Pienet kamerat käyttökokeeseen

Olen laiska kantamaan tavaroita eikä selkäni kestä kovin suuria taakkoja. Videojournalistin ja valokuvaajan työssä saan kantaa aivan tarpeeksi erikokoisia laukkuja, jalustoja, mikrofoneja, puomeja, lamppuja, läppäreitä, taustapahveja, heijastimia ja muuta rekvisiittaa. Haen jatkuvasti sellaisia työtapoja, että kantamista olisi mahdollisimman vähän ja liikkuva työskentely sujuvaa.

Rannikonretkeni kuvat otin kahdella pokkarilla, joista toinen oli minijärkkäri. Jutut kirjoitin tabletilla, koska se on pieni, edullinen ja yksi lataus kestää käyttöä kymmenen tuntia.

Kun Kainuun järvet ovat nyt vahvassa jäässä eikä melomaan pääse kuin uimahalliin, kirjoittelen pimeiden iltojen kuluksi lähiviikkoina omia käyttöarvioitani neljästä pienestä retkelle sopivasta kamerasta:
Olympus Pen E-PL3, Canon EOS-M, Nikon Coolpix AW110 ja GoPro Hero 2.

Vasemmalta Canon, Olympus, Nikon ja takana GoPro. Nikon ja GoPro ovat vesitiiviitä action-kameroita, Olympus ja Canon minijärkkäreitä, joissa on vaihdettavat objektiivit.

Tällaisilla keikoilla ei voi kantaa kovin järeää kuvauskalustoa. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta:
Olin Suomen ympäristökeskuksen yhden virallisen lumenmittajan mukana Puolangan metsissä. Otto Mäkäräinen on mitannut neljänkymmenen vuoden ajan jokaisen talvikuukauden 16. päivä lumen syvyyden ja painon samoilta mittauspaikoilta. Melkoinen data lyijykynällä ruutuvihkoon kirjoitettuna!

Katso Lumenmittaaja työssään.