Kayman Fury järvivesissä

Kayman Fury on linjakas, voimakkaasti baanaanimainen aallokkokajakki. Kaarevuutta korostaa mataluus aukon takareunalla ja korkeat keula ja perä. Pohjassa ei ole rokkeria niin paljon kuin äkkipäätä voisi luulla.

Koska Kayman Fury on brittityylinen kajakki, en malta olla vertaamatta sitä vanhemman vuosikerran brittityyliseen merikajakkiin. Verrokiksi sopii hyvin kuusivuotias, tuhansia kilometrejä melottu Tahe Marinen Reval, jonka runkoa väitetään legendaarisen merikajakin, Valley Nordkapin kopioksi.

Yllä Kayman Fury 520 cm, 54 cm, max 130 kg. Alla Tahe Reval 550 cm, 54 cm, max. 155 kg.

Fury on keskialueelta pari kolme senttiä matalampi. Rokkeria ei ole niin paljon kuin vanhassa brittityylissä. Sekä keula että perä ovat kantavampia. Revalillani useimmat aloittelijat ovat kaatuneet, Fury sen sijaan on vakaa. 

Nordkap samoin kuin Reval ovat peräisin viime vuosituhannelta ja edustavat ainakin yhden sukupolven ikäistä suunnitteluihannetta merelle ja aallokkoon sopivasta kajakista. Kayman Fury puolestaan edustaa uudempaa brittiläistä suunnittelulinjaa ja muistuttaa läheisesti mm. Tideracen kajakkeja.

Tiderace Xploreista minulla on Suomen rannikon mittainen kokemus, Tiderace Vortex on tuttu sisävesiltä, Revalilla olen melonut Suomenlahden läpi koko pituudeltaan ja Inaria lukuun ottamatta kaikilla Suomen suurilla sisävesillä. Tahen Greenladilla olen melonut vajaat tuhat kilometriä ja otan sen verrokiksi sen vuoksi, että pohjan muoto on melko lähellä Kayman Furyn pohjan poikittaislinjoja.

Vasemmalla Reval, oikealla Fury. Kumpikin on 54 cm leveä. Pohjan poikittaisprofiilien ero on selkeä sekä keskellä että kuvassa näkyvässä peräpäässä. 

Kayman Fury on tehty merelle vuorovesiaalloilla leikittelyyn samoin kuin Tideracen Vortex. Kaymanin varsinaisia pelipaatteja ovat lyhyemmät Grazy ja Grazy hv. Fury on näistä reilun jalan verran pidennetty ja paremmin retkimelontaan soveltuva versio. Fury on kuin Vortexin ja Xplorein risteytys. Ehkäpä hyvin lähellä Tideracen Xtra –mallia.

V-pohja on keskialueelta hyvin loiva, lähes tasainen ja muistuttaa Greenlandia tai lähes lattapohjaista Vortexia. Kajakki on vakaa, enkä saanut sitä kaatumaan, vaikka kallistin kuuden-, seitsemänkymmenen asteen kulmaan. Sen jälkeen se olisi kaatunut helposti, mutta nousi ylätuennalla kevyesti ylös. Kajakin takakansi on matala, aukon takaa vain 18 sentin korkuinen, joten jäykkäselkäinenkin saa nojattua painopisteen riittävän alas helppoon eskimoon ja ylätukeen.

Vasemmalla Reval, oikealla Fury. Furyn takapään kantavuus, takakannen mataluus ja hyvät reisituet korostuvat vanhaan brittityyliin verrattuna. Revalin aukko on kymmenen senttiä lyhyempi, polvet saavat hyvän tuen aukon reunoista kunhan niitä on madallettu parin sentin fylleillä.

 Kayman Furyn istuimeen en kaivannut minkäänlaista pehmustetta tai fylliä. Etureuna ei painanut takareisiä eikä takareuna häntäluuta. Istuimen muotoilu ja/tai asento sopi ruumiinrakenteelleni (184cm) kuin hansikas käteen. Koska tarralla säädettävä selkätuki on lähellä aukon takareunaa, tuen taakse sopii vain kuivaussieni, varvastossut tai pieni juomapullo. Istuinkaukalon tilavuus on pieni. Siitä on etua, jos sattuu kaatumaan ja reskutettavaksi.

