Mela

Minun piti lähteä perjantai-iltana parin sadan kilometrin melontaretkelle. Aamuyöllä alkoi ärhäkkä vatsatauti ja kuume. Retki siirtyi tulevaisuuteen. Viikonloppu oli lopulta paljon sääennustetta tuulisempi. Ilman vatsatautia olisi ehkä ollut vaikeaa siirtää hyvin suunniteltu retki sopimattoman sään takia.

Vähän toivuttuani meloin tänään 23 kilometriä Valkjärvellä; päivän puuskaisessa tuulessa 15 km ja illalla tuulen tyyntyessä vielä 8 km. Koska en pääse vielä kirjoittamaan alkukesän pitkästä melontaretkestäni, kirjoitan jääkiekon loppuottelua seuratessani samalla meloista.

Ensimmäisen melani tein 6 mm koivuvanerista, 32 mm pyörökepistä, lasikuitunauhasta, epoksista ja vehnäjauhosta. Puolikarkeat vehnäjauhot toimivat epoksin täyteaineena. Mallia, piirustuksia tai ylipäätään käsitystä melan ominaisuuksista ei ollut, eikä melasta tullut hyvä. Käytin sitä yhden tai kaksi viikonloppua, ja ostin melontaliikkeestä oikean melan.

Seuraava melani oli Welhon asymmetrinen, alumiinivartinen 220 cm pitkä retkimela. Koska varsi oli kaksiosainen, käytin melaa viime kevääseen asti varamelana ja uimahalliharjoituksissa. Lavat olivat melko suuret, 702 cm2 ja varsi paksu, 32 mm. Siksi mela oli melko painava ja tuntui aluksi melko raskaalta. Hartiat kipeytyivät. Pääsyy hartioiden kipeytymiseen oli kuitenkin varmaan puutteellinen melontatekniikka. Mela löysi lopulta uuden omistajan kirpputorilla.

Ensimmäisen ostokajakkini mukana sain Welhon asymmetrisen, 215 cm pitkän yksiosaisen melan, jonka lavat olivat pienemmät, 615 cm2, ja varsi ohuempi, 28 mm. Pienempi mela oli kevyempi ja lyhyempi, ja melonta alkoi sujua. Pidän tätä melaa edelleen hyvänä ja mukavan melana, jota ei tarvitse varoa kolhiintumasta. Harkitsin jopa joskus samanlaista lasikuitu- tai hiilikuituvartisena versiona. Annoin mieluisan melani muovikajakin ostajan mukaan.

Merikajakkikaupan mukana ostin hiilikuituvartisen ja nylon-lapaisen Harmony Tortuga -melan. Melassa on säädettävä lapakulma ja pituus. Lavat ovat pienet merilavat, jotka kuitenkin tuntuvat hämmästyttävän pitäviltä. Reilusti alle kilon melalla jaksaa lappaa vetää vaikka kellon ympäri ja pysyy silti kavereiden vauhdissa. Toki sitä pitää heiluttaa vähän tiuhempaan, mutta kevyenä sitä hyvin jaksaa heilutella. On kuin ajaisi polkupyörää pykälää pienemmällä vaihteella. Lavan pienuuden huomaa oikeastaan vain vähäisempänä melatukena horjahtaessa tai aallokossa.

Viime kesän retkille tarvitsin Tortugalle varamelan. Hankin sellaiseksi lasikuituvartisen ja muovilapaisen Cannon Escapen. Lavat ovat Tortugaa selvästi isommat, mutta kärjistään melko taipuisat. Ehkä siksi melalla ei saanut uimahalliharjoituksissa kunnon tukea. Meloin 210 cm pitkällä Escapella viime kesän retkien vastatuuliosuuksia kun olin väsynyt. Lyhyt mela pakottaa melonta-asennon tehokkaaksi etunojaksi. Lapojen löysyys säästää käsivarsia ja hartioita, mutta on samalla tehosta pois. Hyvä varamela.

Viikko sitten ostin Bracsa Typhoon 100 melan, joka on koottu Robsonin Pro Logic Ergo varrelle. Sekä varsi että lavat ovat kokonaan hiilikuitua, mikä tekee melasta todella kevyen. Varsi on pinnoitettu miellyttävästi kutistemuovilla ja on profiililtaan aavistuksen kolmiomainen. Mela on noin 212 cm pitkä. Mutkavartisena se ohjaa automaattisesti kädet riittävän leveälle ja mela pysyy itsestään oikeassa asennossa. 690 cm2 jäykät lavat pitävät hyvin ja niiden olematon paino saa melonnan tuntumaan hyvin kevyeltä, paljon kevyemmältä kuin mikään muu kokeilemani mela.

Meloin tänään puuskaisessa tuulessa puolikuntoisena kuumeen jälkeen Bracsa Typhoonilla 15 kilometriä yhdellä istumalla ja illalla vielä 8 lisää. Eipä tuntunut hartioissa, ei käsivarsissa eikä ranteissa. Hämmästyttävää. Harmony Tortugaan verrattuna hiilikuituinen Bracsa on kevyempi, pitävämpi ja vetävämpi. Silti sen käyttö on helppoa ja todella kevyttä. Eikä Tortugakaan voi moittia mistään muusta kuin vähän niukasta tuesta.

Bracsa Typhoonin ohjehinnalla saa kaksi Harmony Tortugaa. Ja Robsonin ergo-varsi nostaa vielä hintaa. Tässä tapauksessa hintaerolle on riittävästi katetta. Muutamalle kesäiselle melontalenkille en kallista Bracsaa ostaisi, mutta kun kilometrejä ja melontatunteja kertyy, niin pienillä paino- ja pitoeroilla ja onnistuneella ergonomialla alkaa olla merkitystä.