Ystävällisiä ihmisiä

Kadotin aurinkolasini Vaasan saaristoon toukokuun loppupuolella. Kirjoitin ja lähetin Kuusisaaressa Vaasan edustalla 24.5. päivän blogitekstin maakuntalehtiin. 

Saaren laituri oli korkea, nousin maihin laiturin läheltä kallioiden välisestä sortumasta. Saaressa oli uudet, siistit pitkospuut, pöytä, penkit ja puucee. Pidä saaristo siistinä -tunnukset koristivat asiallisia rakenteita. Pöydän ääressä söin, kirjoitin, valitsin kuvat ja lähetin. 

Teleoperaattorini verkko on Vaasan edustalla heikko. Ilta oli pitkällä, ennen kuin sain jutut ja kuvat lähetettyä. Juuri lähtiessäni saaresta vastasin vielä muutamaan puheluun. Puhelimen akku tyhjeni ennen aikojaan. Yritin kiirehtiä illaksi Raippaluodon taakse. Tuuli vastaan 7-9 metriä. 

Olin käyttänyt aurinkolasejani suunnistaessani Kuusisaareen. Seurasin puhelimesta kentän voimakkuutta, minkä perusteella etsin maihinnousupaikkaa. Huomasin lasien puuttumisen lähellä Raippaluodon siltaa, vajaan kymmenen kilometrin päässä lähtöpaikasta. Mainitsin lasien katoamisesta seuraavan päivän blogikirjoituksessani. Muutaman päivän kuluttua vaasalainen Mikko Uljas kävi tuoksetta etsimässä laseja saaresta.

Juhannuksen jälkeen sain sähköpostiviestin Kirsti Aulinilta:

"Hei, meillä kävi kyläilemässä veneilevä tuttavapariskunta ja tuli puheeksi sinun kanoottimatkasi . Kerroimme , että olit käväissyt meidän saaren edustallakin ja olit harmitellut kadottaneesi  aurinkolasisi jotka oli omilla vahvuuksillasi. Tuttavani sanoi löytäneensä sellaiset Kuparisaaresta jonkun pöydän alta ja nostaneensa ne talteen . Hän myös sanoi , että ne ei kelvanneet kenellekään koska ne oli vahvuuksilla, muuten ne varmaan olisi lähtenyt jonkun matkaan.Niinpä pyysimme häntä tuomaan lasit tänne meille , joten tänään he toivat ne . Jos ilmoitat osoitteesi niin voi lähettä ne sinulle."

Tänään kävin noutamassa huolellisesti pakatut aurikolasini kotikylän postista. Tutkin kartasta Kirstin mainitsemaa Kuparisaarta. Tosiasiassa olen kirjoittanut juttuni Kuparisaaressa enkä Kuusisaaressa. Kuparisaaressa on Pidä saaristo siistinä -tunnus, Kuusisaaressa ei.  Näin sitä ihminen erehtyy navigoidessaan ilman silmälaseja ja vain puhelimen kentänvoimakkuuspalkkeja tuijotellessaan. Ilmankos Mikkokaan ei löytänyt lasejani Kuusisaaresta.  

Kiitokset kaikille lasien löytymisessä auttaneille. Ensi viikon alussa matkustan pariksi viikoksi Välimerelle. Aurinkolasit ovat siellä tähän aikaan vuodesta hyvin tarpeelliset. 

Oulujärvellä

Oulujärven Reiminsaaressa on uudehko autiotupa ja hyvät nousupaikat molemmilla puolilla pientä saarta. Meloin saareen Säräisniemestä tyynessä, ukkosta enteilevässä illassa. Manamansalon pitkät hiekkarannat näkyivät menomatkalla valkoisina viiruina iltaauringossa. Paluumatkalla Manamansalo peittyi harmaaseen sateeseen.  

Reiminsaaren itärannan laiturissa on vesirajaan pultattu tukki, jonka vierestä on helppo nousta maihin kuivun jaloin.

Reiminsaaren uudehko hirsinen autiotupa. Tuvassa on kamiina ja lavitsat 4-6 hengelle. 

Saaren länsirannan kajakkilaiturista on helppo nousta maihin. Rannan louhikossa kulkeminen onkin sitten vaikeampaa.

Ilma enteili ukkosta. Tyyntä, hiostavan lämmintä ja ilmassa sähkön haju.

  

Rannikon melonta -blogijutut

Piehingin kalasatamassa pääsin kirjoittamaan Antti Oravan vanhempien mökkiin. Antti keitti kahvia ja söimme sokerikorppuja. Kun jutut oli kirjoitettu, kuvat valittu ja paketti lähetetty, meloimme Raaheen.

Aamulehden kanssa kokeilimme Rannikon melonta -blogin julkaisemista Flocklerin sovelluksella. Sivuille voi nostaa myös Twitter-viestejä näkyviin.

Omissa twiittauksissani on harmittavan paljon näppäilyvirheitä. Kun puhelin on koko ajan vesitiiviissä pussissa, käsissä on neopreenihanskat ja silmillä on aurinkolasit lähilasien sijaan, virheitä tulee.

