Jää lähti Valkjärvestä

Melkein koko Valkjärvi vapautui tänään jääpeitteestä. Vain muutamassa kohtaa piti kajakkia työnnellä käsin tai melalla jääsohjoa pitkin, yhteensä ehkä vajaat pari sataa metriä.

Jotkut hankkivat kesäauton. Minulla on kesäkajakki. Tahe Greenland T, jota käytin kevään uimahalliharjoituksissa. Kyllä kajakki voi sitten olla kaunis ja tarkoituksenmukainen.

Avoveteen 22.4.2012

Avovesikauteni alkoi tänä vuonna merellä 22.4. Meloin vajaan parin tunnin lenkin Rajasaaren rannasta Keilaniemeen Kuusi-, Lehti-, Kaski- ja Seurasaarta pujotellen. Maan suurimpien melontaseurojen lähivesillä liikkui samaan aikaan ainakin viisitoista melojaa, retkisoutukaksikko ja vain kaksi moottorivenettä. Lämmin, aurinkoinen sää ja muutaman metrin tuuli.
Huhtikuun alussa näytti siltä, että vesille pääsisi jo paljon aiemmin. Takatalvi ja viikon lomamatka viivyttivät aloitusta. Viime vuonna aloitin samana päivänä, 22.4.

Kajakki kuin hansikas

Vanha, mutta saumansa koossa pitänyt hansikas on mukava. Se on kuin osa kättä, ei haittaa eikä hierrä.

Lasikuitukajakki ei veny eikä muotoudu. Se on mikä on. Meloja muotoutuu kajakkiin, kun istuma-asentoa, polkimia ja reisitukia virittelee melontakilometrien myötä.

Tahe Revalin kantta on moitittu korkeaksi ja moni vierastaa sen kapeaa istuinta ja pienehköä M-kokoista aukkoa. Kajakkihan on vain 54 senttiä leveä ja aukkoon pääsee vain takakannen kautta. Minulle Reval sopii tuhansien melontakilometrien jälkeen kuin vanha hansikas.

Istuin on juuri sen levyinen, ettei se paina eikä hölsky. Selkätuen olen vaihtanut matalaan ja pehmeäreunaiseen, kankaalla verhoiltuun solumuoviin. Alkuperäinen tuki painoi joskus alaselän laitaläskiä tai jäi alareunastaan istuimen yläosan ja selän väliin. Joskus se kiertyi aukkoon pujottautuessa vakaatasossa väärinpäin, ja sen oikaisu kesken melonnan oli hankalaa.

Olen vaihtanut selkätuen kapeaan ja pehmeään solumuovikaistaan. Sillon tällöin kannattaa kokeilla melontaa kokonaan ilman selkänojaa. Alaselkä saa hyvää liikettä ja melonta-asento paranee automaattisesti.

Alkuperäisen istuimen pohjalla oli vajaan sentin paksuinen solumuovipehmuste. Istuimen etureuna nousi aavistuksen liian korkealle ja puudutti pitkässä istumisessa takareidet. Leikkasin pehmusteen alle viistoreunaisen sentin vahvuisen, kapean korokepalan. Toimii. Korkeammalla istuminen tehostaa melonta-asentoakin.

Kajakin sivukansi laskeutuu reisien kohdalla hyvässä kulmassa, mutta hiukan liian korkealla. Sentin paksuiset solumuovikaistat kannen alla parantavat tuntumaa ja tuntuvat kylmällä lämpimiltä. Kajakin kallistelu on helppoa ja luontevaa polvea aavistuksen nostamalla.

Jalkaterät asettuvat lähelle kohtaa, missä kyljen viistous päättyy. Kyljen viistäminen mahdollistaa melan vetämisen  hyvässä asennossa ihan kyljen läheltä. Mela sujahtaa melkein pystyasennossa veteen suunnilleen jalkaterien kohdalta.

Melonta-asennon viimeistelee polkimien etäisyys ja sijainti. Sopiva polkimen etäisyys on sellainen, että jalan saa tarvittaessa suoraksi, mutta polkimen ja reisituen avulla saa myös kunnon tuen. Tukea tarvitaan kajakin kallistelussa, tuennoissa ja eskimossa. Parhaimmillaan kajakki kytkeytyy osaksi melojaa saumatta.

Polkimiin liittyy myös jalkaterän asento. Matalakantisissa kajakeissa jalat sojottavat sivuille kuin sammakolla. Jalkojen voima ei siirry tehokkaasti melan kautta veteen. Pitkällä päivämatkalla on tärkeää, että melontatyöhön saadaan mukaan jalat, selkä ja vatsa.

Revalin kansirakenne sallii jalkaterän kääntämisen pystyyn. Asento on luonteva, jalat eivät kierry nilkasta tai polvesta. Melontaliike lähtee jaloista ja kaikki voima kohdistuu eteenpäin melontaan, vaikkei polvia kilpamelontatyylisesti yhteen saakaan.  Hyvä, että kannen alla on tilaa. En ihmettele, miksi esim. Point 18 XP:n kansi on muotoiltu jalkaterien kohdalta korkeaksi.