Takapuoleni ei kaivannut Kaymanin istuimeen minkäänlaista fylliä tai virittelyä. Yksinkertainen, sekeä ja oikeassa asennossa. Takapäiväluukkun kansi on iso ja keskellä. Tästä sopii kaivella tauolla evästä ja pikku-trangiaa esille.

Kayman Fury on ensimmäinen melomani merikajakki, missä sain siirtää polkimet etummaiseen asentoon. Minua pitkäjalkaisemmat eivät tähän kajakkiin mahdu ilman polkimien siirtoa tai poistoa. Jos meloisin tällä pitempään, vaihtaisin Smart Track –polkimet levyjalkatukeen tai yhdistäisin polkimet poikittaisella laudalla. Kajakin kannen voimakkaat viisteet verottavat varvastilan reuna-alueilla 42 numeron jalalle minimiin. Levyjalkatuki mahdollistaisi jalkaterien pitämisen pystyasennossa tilan keskiosassa. Tosin reisituet tekevät aukon keskiosasta polville liian ahtaan.

Furyn etukansi vaikuttaa meloessa kapealta, ja reilusti eteen ulottuvat kannen viisteet korostavat kapeuden vaikutelmaa. Revalin kuten monen muunkin kajakin etukannen viisteet alkavat aavistuksen verran polkimien etupuolelta ja pystyllä melontatyylilläni kolhin melan jatkuvasti kannen reunaan melko tarkkaan sadankymmenen sentin päästä selkätuesta. Furyssa en saa melaa osumaan kertaakaan kannen reunaan. Viisteet ulottuvat kauas eteen ja kajakki on kuin onkin polkimien kohdalta noin tuuman kapeampi kuin Reval ja moni muu melomani kajakki.

Etukannen viisteet ulottuvat etuluukulle asti. Kunnon viisteet ja etukannen kapeus mahdollistavat hyvän pystymelontatyyliin ilman, että mela kolisee jatkuvasti etukannen reunaan. 

Etukannen kapeudesta, loivan v-pohjan tukevuudesta ja matalista taka- ja sivukansista kai johtuu, että Kayman Fury tuntuu jollain tapaa kevyeltä ja helpolta melottavalta. Tuntuma veteen ja aaltoon on herkkä, kajakkia on helppo ohjailla ja käsitellä. Samanlaisesta herkkyydestä, suuntavakavuudesta ja kontaktista veteen olen nauttinut matalalla Greenland T:llä meloessani. Vain nopeudessa Fury häviää selvästi Greenlandille. En kokeillut huippunopeuksia, mutta testilenkkien keskinopeus jäi selvästi alle 8 km/h, kun se Greenlandilla oli useimmin yli 8, jopa 8,5 km/h. Furylla meloin syyskylmässä, Greenlandilla leppeissä kesäkeleissä.

Vain uimahallissa olen kokeillut eskimomelaa, mutta Kayman Fyrya meloessani tuli jostain syystä mieleen, että eskimomela voisi tämän kajakin kanssa olla kiinnostava vaihtoehto. 208 senttinen Bracsa Typhoon tuntui pystytyylillä meloessa jotenkin pitkältä ja aavistuksen kömpelöltä.

Edessä ja takana on kunnolliset melaparkit. 

Tavaratilat vaikuttavat vähintään yhtä suurilta kuin hoikassa Revalissa ja selvästi suuremmilta kuin Greenlandissa. Soikeat pakkausluukut ovat reilun kokoiset ja niiden kautta pujottaa isommankin retkiteltan helposti kannen alle. Takakannen alla on melkoisen matalaa. Uskon sinne kuitenkin normaalit takaluukkuun pakattavat retkitavarat mahtuvan. 

Takapäiväluukun kansi ja tila ovat reilun kokoisia ja kansi viisaasti keskellä kajakkia. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi luukun kansi on reunassa. Kantta ei kuitenkaan koskaan pitäisi avata vesillä yksin ollessa. Avasin kerran, mutta en tee sitä enää. Etupäiväluukku on melkoisen matala. Tilaan mahtuu pokkarikamera, puhelin, energiapatukat ja muuta pientä, mitä ei sijoita liivin taskuun. Rautaista puukkoa sinne ei kannata laittaa, jos etukannella on kompassi.

