Jäällä

Valkjärven jään paksuus on pilkkijätiedon mukaan tällä hetkellä 60 senttiä. Jään päällä on lumikerros, joka kantaa hyvin hiihtäjän. Pinnalla on alle kymmenen senttiä uutta lunta. Hiihtokeli on mainio.

Hiihdin tutun melontalenkin järven ympäri. Seitsemän kilometriä. Aurinkoisella puolella lumi vettyy harmaaksi sohjoksi. Viime kevään voiteilla suksi luistaa hyvin molempiin suuntiin. Lipsuu. Varjon puolella luisto on hyvä vain eteenpäin.

Kantava lumikerros ja lipsuminen houkuttelevat luisteluhiihdon kokeiluun. Pari päivää lenkin jälkeen poden lihaskipeyttä sellaisissa paikoissa, joita ei ennen tiennyt olevankaan. Todella monipuolista liikuntaa.

Jos kevät on lämmin, voi kuukauden kuluttua järvellä meloa. Jää ohenee ja haurastuu pystysuoriin lamelleihin. Puikkoontuu. Sitten se hajoaa jopa yhdessä päivässä tuulten mukana ja liukenee veteen. Järven selkä on vapaa.

Saaristo- ja rannikkolaivurikurssilla

Kävin syksyllä saaristolaivurikurssin ja osallistuin Navigaatioliiton järjestämään valtakunnalliseen kokeeseen. Koe meni hyvin, vaikka en aukottomasti tuntenutkaan kansainvälisen reittijakojärjestelmän piirissä kulkevaa purjealusta koskevia säännöksiä. Suomessa on yksi tällainen alue Ahvenanmaalla. Arvasin myös osittain väärin pimeässä vasemmalle kulkevan luotsialuksen valotunnuksen. Luulin luotsia osittain ohjailukyvyttömäksi.

Muut asiat osasin. Melojan kannalta tärkeimpiä ovat kompassioppi, maisemanavigointi ja karttamerkit.
Muistan unissanikin, että Suomessa eranto on itäinen eli positiivinen ja se vähennetään kartalta mitatusta tosisuunnasta. Siis kartalta otetusta suunnasta korjataan vähän vasemmalle. Selkeää. Tätä ei tarvitse enää arvailla niin kuin joskus illan hämärissä Päijänteellä.

Eksymä voi olla positiivinen tai negatiivinen ja sen suuruus vaihtelee suunnan ja käytettävän kompassin mukaan. Voisin huvikseni joskus tarkistaa kansikompassini eksymän. Muutaman asteen heitto merkitsee ison selän ylityksessä paljon, sumussa ja pimeällä aivan liian paljon. Eksymä on tavallisesti suurin itä-länsi suunnassa.

Rannikkolaivurikurssit päättyivät viikko sitten. Koe on huhtikuussa. Nyt näyttää siltä, että lomamatkan vuoksi osallistun vasta joulukuun kokeeseen. Rannikkolaivurikurssin tärkeimmät asiat saaristokurssin lisäksi ovat virta, sorto, vuorovesi ja merkintälaskut. Kurssin harjoituskartalla on Suomenlahdelle kuviteltu muutaman metrin vuorovesivaihtelu ja asianmukaiset taulukot. Merkintälaskujen avulla määritellään suunta ja matka pituus- ja leveyspiirien avulla. Merkintälaskulla on mahdollista määritellä suunta ja etäisyys karttalehdeltä toiselle.

Rannikkokurssin kiinnostavin ja melojalle hyvin tarpeellinen asia on sääoppi. Kurssilla ei sitä käyty läpi, mutta opastettiin hyville lähteille. Nyt tiedän, miksi kesäkuun Virojoki-Tammisaari -retkellä oli melkein joka päivä 5-6 metrin sivutuuli.

Merituuli syntyy, kun auringon nousun jälkeen maa lämpenee merta nopeammin. Kun lämpötilaero on riittävä, virtaa mereltä kylmää ilmaa maalle. Alkukesällä meri on vielä kylmä, vaikka maalla voi olla helle. Merituuli nousee yleensä aamupäivällä klo 10 -11 ja tyyntyy illalla auringon laskiessa ja maan jäähtyessä.

Alkukesän retkillä kannattaa nousta varhain, meloa puoleen päivään, pitää kunnon tauko ja vetää illalla toinen pitkä rupeama. Ainakin isojen selkien ylitykset kannattaa ajoittaa aamuun tai iltaan. Viimekesäinen Porkkalan-selän ylitys osui juuri tällaiseen tyyntyvään iltaan. Vastaavasti Kotkaan taisteltiin melkoisessa sivuvastaisessa juuri pahimman merituulen puhaltaessa. Toinen asia on sitten matala- ja korkeapaineen vaihteluista johtuvat säärintamat, ukkoset ja muut säähän laajemmalti vaikuttavat virtaukset.

