Navigointi

Navigointi eli vedessä suunnistaminen poikkeaa maalla suunnistamisesta. Melojalle suositellaan usein maastokarttoja. Pienissä vesissä maastokartasta on varmaan enemmän iloa, mutta isommissa vesissä merikartta tai vastaava on tarpeellinen.

Vesibussin peräaalto Raumanmeren saaristossa eli uudessa Selkämeren kansallispuistossa.

Maalla suunnistaja tietää tarkalleen, missä suuntaa ottaessaan on. On mahdollista kulkea tarkasti kartan mukaan ja mitata todelliset kulkumatkat ja -suunnat kartalta.

Vedessä tilanne on toinen. Luulet olevasi jossakin. Sinun ja pohjan välissä on vettä, joka virtaa jonnekin ja tuuli vie sinua jonnekin toisaalle. Tuulen suunta voi vaihdella tai kääntyä, samoin virran voimakkuus. Suuntimalla voit paikantaa itsesi tietylle alueelle, et tiettyyn pisteeseen.

Perämerellä. Ei tuule eikä sorra, mutta huomaamatta virtaa noin puoli solmua Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen.  

Mittaat kartalta suunnan. Vähennät suunnasta vuotuisen erannon ja kompassin suunnanmukaisen eksymän, jos se on tiedossa. Nämä voivat tehdä helposti 10-15 astetta.

Yrität arvioida virran ja tuulen suuntaa ja voimakkuutta ja vaikutusta kuljettavaan suuntaan ja matkaan. Näkymätön vedenpohja vaikuttaa virtaan ja aallokkoon, rannan muoto  ja korkeus tuulen suuntaan ja voimakkuuteen.

Kymmenen metrin sivutuulessa kevyen kajakin sorto voi olla kymmeniä asteita ja vastavirran nopeus lähes sama kuin melontanopeutesi. Voi olla, että yrittäessäsi eteenpäin päädyt huomaamattasi taakse ja sivulle. Muutaman tunnin selän ylityksen aikana sää ehtii muuttua.

Maakallan kalastajien vajoja.

Melonta kartan ja kompassin avulla tuulisella selällä muistuttaa uusien asioiden kehittämistä. Päämäärä on selvillä, kaikki muu on epävarmaa. Et ihan tarkalleen tiedä, missä olet, etkä ihan tarkalleen, minne tulet ja milloin olet perillä. Suoraa tietä harvoin on. Suuntaa on korjattava, aikataulua tarkistettava ja tuuleen ja virtaan reagoitava.

Gps sijoittaa sinut vedessä yhtä tarkasti kuin maalla, jopa 10 metrin tarkkuudella. Paikantaminen edellyttää, että kuljet vähintään 4-5 km/h johonkin suuntaan ja että sähköä riittää gps:n tarpeiksi. Gps näyttää kulkunopeutesi ja suuntasi veden pohjan suhteen. Virta ja sorto huomioidaan automaattisesti.  Helppoa niin kauan kuin laite toimii.

Minulle melonnan yksi viehätys on navigointi kartan ja kompassin avulla. En omista erillistä gps-laitetta, mutta sekstantin voisin hankkia. Sillä mitataan taivaankappaleiden korkeutta horisontin suhteen ja lasketaan sijainti sen perusteella.

Rahjan karikkoista ja matalaa saaristoa.

Puhelimen gps on tarvittaessa aina mukana. Muutaman kerran olen sillä tarkistanut sijaintini, kun aallokon tai suurpiirteisen kartan (1:200 000) vuoksi on ollut epävarmaa, missä olen. Sulkavan vesillä puhelin paikansi muutaman kilometrin verran pieleen kai siksi, etten ollut riittävässä liikkeessä vaan lähes paikallaan.