Rannikonmelontaan valmistautumassa

Tiderace Xplore-L kevään ensimmäisissä avovesissäni. Meri on Helsingin edustalla paikoin avoin.  Bracsan mela näyttää kuvassa tavattoman pitkältä. Pitäisikö sitä kuitenkin lyhennyttää 5-10 senttiä ennen retkeä?

Karttojen kanssa kuluu aikaa. Viimeksi sain kartat Vaasan saaristosta. Vielä on muutama sata kilometriä vailla tarkkaa kartaa Olkiluodon ja Korsnäsin väliltä sekä Kalajoelta pohjoiseen. Näillä osuuksilla saaria on vähiten ja 1:200 000 kartta voi riittää. Ehkäpä tulostan muutaman sivun Maanmiittauslaitoksen karttapalvelusta. Pöydällä muhii ruokatermoksessa riisit, kasvikset, soija ja aivan välttämättömät mausteet. 

Tderace Xplore-L sietää hyvin kallistusta. Tässä ei olla lähelläkään kaatumispistettä. Kuvakulmasta ei näy, että aukon toinen laita on reilusti vedessä. Kajakki tuntuu tyhjänäkin huomattavasti vaikkapa Revalia vakaammalta ja kulkee suoraan eri suuntiin kohtuullisessa seitsemän metrin tuulessa ilman evääkin. Kuvassa näkyy Peakin Explorer -kuivapuku, joka on helppo pukea päälle ja vaikuttaa hyvän malliselta. Vetoketju on haarojen välissä, ja sen saa hyvin kiinni ja auki ilman apua. Se on yksinmelojalle välttämätöntä.

Melontakausi alkoi

Jään reunalla. Jää on vielä vahvaa. Parinkymmenen metrin päässä avovedestä istui pilkkijä pilkkireijän äärellä. Lähtörannallani ongittiin avovedestä isommalla joukolla. 

Aloitin ulkomelontakauden tänään. Jää on vielä niin vahvaa, että se houkuttelee pilkkijöitä ja ulkoilijoita  edelleen. Merisään mukaan Suomenlahden itäosassa jään vahvuus on vielä 50 cm ja pohjoisessa Hailuotoon ajetaan vielä jäätietä. Jään vahvuus on siellä 50-75 cm.

Reilun kolmen viikon kuluttua jää on toivottavasti sulanut. Tähtään rannikonmelonnan lähtöpäiväksi maanantaita 6.5. Jos kevät etenee hitaasti, siirrän lähtöä muutamalla päivällä. Huomenna pitäisi sataa ja terminen kevätkin on lopultakin alkanut.

Hiekkaranta Hernesaaren ja Kaivopuiston välissä on jäänyt minulta aiemmin huomaamatta. Hyvä lähtöpaikka, mutta viereisen kadun parkkipaikat ovat maksullisia. Halvinta kolmosvyöhykettä. 

Helsingin edustalla on jo laajoja alueita sulana laivaväylien tuntumassa. Hernesaarenrannassa on kaksikin hyvää lähtöpaikkaa, veneluiska lähellä helikopterikenttää ja hiekkaranta Kaivopuiston päässä. Lähdin hiekkarannalta. Reitti Suomenlinnaan näytti kokonaan avoimelta.

Ajelehtivat jäälautat ovat vielä paksuja eivätkä hajoa melalla koputellessa.  Lauttojen puikkoontumista en vielä havainnut. Ehkä nämä ovat peräisin laivaväylän läheltä ja tuulen ja aallokon irroittamia.

Meloin vajaan kymmenen kilometriä Hernesaaren ja Pihlajasaaren välillä heikossa tuulessa ja alusten aiheuttamassa mainingissa. Tiderace tuntuu tyhjänä paljon Revalia tukevammalta ja Greenlandin jälkeen melkoisen korkealta. Muuten ohjattavuus ja tuntuma on lähempänä Greenlandia kuin Revalia. Kajakki tottelee hyvin kallistuksia ja tarkasti ohjattavissa.

Kyhmyjoutsenia on nyt melkein jokaisessa sulassa. Näin myös muutaman laulujoutsenen, mutta niitä en saanut kuvattua, koska kamerasta loppui virta. Bongareita näkyi rannoilla jo melkein yhtä paljon kuin onkijoita ja pilkkijöitä.