Ylätuentaa ja eskimoita uimahallissa

Halliharjoituksissa olen opetellut viime aikoina ylätuentaa. Tältä se näyttää tässä vaiheessa.



Kesään ja avovesikauteen mennessä  ylätuenta pitäisi sujua luontevasti molemmilta puolilta. Siinä on jäykkäselkäiselle haastetta.
Videoklipin lopussa näkyy, millä tavalla kajakin kanteen kiinnitettyä kameraa käytetään.

Toinen video on seuraavalta harjoituskerralta. Kamera on altaan reunalla. Lopuksi pyörähtää ylätukieskimo.

Käyttäjäkokemuksia kajakeista, RTM Artic Nova

RTM Artic Nova oli toinen kajakkini. Ensimmäisen rakensin itse vanerista, lasikuitunauhasta ja epoksista. V-pohjaisen, korkealla istuttavan vanerikajakin jälkeen laakean pyöreäpohjainen ja leveähkö Artic tuntui vakaalta ja turvalliselta. Vaikka istuinaukko on melko suuri, saa sen reunoista jonkin verran tukea jaloilla. Vanerikajakkia piti meloa kilpatyyliin, tämä sen sijaan tuntui heti retkikajakilta.

RTM Artic Nova on hyvä mökkikajakki ja sopii aloittelijalle. Sen ominaisuudet riittävät jokiretkiin ja rauhallisille selille. Satunnaisesti melovalle, kalastavalle tai lintuja bongaavalle se riittää ainoaksi kajakiksi. Voisin laskea sillä vaikkapa Ounasjoen kevein retkivarustein.

Artic on vakaa, kulkee helposti suoraan ja sillä saattaa meloa kymmeniä kilometrejä päivässä. Muovinen kajakki on 4,3 metriä pitkä ja 63 senttiä leveä. Kajakki painaa reilut 20 kiloa. Sen jaksaa hyvin nostaa auton katolle tai kantaa jonkin matkaa rantaan. Edessä ja takana on kumikantiset pakkausluukut. Kansikuminauhoja on vähän.

Kajakissa on nelipykäläiset kiinteät jalkatuet, joista etummaisin oli liian kaukana ja muut liian lähellä. Siksi vaihdoin siihen säädettävät jalkatuet, joilla melonta-asennon sai sopivaksi. Istuimen pohjalla käytin sentin paksuista solumuovilätkää, ettei istuimen etureuna painaisi takareisien yläosaa. Kannen alle liimasin samaista sentin vahvuista retkipatjaa paremman reisituen aikaansaamiseksi.

Ensimmäisissä koekaatumisissa kajakin takimmainen väliseinälaipio irtosi ja kajakki täyttyi vedellä. Liimasin ja tiivistin molemmat laipiot kummaltakin puolen Marine Coop – liimalla eikä irtoamis- tai vuoto-ongelmia enää ilmennyt. Ruuvasin kanteen joukon heloja ja kunnolliset kansiköydet pelastautumis- ja pakkaustarkoituksia varten.

Pienen virittelyn jälkeen RTM Artic Nova toimi hyvin kaikissa niissä vesissä ja keleissä, missä uskalsin sillä meloa. Parhaimmillaan se oli rauhallisilla järvenselillä ja tulvivassa Kalajoessa. Eskimoharjoitusten edetessä siirsin istuinta pari senttiä eteenpäin, jolloin taakse pääsi nojautumaan paremmin. Eskimo helpottui huomattavasti.

Pohjan muoto on keskiosassa laakean pyöreä. Se muuttuu keulaa ja perää kohti v-pohjaksi ja päättyy evämäisesti molemmissa päissä. Pohjan sivulinja, rocker, on suora, evien kanssa jopa aavistuksen negatiivinen. Niinpä muoviset perä ja keula kuluivat parin vuoden rantautumisten seurauksena jonkin verran.

63 sentin leveys rajoittaa jonkin verran kunnollista melonta-asentoa. Myös aavistuksen luistavat selkätuen hihnojen lukot aiheuttavat sen, että melonta-asento painuu helposti takanojaksi. Takanoja on tehoton ja nopeasti hartiat kipeyttävä asento. Varmistin selkätuen hihnojen säädöt reilunkokoisilla hakaneuloilla.

Ihan metriseen aallokkoon en Articilla mennyt. Puolimetrisessä pärjää vielä ihan hyvin. Kajakki pitää melko hyvin suuntansa sivu- ja myötätuulessa. En Articilla meloessani päätynyt yhtään kertaa sellaiseen aallokkoon, virtaan tai tuuleen, jossa olisin ollut sen kanssa todellisissa vaikeuksissa. Osaltaan on kysymys vähäisestä melontakokemuksesta ja terveestä harkintakyvystä.