Linkki flockler-julkaisuun:

http://flockler.com/aamulehti-blogit/melontareissu

Rannikolla kertyi 1324 kilometriä

Rannikon melontamatkani oli noin 1324 kilometriä Googlen kartalta mitattuna. Vähemmilläkin kilometreillä olisi selvinnyt. Tein ylimääräisiä mutkia kirjoitus- ja kuvaustyöni vuoksi. Keskimääräinen päivämatka oli noin 44 kilometriä, pisin noin 65 kilometriä ja lyhin viimeisen viivyttelypäivän voimakkaaseen vastavirtaan melottu 11 kilometriä. Odotin, että vastaanottajat ehtivät Tornioon. 

Käytin joka päivä keskimäärin kolme tuntia kirjoitus- ja haastatteluaikaa ja illalla noin tunnin nettiaikaa asioiden tarkistuksiin ja seuraavan päivän jutun valmisteluun. Yöunet jäivät noin kuuteen tuntiin per yö. Se oli pikkuisen liian vähän. 

Muutama päivä jäi lyhyeksi tuulen, ukkosmyrskyn, kiinnostavin haastattelujen tai kivilläkäynnin vuoksi. Meloin 31 päivänä, mutta listassa on vain 30 päivää. Se johtuu siitä, että yksi päivä oli 20 tunnin mittainen (Luoto-Himanka) ja päättyi aamuyöllä neljän jälkeen. Päivä näkyy edellisen päivän kilometreissä.

Päivämatkat:

Virojoki – Kuorsalo	35
Kuorsalo – Kotka	32
Kotka – Keipsalo	49
Keipsalo – Onas	47
Onas – Käärmeluoto	42
Käärmeluoto – Skorvan	25
Skorvan – Tammisaaren saaristo	55
Tammisaaren saaristo – Hanko	48
Hanko – Lovö	45
Lovö – Rymättylä	55
Rymättylä – Taivassalo	43
Taivass – Uusikaupunki	28
Uusikaupunki – Rauma	55
Rauma – Reposaari	50
Reposaari – Merikarvia	31
Merikarvia – Kristiinankaupunki	39
Kristiinankupunki – Norrnäs	55
Norrnäs – Molpe	43
Molpe –Raippaluoto	53
Raippaluoto – Kåtagrundet	43
Kåtagrundet - Uusikaarlepyy	15
Uusikaarlepyy – Luodon saaristo	52
Luodon saaristo – Himanka	65
Himanka – Kalajoki	29
Kalajoki – Raahe	62
Raahe – Lumijoki	57
Lumijoki – Ii	64
Ii – Karsikko	53
Karsikko – Röyttä	43
Röyttä – Tornio	11
YHTEENSÄ	1324

Suomen rannikko melottu

Meloin Antti Oravan kanssa Piehingistä Raaheen. Antti järjesti minulle saunan ja yösijan Raahen Pursiseuran majalta. Raahen melojat on Pursiseuran alaosasto. Kuva: Antti Orava.

Saavuin Tornion Suensaareen eilen lauantaina vähän ennen kahta iltapäivällä. Suomen rannikko tuli melotuksi. Olin Torniossa jo perjantaina, mutta odottelin Puotikarin venesatamassa, että Päivi ehtii auton kanssa vastaan. Vastaanottamassa oli myös joukko ystäviä ja sukulaisia, jopa vanha päiväkoti- ja alakoulukaverini, jota en ollut tavannut yli neljäänkymmeneen vuoteen.

Koko retki kesti 34 päivää. Kolme päivää käytin kotona käymiseen touko-kesäkuun vaihteessa. Viisi päivää jäi puolikkaaksi tai alle, pidin tuulta, haastattelin ihmisiä tai tapailin muita melojia. Viimeinen päivä oli kolmen tunnin vastavirtamelonta. Eli tehokkaita melontapäiviä oli yhteensä 25 + 6 puolikasta eli 28 päivää.

Mittaan päivämatkat kartalta ja kokoan retken yhteenvedon näille sivuilleni kesäkuun aikana.

Kerron lähiaikoina arvioni Tiderace Xplore-L kajakista, jolla meloin retkeni. Kajakki on kiinnostava, ehdottomasti merikajakkien aatelia.

Luvassa on myös arvioita retken varusteista ja retkielämän sujumisesta, leiripaikoista ja retkisatamista.

Tuhat kilometriä täyttyi

Tämän vuoden tonnitavoite täyttyi viime viikon loppupuolella. Ehdin meloa avovedessä ennen Suomen rannikon melontaa reilut 30 kilometriä. Rannikkoa on nyt takana noin 1000 kilometriä. Rannikkoa on jäljellä 260-300 kilometriä vähän sään ja reitin mukaan.

Pitääisikö tavoitella tänä vuonna kahta tuhatta.

Seuraa rannikon melontaa kartalla

Seuraa melonnan etenemistä tästä.

Ensimmäisenä päivänä en muistanut kytkeä seurantaa erikseen päälle.

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0sYJsAiEhryJPFh8kfjAqlrQZg6hGRcsc