Talven hallimelontojen jälkeen Tiderace tuntui aluksi raskaalta melottavalta. Tarkistin huvikseni SportTrackerilla nopeuteni, ja se oli heti kylmiltään 8,5-9 km/h. Ei ihme, että tuntui jotenkin muulta kuin leppoiselta läpsyttelyltä. Tunnin melottuani eri suuntiin tuntui, että tässähän istuisi koko päivän. Hyvä että tuntui, koska edessä on noin viiden viikon istuminen Tideracessa.

Pari päivää sitten Katajanokan itärannat olivat vielä jäässä. Taustalla Korkeasaari ja Hanasaaren voimala.

Välikuivapuku on kuuma. Alla oli villainen urheilukerrasto ja päällä liikelahjana saatu reilusti yli vuosikymmenen vanha tuulipuku ja sen päällä välttämättömät neopreeninen aukkopeitto ja liivit. Hiki tuli. Kokeilin jaloissa kuivapuvun alla villasukkia ja päällä neopreenitossuja. Hyvin toimi, oli lämmin eikä hiertänyt. Grocsit tai sandaalit voivat päästää hiekkaa ja pikkukiviä kuivapuvun sukan ja kengän väliin ja tehdä näppärästi pieiä reikiä sukkiin. Kuivapuvusta tulee nopeasti puolikuiva juuri siitä osasta, mikä useimmin on vedessä.

Välikuivapuku pikatestissä

Testasin Ursuitin välikuivapukua muutaman minuutin nolla-asteisessa avannossa. Aurinko paistoi lämpimästi. Jo tällä kelillä vaatetus tuntui turhan lämpimältä - paitsi kylmässä vedessä.

Tiderace, lähtö rannikolle lähenee

Hain tänään Welhonpesästä Suomen rannikon melontaa varten Tiderace Xplore-L -kajakin. M-koko tuntui keveissä vaatteissa mukavan jämptiltä, mutta päädyin kuitenkin isompaan L-kokoon. Onpahan jalkaterille paremmat tilat ja kantavuus riittää paremmin kuukauden retken varusteille.

Tiderace Xplore-L on 550cm pitkä ja 53 cm leveä. Tilavuus on 380 litraa.

Retken valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Pidän retkeltä reaaliaikaista blogia, mikä tuottaa tiettyjä ratkaistavia asioita. Spot-hätälähetin kertoo satelliitille kymmenen minuutin välein sijaintini, ja etenemistäni voi seurata lähes reaaliajassa mistä tahansa netin ääreltä.

Tideracen takakansi on matala, aukon etureunassa korkeutta on 33 cm.  Edessä olevaa päiväluukkua ei edes huomaa kajakkiin istuutuessa.

Käytän bloggaukseen tablettikonetta ja Nikonin vesitiivistä kameraa. Nikon Coolpix AW 110 siirtää kuvat tabletille langattomasti. Nikonissa on mukana gps ja kompassi. Jokaisessa kuvassa on mukana aika- ja paikkatieto ja myös suunta, mihin päin on kuvattu.

Tabletti auttaa navigoinnissa siellä, minne minulla ei ole muuta kuin 1:200 000 yleiskartta. Tällaisia alueita on kaitale Vaasan eteläpuolella ja Lohtajalta pohjoiseen. Vaasasta lähetettiin tänään minulle seudun melontakartta. Ehkä tulostan maanmittauslaitoksen karttapalvelusta esim. 1:100 000 kartat puuttuvilta osuuksilta.

Aukko on 87cm x 49 cm. Reisituet on juuri oikealla kohdalla. Ehkä teippaan niiden alareunaan sentin verran retkipatjaa tuntuman parantamiseksi. 

Koskapa teen retkellä kuvaa ja tekstiä, tarvitsen paljon sähkövirtaa. Tilasin kaksi 13 000 mAh virtapankkia. Toisella lataan puhelimen ja iBadin ja toinen latautuu melonnan aikana aurinkopaneelilla.

Pohdin vielä, käytänkö retkellä välikuivapukua vai tavallista kuivapukua. Välikuivapuku on varmaan ihan ok retken alkuvaiheessa, kun sääennuste povaa räntäsadetta. Sään lämmetessä se voi tuntua liian lämpimältä, koska sen alla ja päällä pitää olla jotain vaatetta.

Ruoka-asiat pitää vielä kokeilla ja suunnitella. Ja karttaa pitää vielä katsella sillä silmällä, mistä voisi saada juomavettä ja ruokatäydennystä.

