneempia melojia, varustautuminen tuntui kiinnostavan. Esitelmän runko on postauksen lopussa, tässä vähän muuta varustetietoa:

Vaatteet

Vaatteita oli mukana mahdollisimman vähän. Vain melontavaatteet, yövaatteet ja matkavaatteet kotoa Virojoelle ja Torniosta kotiin. Leirivaatteita ei ollut erikseen, koska en juuri leireissä ehtinyt aikaa kuluttaa.

- hupullinen kuivapuku
- fleece-kerrasto ja pitkä urheilukerrasto, hihaton ja lahkeeton urheilukerrasto
- parit kalsarit, kahdet villasukat ja urheilusukat, kaksi pipoa (tauko ja melonta) ja lippalakki
- villapusero tauoille ja pitkähihainen urheilupaita kuivapuvun alle, ohut kuoritakki
- pari hihatonta sponsorin urheilupaitaa aluspaitana ja pari hikinauhaa
- melontatossut ja crocsit
- kolme paria eri vahvuisia neopreenihanskoja
- matkavaatteena kevyet housut kahdesta kohtaa lyhennettävillä lahkeilla ja t-paita

Vaatteet olivat Peakin kuivapukua lukuun ottamatta markettien tarjoustavaraa vuosien varrelta. Paitsi hieno ja lämmin villapusero, jonka Päivi neuloi pari kymmentä vuotta sitten kalliista langoista.

Majoitus
Yhden hengen Halti Cave Lite –teltta (Retkiaitan tarjous parin vuoden takaa 149€)
Avaruushuopa teltan pohjalle, sateensuojaksi, lämmikkeeksi
Laavukangas teltan alle ja tarvittaessa sateensuojaksi
Untuvapussi (Millet)
Kaksi Haltin puhallettavaa makuualustaa, paikattu ja ehyt + yksi itse täyttyvä varalla (en tarvinnut varapatjoja)
Käytin nukkuessa aina kuivana olevaa kerrastoa ja villasukkia, loppumatkasta pelkkiä lyhyitä kalsareita.

Ruoka

Mukana oli lähtiessä vettä viideksi päiväksi ja kolmen viikon ruoka leipää lukuun ottamatta. Perusruoka oli perunamuusijauhot, pastapussit (Pirkka), nuudelit, coussous, hernekeitto, ruishiutaleet ja Lämmin kuppi –keitot. Varsinaisia (=kalliita) retkiruokia en käyttänyt.

Lisukkeina käytin nauta ja riistasäilykkeitä, tonnikalaa ja parin ensimmäisenä päivänä makkaraa. Leivän kanssa söin tavallista enemmän oivariinia ja välillä herkuttelin juustolla, metvurstilla ja pikkelsillä. Kylmän veden aikana ruoka säilyy kajakissa hyvin.

Välipaloina söin suolapähkinä-rusinasekoitusta ja joskus Digestive-keksejä, suklaapatukoita ja salmiakkia. Banaaneja söin, jos olin päässyt kauppaan.

Join vettä, murukahvia, kaakaota ja vähän sokeroitua mehua. Vettä kuluu retkellä kaikkiaan keskimäärin kolme litraa päivässä, helteellä enemmän.

Muut

Ensiapulaukkuun pakkasin säännöllisten allergialääkkeiden lisäksi särkylääkettä, lihasrelaksanttia, kortisonivoidetta ja kyypakkauksen. Lisäksi oli parit erilaiset punkkipihdit ja Epipen-kynä. Punkkirokotteen otin hyvissä ajoin keväällä. Kävin myös terveystarkastuksessa.

Monenlaista laastaria ja sidetaitosta oli mukana ja muutama rakkolaastari. Mitään niistä en tarvinnut. Hämmästyttävää, etten saanut yhtään rakkoa käsiini, vaikka ehdin harjoitella avovedessä vain joitakin kymmeniä kilometrejä ennen retken alkua.