42 numeron ohut melontatossu Furyn kannen alla. Crockseilla tai isommilla kuivapuvun sukan päälle puettavilla tossuilla jalkaterillä oli jonkin verran ahdas olo. Levyjalkatuki tai polkimien väliin aseteltu lauta mahdollistaisivat jalkaterien pystysuoran asennon, mikä on melonnan kannalta tehokasta eikä puuduta jalkoja niin herkästi kuin sammakkoasento. Kuvasta näkyy hyin kannen voimakkaat viisteet ja v-pohjan jyrkkeneminen. Matala etupäiväluukku ei vie paljoa tilaa kannen alta. 

Meloin kajakilla joitakin kymmeniä kilometrejä uusimaalaisessa järvessä enintään kymmenen metrin puuskaisessa tuulessa ja Pirkanmaalla Pyhäjärvessä kuuden metrin tuulessa. Kajakin evä riittää hyvin pitämään kajakin kurssissa kaikilla tuulensuunnilla. Ihan heti evää ei edes tarvitse laskea, suunta pysyy kohtalaisesti evä ylhäälläkin. Melontakokemuksella voi toisin olla tässä osansa. Vuosia sitten en selvinnyt banaanikajakilla ilman peräsintä edes sileällä. Sitten opin käyttämään evää ja myöhemmin otin kolisevan peräsimen pois. Tänä kesänä en ole muistanut aina edes käyttää evää kajakilla, jota en aluksi saanut kulkemaan suoraan kuin peräsimellä.

Lasikuitutyö vaikuttaa siistiltä ja viimeistellyltä. Keskeltä kovat kumiluukut asettuvat tiiviisti edessäkin, vaikka luukun reunat näyttävät kapealla keulalla hieman irvistelevän. Huomasin etukannen luukun pullistuvan ja laskevan sisään lämpötilavaihteluiden mukaan. Kansi on siis tiivis. Myyjän mukaan kajakki on aallokkoon suunniteltuna tukevaa tekoa, enkä tällä tuntumalla osaa muutakaan väittää.

Kenelle Kayman Fury voisi olla sopiva kajakki?

Kajakki sopii monipuolisesti aallokkoleikkeihin ja retkeilyyn. Nopeutta tavoittelevaan kuntolenkkeilyyn on ihan eri mallit, brittiläinen banaani tavoittelee toisenlaisia käyttäjiä. Monipuolinen ja vakaa kajakki sopii myös vähän meloneille. Tässä eivät melontaominaisuudet lopu vielä kolmantenakaan kesänä, ehkä eivät koskaan. Uskaltaisin meloa tällä kajakilla ominaisuuksien puolesta Maarianhaminasta mantereelle tai Padasjoelta Kelventeelle reilussakin tuulessa.

Jos ja kun ostaa oman kajakin, on aina tehtävä kompromisseja ellei sitten hanki kolmea erilaista kajakkia. Kayman Furyllä meloo helposti neljänkin kympin päivämatkoja ja toisaalta voi fiilistellä miellyttävästi aallokkoisella rannalla. Pitkän, viikon kestävän retken tavaroita voi joutua vähän asettelemaan ja ehkä suosia mieluummin keveitä ja pienikokoisia retkivarusteita.

Kayman Fury on kolmanneksen Tideracen malleja halvempi ja vain viisi- kuusisataa euroa laadukkaimpia (Vortex, Scorpio) muovikajakkeja kalliimpi. Hinta houkuttelee. Säästyvällä tonnilla saisi kohtalaisen kuivapuvun ja hiilikuitumelan.

Maininki kansissa ja pian kaupoissa

Tammen kustantama Maininki –kirjani on painettu ja ilmestyy kirjakauppoihin lokakuun aikana. Aloin suunnitella kirjaa kesällä 2013 Turkissa ja kirjoitin käsikirjoituksen viime talvena Kainuussa reissutyökämpän hiljaisuudessa. 

