Pitkän melontaretken varusteet

Moni on kysynyt, miten varustauduin kuukauden yhtäjaksoiselle melontaretkelle. 

Pidin Suomen Retkimelojien vuosikokouksessa Go Expo –messuilla pienen esitelmän retkestäni. Vaikka kuulijoista varmasti suurin osa oli minua paljon kokeneempia melojia, varustautuminen tuntui kiinnostavan. Esitelmän runko on postauksen lopussa, tässä vähän muuta varustetietoa:

Vaatteet

Vaatteita oli mukana mahdollisimman vähän. Vain melontavaatteet, yövaatteet ja matkavaatteet kotoa Virojoelle ja Torniosta kotiin. Leirivaatteita ei ollut erikseen, koska en juuri leireissä ehtinyt aikaa kuluttaa.

- hupullinen kuivapuku
- fleece-kerrasto ja pitkä urheilukerrasto, hihaton ja lahkeeton urheilukerrasto
- parit kalsarit, kahdet villasukat ja urheilusukat, kaksi pipoa (tauko ja melonta) ja lippalakki
- villapusero tauoille ja pitkähihainen urheilupaita kuivapuvun alle, ohut kuoritakki
- pari hihatonta sponsorin urheilupaitaa aluspaitana ja pari hikinauhaa
- melontatossut ja crocsit
- kolme paria eri vahvuisia neopreenihanskoja
- matkavaatteena kevyet housut kahdesta kohtaa lyhennettävillä lahkeilla ja t-paita

Vaatteet olivat Peakin kuivapukua lukuun ottamatta markettien tarjoustavaraa vuosien varrelta. Paitsi hieno ja lämmin villapusero, jonka Päivi neuloi pari kymmentä vuotta sitten kalliista langoista.

Majoitus
Yhden hengen Halti Cave Lite –teltta (Retkiaitan tarjous parin vuoden takaa 149€)
Avaruushuopa teltan pohjalle, sateensuojaksi, lämmikkeeksi
Laavukangas teltan alle ja tarvittaessa sateensuojaksi
Untuvapussi (Millet)
Kaksi Haltin puhallettavaa makuualustaa, paikattu ja ehyt + yksi itse täyttyvä varalla (en tarvinnut varapatjoja)
Käytin nukkuessa aina kuivana olevaa kerrastoa ja villasukkia, loppumatkasta pelkkiä lyhyitä kalsareita.

Ruoka

Mukana oli lähtiessä vettä viideksi päiväksi ja kolmen viikon ruoka leipää lukuun ottamatta. Perusruoka oli perunamuusijauhot, pastapussit (Pirkka), nuudelit, coussous, hernekeitto, ruishiutaleet ja Lämmin kuppi –keitot. Varsinaisia (=kalliita) retkiruokia en käyttänyt.

Lisukkeina käytin nauta ja riistasäilykkeitä, tonnikalaa ja parin ensimmäisenä päivänä makkaraa. Leivän kanssa söin tavallista enemmän oivariinia ja välillä herkuttelin juustolla, metvurstilla ja pikkelsillä. Kylmän veden aikana ruoka säilyy kajakissa hyvin.

Välipaloina söin suolapähkinä-rusinasekoitusta ja joskus Digestive-keksejä, suklaapatukoita ja salmiakkia. Banaaneja söin, jos olin päässyt kauppaan.

Join vettä, murukahvia, kaakaota ja vähän sokeroitua mehua. Vettä kuluu retkellä kaikkiaan keskimäärin kolme litraa päivässä, helteellä enemmän.

Muut

Ensiapulaukkuun pakkasin säännöllisten allergialääkkeiden lisäksi särkylääkettä, lihasrelaksanttia, kortisonivoidetta ja kyypakkauksen. Lisäksi oli parit erilaiset punkkipihdit ja Epipen-kynä. Punkkirokotteen otin hyvissä ajoin keväällä. Kävin myös terveystarkastuksessa.

Monenlaista laastaria ja sidetaitosta oli mukana ja muutama rakkolaastari. Mitään niistä en tarvinnut. Hämmästyttävää, etten saanut yhtään rakkoa käsiini, vaikka ehdin harjoitella avovedessä vain joitakin kymmeniä kilometrejä ennen retken alkua.

Yritin miettiä mahdollisia riskejä ennen retkeä. Kaatumisen ja hypotermian jälkeen suurimpana ja jopa kaikkein suurimpana riskinä pidin jalan taittamista tai selän loukkaamista rannan liukkailla kivillä. Punkit, ampiaiset ja kyyt olivat myös kärkipäässä. Hirven tallomaksi joutumista en osannut pelätä, vaikka sellainen tilanne oli kerran hyvin lähellä.

Isona riskinä pidin itseni loukkaamista puukolla tai kaasukeittimellä. Lopulta en tarvinnut puukkoa juuri lainkaan. Kirvestä ei mukana ollutkaan.
Jos loukkaa käden tai selän ulkomeren luodolla tai saa pahan palovamman, ei pääse omin avuin rantaan.

Turvallisuus

Perustin turvasuunnitelmani viiteen asiaan
- jatkuva eskimo- ja pelastautumisharjoittelu avovedessä releet päällä ilman nenäklipsiä ja uimalaseja.
- SPOT hätälähetin ja reaaliaikainen nettiseuranta
- säännöllinen säätilan tarkkailu ja ennusteet muutaman tunnin välein netistä
- säännöllinen yhteydenpito kotiväkeen ja suunnitelman päivittäminen
- melan karkunaru, melakelluke, turvaköysi liivistä kajakkiin

Turvaköysi oli kolmemetrinen liivinselkään laskostettu liina, jonka jatkona oli metri kumiköyttä. Köyden päässä oli karbiinihaka, jonka kiinnitin kajakin takanaruihin.

Jos merellä kaatuu ja jostain syystä tipahtaa kajakin kyydistä, tuuli ja aallot vievät kajakin hetkessä niin kauas, ettei sitä varusteet päällä enää uimalla tavoita. Jos kylmässä vedessä avomerellä kajakki karkaa, voi jäljellä oleva elämä olla lyhyt.

Mukana oli tabletti, jossa oli Navionics –karttaohjelma ja älypuhelin vesitiiviissä pussissa liivintaskussa. Radiota en ole koskaan pitänyt mukana. En tiedä, mitä sillä tekisin. Sään saa netistä monestakin lähteestä.

Retkimelojen esitykseni lyhennelmä Youtubessa (1280x960):