Ilman jalkaterän asennon miettimistä olisi syksyinen satasen päivämatka todennäköisesti jäänyt melomatta. Jalan oikean asennon opettelusta johtui, että Sulkava soutujen reitin melottuani ainoa kipeytynyt paikka oli akillesjänteet. Ennen Sulkavaa jalkojen voima oli jäänyt suureksi osaksi meloessa käyttämättä.

Kaikkien kokeilemieni kajakkien jälkeen tuttu, viritelty Reval tuntuu aina niin sopivalta. Kuin vetäisi vuosia tallatun vanhan nahkaisen vaelluskenkänsä jalkaan.

1249 kilometriä tänä vuonna

Tapaninpäivän jälkimyrsky 27.12. alkaa nousta Valkjärvellä. Puuskainen, tiukka länsi- ja luoteistuuli ei vielä nosta aallokkoa, mutta saa melan lennähtämään tukevaan alatuentaan tuon tuostakin.
Iltapäivän aurinko ei joulun aikaan korkealle nouse.

Eilen tuli täyteen 1249 km melontaa tällä avovesikaudella. Tänään Valkjärven pinta näyttää jäätyvän hiljalleen pikku pakkasessa.  Jos tuuli ja vesisateet loppuviikolla vielä hajoittavat jäät, uudenvuoden aattona ehkä nostan kajakin talviteloilta, ja melon 10-15 kilometriä lisää. 

Tilastoa:

Lähtöjä kertyi yhteensä 84.
Keskimääräinen melontalenkin pituus oli 14,87 km
Lyhin kirjattu matka on 6 km, lyhyemmäksi jääneitä kastautumisia tai halliharjoituksia en ole kirjannut.
Pisin yhden päivän melontalenkki oli 100 kilometriä.

kuukausi	km	kpl	keskimatka
huhtikuu	28	3	9,3
toukokuu	197	14	14,1
kesäkuu	116	12	9,7
heinäkuu	227	12	18,9
elokuu	303	10	30,3
syyskuu	95	9	10,5
lokakuu	133	11	12,1
marraskuu	83	5	16,6
joulukuu	67	7	9,6

- Elokuussa kertyi eniten kilometrejä ja keskimatka oli reilusti pisin. Kävin kolmen päivän retkellä Päijänteellä ja meloin yhtenä päivänä sadan kilometrin siivun Vanajavedellä.
- Heinäkuun keskimatkaa nostaa päiväretki Maa- ja Ulkokallaan sekä Partalansaaren kiertäminen. 

- Toukokuun lopussa meloin viikonloppuna Vihdin kirkolta Tammisaareen.
- Marraskuun keskimatkaa nosti päiväretki Lohjanjärven ympäri.

- Joulukuussa järvi jäätyi jo pariinkin kertaan, mutta avautui tuulten ja sateiden vuoksi aina uudelleen. Päivän lyhyys lyhensi myös melontalenkkejä.

Kun melontakautena ei melo yhtään pitkää retkeä, pitää tonnitavoitteen saavuttamiseksi lähteä lenkille melkoisen monta kertaa. Edellisen kesän 1015 kilometristä yli puolet kertyi Virojoki-Maarianhamina –melonnasta.

Tämän kesän kilometreistä kertyi Valkjärven kotirannasta 583 km. Iltalenkin keskipituus oli 10,4 km, koska lenkkejä oli yhteensä 56. Valkjärvi on tullut kierretyksi noin 83 kertaa. Lokakuun jälkeen siellä ei ole juuri muita veneilijöitä näkynyt.

Kauden ehdottomasti paras väline oli Bracsan kevyt hiilikuitumela, joka vaikutti myönteisesti sekä melontatekniikkaan että nopeuteen. Kokemuksena hienoinpia olivat Kallankareilla käynti, Sulkavan soutujen reitti ja satasen melonta Vanajavedellä. Pitkien päivämatkojen jälkeen alle viidentoista kilometrin lenkit tuntuivat lyhyiltä lämmittelyiltä.

Navigointi

Navigointi eli vedessä suunnistaminen poikkeaa maalla suunnistamisesta. Melojalle suositellaan usein maastokarttoja. Pienissä vesissä maastokartasta on varmaan enemmän iloa, mutta isommissa vesissä merikartta tai vastaava on tarpeellinen.

Vesibussin peräaalto Raumanmeren saaristossa eli uudessa Selkämeren kansallispuistossa.

Maalla suunnistaja tietää tarkalleen, missä suuntaa ottaessaan on. On mahdollista kulkea tarkasti kartan mukaan ja mitata todelliset kulkumatkat ja -suunnat kartalta.