Yritin miettiä mahdollisia riskejä ennen retkeä. Kaatumisen ja hypotermian jälkeen suurimpana ja jopa kaikkein suurimpana riskinä pidin jalan taittamista tai selän loukkaamista rannan liukkailla kivillä. Punkit, ampiaiset ja kyyt olivat myös kärkipäässä. Hirven tallomaksi joutumista en osannut pelätä, vaikka sellainen tilanne oli kerran hyvin lähellä.

Isona riskinä pidin itseni loukkaamista puukolla tai kaasukeittimellä. Lopulta en tarvinnut puukkoa juuri lainkaan. Kirvestä ei mukana ollutkaan.
Jos loukkaa käden tai selän ulkomeren luodolla tai saa pahan palovamman, ei pääse omin avuin rantaan.

Turvallisuus

Perustin turvasuunnitelmani viiteen asiaan
- jatkuva eskimo- ja pelastautumisharjoittelu avovedessä releet päällä ilman nenäklipsiä ja uimalaseja.
- SPOT hätälähetin ja reaaliaikainen nettiseuranta
- säännöllinen säätilan tarkkailu ja ennusteet muutaman tunnin välein netistä
- säännöllinen yhteydenpito kotiväkeen ja suunnitelman päivittäminen
- melan karkunaru, melakelluke, turvaköysi liivistä kajakkiin

Turvaköysi oli kolmemetrinen liivinselkään laskostettu liina, jonka jatkona oli metri kumiköyttä. Köyden päässä oli karbiinihaka, jonka kiinnitin kajakin takanaruihin.

Jos merellä kaatuu ja jostain syystä tipahtaa kajakin kyydistä, tuuli ja aallot vievät kajakin hetkessä niin kauas, ettei sitä varusteet päällä enää uimalla tavoita. Jos kylmässä vedessä avomerellä kajakki karkaa, voi jäljellä oleva elämä olla lyhyt.

Mukana oli tabletti, jossa oli Navionics –karttaohjelma ja älypuhelin vesitiiviissä pussissa liivintaskussa. Radiota en ole koskaan pitänyt mukana. En tiedä, mitä sillä tekisin. Sään saa netistä monestakin lähteestä.

Retkimelojen esitykseni lyhennelmä Youtubessa (1280x960):

Canon EOS M

Jos sinulla on ennestään Canon järjestelmäkamera, EOS M sopii todella hyvin sinulle kevyeksi kakkoskameraksi ja videokameraksi retkille ja matkoille. Kun EOS M tuli markkinoille reilu vuosi sitten, se oli kallis. Nyt myyntihinta on laskenut halvimmillaan kolmeen sataan. Siihen hintaan Canon EOS M kannattaa ostaa vaikka ainoaksi kameraksi.

Canon EOS M sopii käteen hyvin. Kolmen tuuman kosketusnäyttö toimisi videokuvauksessa paremmin, jos se olisi käänneettävä. 

Kamera on pienikokoinen, vaikka se on rakennettu järjestelmäkameroista tutun 18 megapikselin kennon ympärille.  Ja tähän liittyy kameran varsinainen idea. Kamerassa voi käyttää adapterin avulla kaikkia EF ja EF-S objektiiveja. Polttovälikerroin on järkkäreistä tuttu 1,6x.  Eli 200 millinen putki vastaa 320 millistä ja 18 – 55 millinen zoom 27- 80 millistä. Kuvanlaatu on Canonin hyvää järkkäritasoa.

18-55 zoomin kanssa kamera mahtuu vain isompiin taskuihin. Tällä yleisobjektiivilla kamera sopii käteen todella hyvin.

Kamera tuntuu kädessä yksinkertaisen tukevalta, kuin metalliselta aseelta tai vanhalta Leicalta. Käyttösäätimiä on vähän, valikoita paljon. Valikoiden rakenne on sama kuin Canonin järkkäreissä, selkeä ja helppokäyttöinen.

Valikkorakenne on sama kuin Canonin järjestelmäkameroissa. Selkeä, kattava ja helppokäyttöinen. 