Tideracessa ei ole peräsintä. Evän säätönuppi on sen verran takana, ettei siihen meloessa revi sormenpäitään. Rockeria on kohtalaisesti. Pohja on melko loiva v-pohja ja kantit pyöreät. 

Tässä vaiheessa meri on vielä vankassa jäässä. Vajaan viiden viikon kuluttua on tarkoitus lähteä. Huomenna testaan Tideracea uimahallissa ja sen jälkeen alan seurata, mistä löytyisi sen verran sulaa, että voisi totutella taas matkamelontaan. Jonain yönä nukun teltassa pihalla ja kokeilen, riittäkö makuupussini mahdollisissa yöpakkasissa.

Pääsiäiskokko

Pohjanmaalla poltetaan kokkoja pääsiäislauantaina. Tänä vuonna kokkojen kanssa leimusivat revontulet  läntisellä taivaalla.
Video on kuvattu iPhonella ja klipit liitetty toisiinsa ja lähetetty YouTubeen puhelimen Free Video Editorilla. Editori ei sallinut klippien lyhentämistä. Kyllä editointi on yksinkertaisempaa oikeilla editointiohjelmilla. Tai sitten puhelimen on asennettava maksullinen ohjelma.

Suomen rannikkon melonta 2013

Kuva lokakuun lopulta. Nyt odotellaan jäiden lähtöä ja aikaista kevättä.

Melon Suomen rannikon touko-kesäkuussa. Matka alkaa Virojoelta viikolla 19 sen mukaan, miltä sääennuste näyttää. Perillä Torniossa yritän olla ennen kesäkuun puolta väliä. Touko-kesäkuun vaihteessa käyn muutaman päivän kotona täytekakkua syömässä. Matkaa kertynee yli 1300 kilometriä. Yksin meloessa reitti on valittava turvallisemmin kuin kaverin kanssa tai ryhmässä. Siksi en voi valita lyhintä mahdollista reittiä.

Muutaman vuoden aikainen haave konkretisoituu, kun työ- ja elämäntilanne mahdollistaa nyt tavallista pitemmän retken. Toivon aikaista kevättä ja jäiden lähtöä. Ja mahdollisia vinkkejä, ohjeita ja terveisiä matkan varalle. Tässä vaiheessa kiinnostavat kaikki mahdolliset reitin varrelle osuvat kaupat ja vesipisteet, mahdolliset saunat ja paikat, mistä saa sähköä. Myös kaikki vinkit ja tiedot aurinkopaneeleista ja virtapankeista ovat tervetulleita.

Lähetä vinkkisi joko kommenttina tai oikeassa palkissa olevaan sähköpostiosoitteeseeni.

Kajakkimelojan GoExpo –messut 3.

Jos koin Venemessut  melojan kannalta vaatimattomiksi, odotin GoExpo-messuilta reippaasti enemmän esitettävää. Tässä mielessä messut oli pettymys. Melontaliikkeistä esillä olleet Bear&Water, Eräkettu ja Welhonpesä olivat saaneet Messukeskuksesta tilaa vain yhdelle kajakkitelineelle ja vaatimattomalle hyllystölle.

Timo Lehtonen ja Skinner, kymmenen vuoden suunnittelun tulos. Esittelymalli oli kuvauksen kannalta hankalasti musta, vaikkakin mustavalkoinen kajakki on muuten todella tyylikkään näköinen. 

Esillä olleista kajakkimalleista ehkäpä kiinnostavin oli Eräketun Timo Lehtosen itse suunnittelema ja saksalaisen Lettmannin valmistama Skinner. 560cm pitkä ja 54 cm leveä Skinner on nopea, pienitilavuuksinen kajakki. Kajakin kehittelytyö on kestänyt kymmenisen vuotta. Alun perin mallin piti olla neljä senttiä kapeampi ja kansi korkeampi heti melojan edestä. Liiallinen kapeus (=kiikkeryys) samoin kuin pieni aukko voivat karkottaa liian monta mahdollista ostajaa. Kompromisseja on tehtävä, kun tuote on myytävä. Skinner sopii parhaiten 50-95 kiloiselle melojalle ja hinnat alkavat 2390 eurosta.

Skinnerin päiväluukku on edessä. Aukko on  M-kokoinen.

Levein kohta on aukon takana.

Pohja on lähes pyöreä.