Vedessä tilanne on toinen. Luulet olevasi jossakin. Sinun ja pohjan välissä on vettä, joka virtaa jonnekin ja tuuli vie sinua jonnekin toisaalle. Tuulen suunta voi vaihdella tai kääntyä, samoin virran voimakkuus. Suuntimalla voit paikantaa itsesi tietylle alueelle, et tiettyyn pisteeseen.

Perämerellä. Ei tuule eikä sorra, mutta huomaamatta virtaa noin puoli solmua Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen.  

Mittaat kartalta suunnan. Vähennät suunnasta vuotuisen erannon ja kompassin suunnanmukaisen eksymän, jos se on tiedossa. Nämä voivat tehdä helposti 10-15 astetta.

Yrität arvioida virran ja tuulen suuntaa ja voimakkuutta ja vaikutusta kuljettavaan suuntaan ja matkaan. Näkymätön vedenpohja vaikuttaa virtaan ja aallokkoon, rannan muoto  ja korkeus tuulen suuntaan ja voimakkuuteen.

Kymmenen metrin sivutuulessa kevyen kajakin sorto voi olla kymmeniä asteita ja vastavirran nopeus lähes sama kuin melontanopeutesi. Voi olla, että yrittäessäsi eteenpäin päädyt huomaamattasi taakse ja sivulle. Muutaman tunnin selän ylityksen aikana sää ehtii muuttua.

Maakallan kalastajien vajoja.

Melonta kartan ja kompassin avulla tuulisella selällä muistuttaa uusien asioiden kehittämistä. Päämäärä on selvillä, kaikki muu on epävarmaa. Et ihan tarkalleen tiedä, missä olet, etkä ihan tarkalleen, minne tulet ja milloin olet perillä. Suoraa tietä harvoin on. Suuntaa on korjattava, aikataulua tarkistettava ja tuuleen ja virtaan reagoitava.

Gps sijoittaa sinut vedessä yhtä tarkasti kuin maalla, jopa 10 metrin tarkkuudella. Paikantaminen edellyttää, että kuljet vähintään 4-5 km/h johonkin suuntaan ja että sähköä riittää gps:n tarpeiksi. Gps näyttää kulkunopeutesi ja suuntasi veden pohjan suhteen. Virta ja sorto huomioidaan automaattisesti.  Helppoa niin kauan kuin laite toimii.

Minulle melonnan yksi viehätys on navigointi kartan ja kompassin avulla. En omista erillistä gps-laitetta, mutta sekstantin voisin hankkia. Sillä mitataan taivaankappaleiden korkeutta horisontin suhteen ja lasketaan sijainti sen perusteella.

Rahjan karikkoista ja matalaa saaristoa.

Puhelimen gps on tarvittaessa aina mukana. Muutaman kerran olen sillä tarkistanut sijaintini, kun aallokon tai suurpiirteisen kartan (1:200 000) vuoksi on ollut epävarmaa, missä olen. Sulkavan vesillä puhelin paikansi muutaman kilometrin verran pieleen kai siksi, etten ollut riittävässä liikkeessä vaan lähes paikallaan.

Rannikkolaivurikokeessa

Heinäkuiselta Raumanmereltä, Kylmäpihlajan majakalta matereelle päin. Kylmäpihlajan majakka on parin kolmen tunnin melontamatkan päässä Raumalta. 

Viimekeväisen rannikkolaivurikurssin koe jäi ulkomaanmatkan vuoksi väliin. Kävin kokeessa tänään.

Kurssin asiat palautuivat mieleen muutamassa illassa. Eniten teetti työtä merkintälaskut ja vuorovesi. Kumpaakaan osaamista ei meloja ihan ensimmäisenä tarvitse. Eikä niitä lopulta kokeessa tarvittu monessakaan tehtävässä. Mutta osaan ne.

Koetehtävissä kysyttiin kompassioppia, sortoa, vuorovesivirtaa, vuoroveden korkeutta satamassa, eksymän määrittämistä, paikanmääritystä tutkalla, merkintälaskulla ja suuntimilla. Suuntimatehtävistä toisessa oli kaksinkertainen keulakulma ja toisessa kipparisuuntima.

Tekstikysymyksissä kyseltiin sääopista, Schengen-alueesta ja aluemeren määrittämisestä.

Lokakuiselta Valkjärveltä. Länsirantaa etelään päin. Aurinko on lokakuussa keskipäivällä melko alhaalla.

Jos en ihan väärin ole kaikkea ymmärtänyt, meni koe kyllä läpi. Reilusti. 

Ensilumi

Itsenäisyyspäivän aattona satoi ensilumet. Valkjärvi on vielä vapaana. Itsenäisyyspäivänä vain Lähtelän rannan suojassa oli jonkinlainen jäävyöhyke. Mainio melontakeli. Pari kilometriä vielä, niin  tulee täyteen 1200 kilometriä tällä avovedellä. Näillä keleillä   avovesikausi voi jatkua vielä.