Takanäyttö on iso ja toimii kosketuksella kuin älypuhelimessa. Esimerkiksi valotusta voi korjata sormella vetämällä ja valita halutun tarkennuspisteen. Tarkennus on riittävän nopea ja tarkka ensimmäisen ohjelmapäivityksen jälkeen. Jos sinulla on alkusarjan kamera, lataa päivitys maahantuojan sivuilta.

Kaikki säädöt voi tehdä myös navigointipyörällä. Kamera seuraa valittua tarkennuspistettä, esim. ihmiskasvoja liikkeessä. Mainio ominaisuus videokuvaajalle. Minusta merkittävä puute on etenkin videokäytössä, ettei takanäyttö ole kääntyvä.  Toinen miinus tulee herkästä virtanappulasta, joka kytkeytyy helposti päälle ja pois vahingossa.

EOS M:n idea on iso, järkkäristä tuttu kenno. Iso kenno toimii hämärässä hyvin, koska pikseit ovat suurempia kuin pienessä kennossa. Kennon kokoon nähden kamera on hämmästyttävän pienikokoinen.

Kamerassa on tavallinen yleismallinen salamakenkä. Kamerassa voi käyttää kunnollisia, tehokkaita salamalaitteita. Päädyssä kumikannen alla on 3,5 millin mikrofoniliitin, mikä auttaa tavattomasti videokuvausta. Erillinen mikrofoni leikkaa kameran ja sitä pitelevien käsien sekä tuulen äänet tehokkaasti pois.

Kamera mahtuu peruszoomin kanssa nihkeästi maiharintaskuun tai isoon reisitaskuun. Kameraan saa lisähintaan kiinteän 22 millisen hyvävalovoimaisen pannukakkuobjektiivin, jolloin kamera sujahtaa jo pikkutakin taskuunkin.

22 mm kiinteän objektiivin valovoima on 2.0. Objektiivi on lyhyt pannukakku ja yhdessä ison kennon kanssa tällä voi tehdä kelvollista kuvaa lähes pimeässä. Polttoväli vastaa kinokoon 35 millistä ja sopii hyvin yleiskuvaukseen. 

Pitkään Canonin ammattikameroita käyttäneenä ihastuin EOS M:n tukevaan ja laadukkaan tuntuiseen rakenteeseen ja Applemaiseen yksinkertaisuuteen. Käsissä on tunne, että tällähän voisi tarvittaessa hakata pieniä nauloja tai teltankiiloja maahan.

Jos minulla ei jo olisi pientä minijärkkäriä, ostaisin tällaisen nyt, kun hinta on reilusti kohdallaan. Mallista on olemassa rinnakkaisversio Aasian markkinoilla. Siinäkään ei ole kääntyvää näyttöä. Koska kamera on poistumassa suurimpien valokuvausliikkeiden valikoimista markettien hintakilpailuun, voisin kuvitella, että pian mallista julkaistaan uusi versio.

Pienet kamerat käyttökokeeseen

Olen laiska kantamaan tavaroita eikä selkäni kestä kovin suuria taakkoja. Videojournalistin ja valokuvaajan työssä saan kantaa aivan tarpeeksi erikokoisia laukkuja, jalustoja, mikrofoneja, puomeja, lamppuja, läppäreitä, taustapahveja, heijastimia ja muuta rekvisiittaa. Haen jatkuvasti sellaisia työtapoja, että kantamista olisi mahdollisimman vähän ja liikkuva työskentely sujuvaa.

Rannikonretkeni kuvat otin kahdella pokkarilla, joista toinen oli minijärkkäri. Jutut kirjoitin tabletilla, koska se on pieni, edullinen ja yksi lataus kestää käyttöä kymmenen tuntia.

Kun Kainuun järvet ovat nyt vahvassa jäässä eikä melomaan pääse kuin uimahalliin, kirjoittelen pimeiden iltojen kuluksi lähiviikkoina omia käyttöarvioitani neljästä pienestä retkelle sopivasta kamerasta:
Olympus Pen E-PL3, Canon EOS-M, Nikon Coolpix AW110 ja GoPro Hero 2.

Vasemmalta Canon, Olympus, Nikon ja takana GoPro. Nikon ja GoPro ovat vesitiiviitä action-kameroita, Olympus ja Canon minijärkkäreitä, joissa on vaihdettavat objektiivit.