Istuin ja reisituet. Istuimen takana näkyy Letmannin läpinäkyvä välilaipio, jossa on ilmareikä.

Skinnerissä on evä, joka ala-asennossaan toimii peräsimenä. Polkimet on kunnon levypolkimet. Polkimet ja istuin kiinnittyvät pohjan kiskoon, jonka varassa niitä voi säätää.

Tiderace Xtremen muoto näkyy hyvin tästä kulmasta. Alla Perceptionin Essence 16 ja Swiftin kanadalaismalli.

Tiderace Xtremen etukansi on matala. lähes suora, vaikka etukannella on pieni päiväluukku.

Welhonpesän kajakeista näyttävin oli Tideracen Xtreme, jota voisi luonnehtia vuorovesivirtojen koskikajakiksi. Kajakissa on hyvin voimakas rokker, kohtalaisen kantava keula, hyvin loiva v-pohja ja ”hard shine”, mikä tekee siitä helposti käänneltävän aallokossa. Kiinnostavaa olisi ollut nähdä Tideracen muovinen Vortex, jonka voisi ajatella soveltuvan hyvin myös jokiretkeilyyn.

Varsinainen koskeen tehty laskukajakki on Pyranhan Shiva. Saman merkin Fusioniin verrattuna Shiva on hieman lyhyempi, pohjassa ei ole jäykisteuria eikä evää. Shivaa myydään S.M ja L kokoisena.

Pyranhan Shiva. Taustalla hieman uudistettu Star Duo -kaksikko.

Shivan levyjalkatuki ja reisituet- Tukien alla olevista kiristimistä säädetään selkätuen tiukkuutta. Fusionin pohjassa olevat muotojäykisteet on  jätetty pois ja korvattu sisäpuolisella jäykisteellä. Näin pohja on ulkoa täysin sileä.

Tyhjennyskorkki takakannella on koskikajakissa käytännöllinen ja tarpeellinen varuste. 

Ensimmäiseksi kajakiksi, kakkoskajakiksi ja ennen kaikkea kukkarolle sopii Welhonpesän kevään tarjouskajakki Venturen kajaksin Easky 15 LV. 21 kiloinen, muovinen Easky 15 LV on 463 cm pitkä ja 57 cm leveä. Kajakki vaikuttaa mitoiltaan ja muodoltaan sellaiselta, että sillä voisi meloa pitempäänkin eikä eskimokaan tuottaisi hankaluutta. Sukulaisuus saman P&H:n tehtaan Scorpio ja Delphin malleihin näkyy. 670 euron tarjoushintaan tämä vaikuttaa todella monikäyttöiseltä ja pitkälle riittävältä kajakilta. Kesälomamatkalle, halliharjoituksiin, jokiretkelle?

P&H Ventue Easky 15LV. Kajakin selkänojan voi avata ja laajentaa melkein nojatuoliksi. Ominaisuus voi olla aluksi kiva, mutta selkätuen voi vaihtaa, kun melontatekniikka kehittyy ja eskomo ja tuennat alkavat kiinnostaa.

Bear&Waterin standin kiinnostavin kajakki oli Walleyn laskuituinen Etain, joka oli harmittavasti ahtaassa telineessä alimmaisena. Niin tällä kuin Welhoa lukuunottamatta muillakin kajakkimyyjien osastoilla kalastuskajakit olivat retkimelojan näkökulmasta turhankin keskeisesti esillä. No, kalastus hallitsi muutenkin messuhallin pohjoisosaa. Etainia tehdään kolmea eri kokoa 525 cm, 531 cm ja 536 cm pitkänä. Etainin levein kohta on melojan takana ja kajakkia kehutaan vanhaa Nordkapia vakaamaksi.

B&W:n osastolla oli nähtävänä AT:n uusia kaksiosaisia kajakkimeloja, joissa on säädettävä lapakulma ja pituus sekä läpikuultavat lavat. Noin 900 grammaisten hiilikuitu/lasikuitu melojen soikeat varret tuntuivat miellyttäviltä kädessä ainakin kuivana. Varren säätömeksnismi oli perinteinen, yksinkertainen lukkosalpa. Kevyeen ja mukavannäköiseen melasarjaan kuuluu useita eri lapakokoja ja muotoja. 195 euroa tuntuu sopivalta hinnalta.

Bending Braches Navigator. Kaunista puuta ja kevyttä hiilikuitua.