Kirja kertoo kuukauden mittaisesta melontaretkestä Virojoelta Tornioon, rannikon historiasta, työstä ja sen päättymisestä, sitoutumisesta ja itsensä johtamisesta. Kirjan perusrunko on avokätisesti laajennettu versio vuoden 2013 Rannikonmelonta-blogistani kahdeksassa maakuntalehdessä. 

Toivon, että kirja tarjoaa innostavia näkökulmia ja vinkkejä retkimelojille ja sellaiseksi aikoville. 

Toivon, että kirja kannustaa edes muutamaa lukijaa toteuttamaan haaveensa joko vesillä tai millä elämänalueella tahansa. 

Toivon, ettei kirja yllytä ketään uhkarohkeisiin tai omat rajat hallitsemattomasti ylittäviin suorituksiin. 

Toivon, että kirja avaisi edes yhden uuden näkökulman niille, joita työn päättyminen tai sen uhka koskettaa suoraan tai välillisesti. Kirja ei siis ole pelkästään melonta- tai retkikirja. Kustantaja kysyi käsikirjoituksen loppuvaiheessa, mihin toiseen kirjaan teksti vertautuu. Vastasin rehellisesti - en tiedä. Enkä ole sitä vieläkään keksinyt.

http://www.kirja.fi/kirjailija/pekka-lassila/

Brittiläinen banaani - Kayman Fury

Korkea keula ja perä, voimakas sivukaarevuus ja istuinaukon takareunan mataluus ovat nykyaikaisen brittikajakin peruspiirteitä. Kyllä valkoinen väri kajakissa on sitten kaunis.

Ketterä, sporttinen, mutta matkallekin sopiva. Brittiläinen Kayman Fury on kuin pieni touring-mallinen bemarini. Suorituskykyinen, kiihtyvä ja helposti hallittava, mutta pikkuisen ahdas. Yksi selkeä ero autossani ja Kayman Furyssa kuitenkin on. Siinä missä bemari on omimmillaan moottoritiellä, Furu on parhaimmillaan kuoppaisilla väylillä ja tuulissa niin kuin brittiläismalliselta kajakilta sopii odottaakin.

Meloin Kayman Furylla pienillä ja vähän isommilla sisävesillä Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Kunnon aallokkoon en koelenkeilläni päässyt, Pyhäjärven kilometrien mittaisen selän reipasta sivutuulta pääsin sentään haastamaan.

Suojanpuolella Pyhäjärven selällä. Soikea Kajaksportin kumiluukku näyttää suurelta Kaymanin kapella keulalla.

Kayman on kolmekymppinen kajakinvalmistaja, mutta Suomen markkinoilla merkki on uusi. Mallistoon kuuluu kaksi aallokkomelontaan tehtyä Grazya, perus ja hv, Grazystä retkikajakin suuntaan venytetty Fury ja viisi ja puolimetrinen, suorakölilinjainen nopea Raider.

En tiedä, viittaako kajakin nimi Cayman-saaren veroparatiisiin, mutta melonnan helppous, hallittavuus ja keveys tekivät vaikutuksen. Nopeus ei. Niinpä Kayman Fury on hyvä vaihtoehto sille, joka viihtyy erilaisissa vesissä, tuulessa ja aalloissa, ja joka ei tavoittele retkillään jatkuvasti  neljän tai viidenkympin päivämatkoja. Eipä sillä, voisin silti meloa tällä Suomen pitkän rannikon.


Kirjoitan käyttökokemuksista lähipäivinä enemmän, kun melon vielä pari lenkkiä lisää. 

Näissä kulkupeleissä on monta samankaltaista käyttöominaisuutta. Kaymanin sivukaarevuus ja takakannen mataluus näkyvät tässä hyvin. Vaikka kajakin sivulinja on voimakkaan kaareva, kölilinja on suorempi kuin voisi luulla. 

Yleiskajakkia etsimässä -Perception Essence

Millainen on hyvä yleiskajakki, jolla voi meloa kohtuullisen mukavasti ja turvallisesti rannikkovesillä, järvenselillä ja maltillisilla jokireiteillä? Siis sileässä, aaltoilevassa ja koskea rauhallisemmin virtaavassa vedessä. Minkälaisen kajakin hankin, jos aion meloa kaikkialla tai en vielä tiedä, missä lopulta melon?

