Melontakausi alkoi

Jään reunalla. Jää on vielä vahvaa. Parinkymmenen metrin päässä avovedestä istui pilkkijä pilkkireijän äärellä. Lähtörannallani ongittiin avovedestä isommalla joukolla. 

Aloitin ulkomelontakauden tänään. Jää on vielä niin vahvaa, että se houkuttelee pilkkijöitä ja ulkoilijoita  edelleen. Merisään mukaan Suomenlahden itäosassa jään vahvuus on vielä 50 cm ja pohjoisessa Hailuotoon ajetaan vielä jäätietä. Jään vahvuus on siellä 50-75 cm.

Reilun kolmen viikon kuluttua jää on toivottavasti sulanut. Tähtään rannikonmelonnan lähtöpäiväksi maanantaita 6.5. Jos kevät etenee hitaasti, siirrän lähtöä muutamalla päivällä. Huomenna pitäisi sataa ja terminen kevätkin on lopultakin alkanut.

Hiekkaranta Hernesaaren ja Kaivopuiston välissä on jäänyt minulta aiemmin huomaamatta. Hyvä lähtöpaikka, mutta viereisen kadun parkkipaikat ovat maksullisia. Halvinta kolmosvyöhykettä. 

Helsingin edustalla on jo laajoja alueita sulana laivaväylien tuntumassa. Hernesaarenrannassa on kaksikin hyvää lähtöpaikkaa, veneluiska lähellä helikopterikenttää ja hiekkaranta Kaivopuiston päässä. Lähdin hiekkarannalta. Reitti Suomenlinnaan näytti kokonaan avoimelta.

Ajelehtivat jäälautat ovat vielä paksuja eivätkä hajoa melalla koputellessa.  Lauttojen puikkoontumista en vielä havainnut. Ehkä nämä ovat peräisin laivaväylän läheltä ja tuulen ja aallokon irroittamia.

Meloin vajaan kymmenen kilometriä Hernesaaren ja Pihlajasaaren välillä heikossa tuulessa ja alusten aiheuttamassa mainingissa. Tiderace tuntuu tyhjänä paljon Revalia tukevammalta ja Greenlandin jälkeen melkoisen korkealta. Muuten ohjattavuus ja tuntuma on lähempänä Greenlandia kuin Revalia. Kajakki tottelee hyvin kallistuksia ja tarkasti ohjattavissa.

Kyhmyjoutsenia on nyt melkein jokaisessa sulassa. Näin myös muutaman laulujoutsenen, mutta niitä en saanut kuvattua, koska kamerasta loppui virta. Bongareita näkyi rannoilla jo melkein yhtä paljon kuin onkijoita ja pilkkijöitä.

Talven hallimelontojen jälkeen Tiderace tuntui aluksi raskaalta melottavalta. Tarkistin huvikseni SportTrackerilla nopeuteni, ja se oli heti kylmiltään 8,5-9 km/h. Ei ihme, että tuntui jotenkin muulta kuin leppoiselta läpsyttelyltä. Tunnin melottuani eri suuntiin tuntui, että tässähän istuisi koko päivän. Hyvä että tuntui, koska edessä on noin viiden viikon istuminen Tideracessa.

Pari päivää sitten Katajanokan itärannat olivat vielä jäässä. Taustalla Korkeasaari ja Hanasaaren voimala.

Välikuivapuku on kuuma. Alla oli villainen urheilukerrasto ja päällä liikelahjana saatu reilusti yli vuosikymmenen vanha tuulipuku ja sen päällä välttämättömät neopreeninen aukkopeitto ja liivit. Hiki tuli. Kokeilin jaloissa kuivapuvun alla villasukkia ja päällä neopreenitossuja. Hyvin toimi, oli lämmin eikä hiertänyt. Grocsit tai sandaalit voivat päästää hiekkaa ja pikkukiviä kuivapuvun sukan ja kengän väliin ja tehdä näppärästi pieiä reikiä sukkiin. Kuivapuvusta tulee nopeasti puolikuiva juuri siitä osasta, mikä useimmin on vedessä.