Aqua-Bound Surge Carbon

Aqua-Bound Surge Carbonin säätövarsi. Ei ulokkeita, ei vipuja, ei ruuveja. Eikä yhtään hiekkaa!

Posi-lock -säätö perustuu lukitusnappiin ja pykälöityyn kehään. Tarkka ja tukeva.

Eräketun Aqua-Bound Surge-Carbon melan teleskooppisäädön mekanismi on tehty ilman salpaa. Kierrettäessä liitosta vastapäivään lukitus aukeaa ja melaa voi säätää. Pienen hakemisen jälkeen melan saa lukittua myötäpäivään kiertämällä haluamaansa pituuteen ja lapakulmaan. Lukitus perustuu epäkeskoisuuteen. Liitos tuskin kaipaa hiekkarannan hiekkaa pintoihinsa. Saman merkin Posi-lock liitos perustuu pieneen muoviseen hammastukseen ja lukitusnappiin.

Amerikkalaisen Bending Branchesin Navigator-melassa yhdistyy puu ja hiilikuitu kauniisiti. Noin 300 euron kevyt melan satiinipintainen hiilkuituvarsi tuntuu kädessä mielyyttävältä. En veisi tätä koskeen tai reskutusharjoituksiin.

Naturavivan osastolla hypistelin pitkään Sandilinen kuivapukua, jonka vetoketju oli mielenkiintoisesti takana poikittain hartioiden kohdalla. Hyvännäköinen, 700-830 euroa maksava puku puetaan päälle alakautta ja lopuksi hartia- ja kaulusosa vedetään pään yli edestä taakse. Lapaluut on syytä olla kohtaliasen irti, jotta saa vesitiiviin, muovisen vetoketjun itse vedettyä kunnolla kiinni yläselästä. Silikoni kuulemma auttaa vetoketjun liukkauteen, samoin puvun ketjussa oleva kunnon muovinen vetokahva. Yläselässä vetoketju on vähiten tiellä meloessa. Kaulusmansetin tiukkuutta kannattaa helpottaa naturavivan mukaan ennemmin venyttämällä vaikkapa ämpärin ympäri kuin leikkaamalla. Samoin ohut huivi mansetin ja kaulan välissä ehkäisee hiertymiä pitkällä melonnalla.

Fjällräven Akka Dome 2 painaa 3,6 kiloa ja on pystytettävissä vaikka kalliolle ilman maakiiloja. Kahden hengen teltan molemmilla puolilla on reilu absidi ja oma sisäänkäynti. 

Fjällräven Akka Viewin rakenne on erikoinen. Kahden hengen teltan molemmille puolille muodostuu oma absidi, kun päällyskangas kiinnitetän maahan. Teltta painaa 3 kiloa.

Partioaitan osastolla esiteltiin joitakin Fjällrävenin telttoja, joista erityisesti Akka Dome 2 tai Akka View sopivat melojille, koska ne pysyvät pystyssä vaikka silokalliolla ilman kiiloja. Viewin helmat tosin pitää saada kiinni maahan, vaikka rakenne muuten onkin vapaasti seisova.

Fjällräven Abisko Lightweightissä on tilava eteistila ja teltan muoto sietää hyvin tuulta. Jos ei jatkuvasti retkeile pelkästään silokallioilla, tällaiset teltat voivat olla todella toimivia.

Venemessuilla etsin turhaan ratkaisua puhelimen ja gps:n lataamiseen melontaretkellä. Nyt Garminin esittelijä suositteli ensin melojalle riittävän, edullisen eTrek 20 –mallin, jossa ei ole melojalle tarpeetonta korkeustietoa. Sitten Partioaitan esittelijä kertoi Bruntonin virtapankeista ja aurinkopaneeleista.

Brunton Resync 9000mAh riittää normaalin älypuhelimen lataamiseen vajaat kymmenen kertaa. Jos puhelinta ei päästetä ihan tyhjäksi eikä toisaalta ladata akkua ihan täyteen, on latauskapasiteetti esittelijän mukaan huomattavasti parempi. Jos virtapankin pääsee lataamaan esim. kerran viikossa täyteen, ei erillistä aurikopaneelia välttämättä tarvitse. Laitteen lataaminen verkosta vie noin kaksi tuntia. Minulle jäi avoimeksi vielä Garminen eTrek 20 –mallin lataaminen tällä laitteella joko suoraan tai AA-akkujen lataaminen tällä laitteella.