Perception Essence 16 on 5 metriä pitkä ja 57 cm leveä polyeteenikajakki. 

Vannoutunut meloja vastaa epäröimättä, että kajakkeja tarvitaan kolme. Meri- tai retkikajakki, kuntokajakki ja koski- tai jokiretkikajakki. Tosiharrastaja lisää hankintalistalle vielä kajakin aallokkoleikkeihin ja toisen freestyleen. Hyvää ja aina toimivaa kompromissia ei ole. Merikajakissa tarvitaan kapeutta ja pituutta, tilavuutta, ketteryyttä ja sopivan kaarevaa pohjaa. Kuntokajakin kölilinjan tulee olla suora ja pitkä, tilavuutta ei tarvita eikä ketteryyttä, mikä syö nopeutta ja suuntavakavuutta. Koskeen ja virtaavaan jokeen tarvitaan lyhyt, ketterä ja muovinen pullukka.

Paras pehmustettu kajakki-istuin, missä olen istunut. Selkätuki on melko edessä ja mahdollistaa kunnollisen kallistuksen takakannelle. Pitkälle eteen ulottuva takareisituki voi haitata kajakiin astumista jos ei halua astua istuimen päälle.

Kokeilin Perception Essence 16 –kajakkia kahdesta näkökulmasta. Kajakkia kokeili muutaman lenkin verran lajiin vasta tutustuva meloja, ja itse meloin kajakkia enimmillään 10-15 metrin tuulessa. Essencen L-kokoiseen istuinaukkoon on helppo istahtaa, vaikka selkätuki on melko edessä. Istuimen, polkimien ja reisitukien monipuoliset säädöt riittävät hyvin ainakin alle 190 cm pitkille melojille. Essencen suurempi malli 17 sopii isommillekin melojille.

Istuin on mukava. Sen etureunan korkeutta ja kaltevuutta voi säätää hihnoilla, samoin selkätuen säädöt ovat monipuoliset ja pysyvät meloessa kohdallaan. Polkimien säätö onnistuu meloessakin ainakin lähemmäs. Etäämmälle säätö vaatii vähän harjoittelua, notkeat melontatossut ja mielellään tukea rannasta, kaverin kajakista tai vedestä. Istuin näyttää ylelliseltä ja vaikutelma on ihan oikea. Parinkaan tunnin istumisella ei  huomaa puutteita.

Selkätuen säätö takana ja sivuilla on helpo ja pitävä. Tuen taakse jää hyvä tila maihinnousu-sandaaleille, vesipussille tai muulle tarpeelliselle tavaralle.

Takareisien tuki ulottuu pitkälle eteen ja on säädettävissä molemmin puolin pitävällä hihnalla. Istuimen verhoilumateriaali ei tunnu imevän haittaavasti vettä. 

Essence 17 on vakaa. Se ei pyörähdä alta helposti, vaan kestää kallistaa aukonreunan reilusti veteen eikä yritäkään kaatua. V-pohjan kulma on sen verran lievä, ettei kajakki pyri keikkumaan ja uimaan jommallakummalla pohjan lapella. Istuinaukko sallii reilun taakse nojaamisen, joten uskon, ettei 57 cm leveällä kajakilla eskimon pyöräyttäminen tuota ongelmia. En viitsinyt kylmissä vesissä kokeilla ylätuentaa reilumpaa kallistusta.

Essence 16 on helppo hallittava. Kajakki kulkee suoraan ja tottelee melko nöyrästi kallistuksia. Koska polvi/reisituki on hyvä ja kohdallaan, kallistusta käyttää mielellään ohjaamiseen eikä meno tunnu reilusti kallistuneenakaan epävarmalta. Muovisen evän koko on riittävä pitämään kajakin suunnassa kovassakin myötätuulessa ja erilaisilla sivutuulilla. Meloin tyhjää kajakkia yli 10 metrin tuulessa helposti kaikkiin suuntiin pelkästään evää säätämällä.

Evän säätövipu on upotettu kajakin kylkeen. Vipuun ei revi sormiaan, mutta paksulla hansikkaalla voi olla vaikea saada otetta pienestä nupista. Usein silloin, kun paksuja hansikkaita tarvitaan, on evä jäässä ja siis muutenkin poissa pelistä.