Tällaisilla keikoilla ei voi kantaa kovin järeää kuvauskalustoa. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta:
Olin Suomen ympäristökeskuksen yhden virallisen lumenmittajan mukana Puolangan metsissä. Otto Mäkäräinen on mitannut neljänkymmenen vuoden ajan jokaisen talvikuukauden 16. päivä lumen syvyyden ja painon samoilta mittauspaikoilta. Melkoinen data lyijykynällä ruutuvihkoon kirjoitettuna!

Katso Lumenmittaaja työssään.

Joulurauhaa

http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194862647984/artikkeli/joulurauha+loytyy+luonnon+sylista.html

Toivotan lukijoilleni, rannikonretken seuraajilleni ja kaikille ystävilleni hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Melontakausi päättyy

Matti Koistinen avustaa Vaalassa Oulujärven Melontakeskusken rannassa melojaa ylös jäiden seasta. Willy Barents ei tuntunut yhtään hullummalta kajakilta. Vakaa ja helposti käsiteltävä, vaikka evä oli jäätynyt tukevasti yläasentoon. 

Talvi tuli liian aikaisin. Vene jäi rantaan jäiden taakse kauas nostopaikasta. Kajakki peittyi lumeen kotipihalla. Muutama vuosi sitten meloin viimeiset järvimelonnat joulun pyhinä. Sen jälkeen järvi jäätyi peilikirkkaaksi luistelujääksi. Lumi satoi vasta myöhemmin.

Vanhin lapsenlapseni syyskuun lopun raikkaassa kelissä. Sää muuttui harmittavasti sateeksi ja tuuli nousi. Reipas poika jaksoi meloa sisukkaasti koko matkan eikä tyytynyt kyydissä istumiseen.  E-Villen tarra melassa muistuttaa kevään rannikonretkestä. E-Ville, Welhonpesä ja kahdeksan maakuntalehteä mahdollistivat taloudellisesti kuukauden retken tekemisen. 

Muutin vajaat pari kuukautta sitten reissutyöhön Kainuuseen. Työpäivät venyvät. Vain kerran ehdin Oulujärven vesille ennen jäiden tuloa. Nyt on jo täysi talvi. Tänään kaupungin ulkoilualueilla merkittiin lumikenkäreittejä.

Suunnittelin melovani kotipitäjässä vielä itsenäisyyspäivänä ja ehkä joulunakin, mutta järvi jäätyi jo marraskuussa. Merelläkin taitaa olla rannat jäässä. Melontakausi 2013 on melottu, ellei sää lauhdu pitkäksi lämpöaalloksi ja vesisateeksi.

Millainen oli melontakauteni?

• Aloitin ulkomelonnat merellä huhtikuun puolessa välissä. 
• Meloin sinivalkonauhamelonnan Suomen merenrannikon läpi. Matkaa kertyi yli 1300 km.
• Ilmoittauduin Lahden 24h melontaan heti rannikonmelonnan jälkeen, mutta peruin kasaantuneiden kotikiireiden vuoksi osallistumisen. Kunto olisi ollut kohdallaan.
• Olin heinäkuussa ulkomailla enkä melonut.
• Kävin elokuussa melontaohjaajakurssin ja olen nyt melontaohjaaja.
• Syksyn retki jäi tekemättä, samoin sadan kilometrin päivämelonta.
• Meloin syksyllä vanhimman lapsenlapsen kanssa kaksikolla pienen päiväretken Iso-Roineella
• Melontapäiväkirjan ylläpito ontui elokuusta alkaen.

Arvioin meloneeni tällä kaudella kaksi tuhatta kilometriä. Koska kaikkia melontoja en ole mitannut ja kirjannut, olkoon virallinen kilometrimäärä 1980 km.

Ei mene ainakaan liioitteluksi. Tavoite oli ylittää kaksi tuhatta, mutta talvi ja reissutyö hidastivat. 

Raikas, kylmä tuuli tuulettaa Iso-Roineen kaislikkoa.