Evän säätövipu on vasemmalla aukon sivussa melko takana. Vipu ei satu meloessa kohdalle niin, että sitä voisi säätää melaotetta irrottamatta niin kuin Star 530 -kajakissa. Vivun sijainti on siitä hyvä, ettei siihen raavi meloessa sormiaan. Vipu on myös upotettu kokonaan kajakin kyljen sisään. Ratkaisu on hyvä paitsi silloin harvoin, kun käsissä on paksut neopreenihanskat.

Kansiköysistö on riittävä, jopa runsas. Varamelalle on kuminauhat edessä ja takana. Tavaratilojen kumiluukut ovat tiukat ja kaipaavat ajoittain silikonisuihketta. Takaluukku on iso ovaali, edessä on pienempi pyöreä luukku. Kompassille on oma kuppinsa niin, ettei kanteen tarvitse tehdä reikää, jos käyttää kiinteää kompassia. Kajakki vaikuttaa kaikin puolin viimeistellyltä ja huolellisesti mietityltä. Muovikajakiksi se ei tunnu kovin painavalta. Aikuinen mies kantaa Essencen aukon reunasta olkapäällään helposti rannasta autolle ja nostaa sen yksin auton katolle.

10 metrin tuuli ei nosta pienellä sisäjärvellä vaikeaa aallokkoa, mutta tuuli tuntuu ihan samalta kuin merellä.  Essence pysyy hyvin suunnassaan kaikilla tuulilla pitävän evän tukemana.

Muutaman kymmenen kilometrin melonnan jälkeen Perception Essence 16 vaikuttaa kajakilta, joka voisi olla kohtuullisen hyvä kompromissi melojalle, joka meloo samalla kajakilla kaikissa vesissä ja kaikilla keleillä menemättä missään ihan äärirajoille. Helppo hallittava, muovikajakiksi kevyt, tilava, melko nopea ja vakaa. Essencessä jaksaa istua pitkään.

Toinen hyvä kompromissi voisi olla aiemmin kokeilemani Tiderace Vortex. Vortex on tasapohjaisena Essenceä vakaampi ja kääntyy kallistaessa herkemmin. Vortex on tehty aallokkomelontaan ja on siksi tukeva, mutta samalla painava. Essencen istuin on Vortexia mukavampi, pehmeistä istuimista paras kokeilemani. Retkioloissa Vortexin pyöreät tavaraluukut aiheuttavat pakatessa ylimääräistä vaivaa, vaikka tavaratilaa muuten on riittävästi.

Perception Essencen pohjalinja on melko suora. Rokkeria eli kaarevuutta on kuitenkin sen verran, että kajakki kääntyy helposti evä ylhäällä. Kajakin voi ostaa myös peräsinvarustuksella.  

Kumman näistä kahdesta brittiläisestä kajakista sitten ainoaksi yleiskajakiksi hankkisi? Valinnan ratkaisee oma istuintuntuma, ergonomia ja valinta tasapohjan (kaksi pientä negatiivista kölilinjaa) ja v-pohjan välillä. Kummallakin kajakilla pärjää mainiosti viikon retkellä Saimaalla, Tammisaaren saaristossa tai helppokoskisilla jokireiteillä. Tavaratila riittää, ellei käytä kovin pulleaa makuupussia ja isoa telttaa, nopeus riittää reiluihin päivämatkoihin ja muovikajakki kestää kivikkoisilla rannoilla.

5 metriä pitkä ja 26 kiloinen yleis- ja retkikajakiksi suunniteltu Perception Essence maksaa vajaat 1300 euroa. Viisi senttiä pitempi ja Essenceä tukevamman tuntuinen, melontakouluttajille ja aallokkomelojille tehty  Tiderace Vortex maksaa 300 euroa enemmän. Kajakkien suunnittelun lähtökohta ja tavoitteet ovat erilaiset, mutta kumpikin toimii mainiosti myös aljoittelijan yleiskajakkina, jota ei vuosien ja kilometrien myötä tarvitse ihan heti vaihtaa.