Pyhäjoella meloin muutaman metrin tuulessa merelle. Aallokon alkaessa nousta käännyin ja jatkoin rannan suunnassa. Nykyisellä melontakokemuksella ja merikajakilla en olisi vielä sellaiseen aallokkoon reagoinut. Tulvivassa Kalajoessa kajakin kääntäminen virrassa tuntui työläältä. Ehdin mennä kymmeniä metrejä alavirtaan ennen kuin sain kajakin ympäri.

Valkjärvellä jäiden seassa meloessa kajakki tuntui vakaalta. Evämäinen keula ei noussut helposti jään päälle. En tiedä oliko tarpeenkaan nousta. Vanajaveden ja Hiidenjoen retkilläni kajakki toimi lähes tyynissä keleissä hyvin ja tuntui turvalliselta. Pitempään istuessa pienet puutteet ergonomiassa alkoivat haitata.

RTM Artic Nova on edullinen ja monikäyttöinen kajakki. Suurimmat puutteet lienevät samansuuntaiset kuin muissa vastaavanhintaisissa peruskajakeissa. Kansi on takaa turhan korkea ja istuin aukossa liian takana. Leveyttä on muutama sentti liikaa. Kansiköydet on lähinnä koristeita ja pakkausluukkujen kannet kustannussyistä pinta-asennettuja. Pohjan etu- ja takapään muoto suosii helppoa suoraan melomista ketteryyden kustannuksella.

Pienellä virittelyllä tällaisesta kajakista saa edullisesti itselle sopivan, monikäyttöisen ja helpon käyttökajakin. Kovin nopeahan se ei ole, mutta vakaa ja helppo. Oasis lienee lähinnä vastaava kilpaileva malli. En ole sellaista kokeillut. Kuvien perusteella sen keulan ja perän muoto vaikuttavat onnistuneemmalta kuin RTM:n.

Luovuin kajakistani melottuani sillä reilut kaksi kesää ja yhden uimahallikauden. Joki- uimahalli- ja reissukäyttöön haluaisin vastaavankokoisen mutta kapeamman muovikajakin. Rockeria saisi olla jonkin verran ja kansihelat ja -köydet asianmukaiset. Kokeilemani Sun Costal tai Star 500 PE ovat melkein sellaisia. Näistä Costal tuntuu kokoisekseen painavalta ja Star turhan pieniaukkoiselta.

Käyttäjäkokemuksia kajakeista, Point Chrunch ja Sea Cruiser

Point Chrunch Rocket

 
Pointin muovinen Chrunch Rocket on nopea kajakki. Ensikertalainen voi säikähtää sen alkukiikkerää olemusta. Vaikka v-pohjainen kajakki keikkuu, se ei silti kaadu helposti.

Meloin Rocketilla loppusyksyn kylmissä järvivesissä ja käytin sitä talven uimahalliharjoituksissa. Isompi aallokko jäi Chrunch Rocketilla kokeilematta.

Avaimenreiän muotoinen aukko on edestä melko kapea. Jalat on siirrettävä kannen alle vuorotellen. Aukosta kyllä pääsee tarvittaessa nopeasti pois. Kannen alta saa hyvän reisituen juuri sopivalta kohdalta. Istuintuntuma on tukeva ja tiivis. Leveästä muovisesta kaitaleesta taivuteltu selkätuki on jäykkä ja sen kulma on syytä säätää kiinnityspisteitä muuttamalla sopivaksi. Jäykkä tuki saattaa hiertää huolimattomasti säädettynä.

Kajakki on viisimetriseksi yllättävän raskas. Raskauden tuntua lisää se, että aukon reunasta kannatellessa kajakki on kovin etupainoinen. Luontevaa kantamiskohtaa ei aukonreunassa ole. Reunus on paksu ja liukas. Aukkopeiton pysyvyyden varmistamiseksi aukon kaulus kaipaa kunnollista alapinnan karhennusta.

Kannen alla on hyvin tilaa. Normaalikokoiset jalkaterät sopivat polkimille hyvin. Melonta-asento on luonteva ja tuttu. Kannen voimakkaasti viistetyt sivut helpottavat tehokasta melontaa. Melaa tai sormia ei saa vahingossa kolautettua kanteen. Kajakin muotoilu on jollain tapaa kulmikas.

Kokeilukappaleeni puolsi jatkuvasti toiselle sivulle eikä siinä ollut Rocketin normaalivarustukseen kuuluvaa peräsintä. Puoltaminen ei ollut voimakasta ja sen saattoi johtua lievästi toispuoleisesta melonta-asennostani. Jäykkä selkäni ei taivu kunnolla kuin oikealle puolelle. Kilometrisen järvenselän ylityksessä tarvitsin noin kymmenen voimakasta ohjailuvetoa. V-pohjainen kajakki ui tyhjänä helposti kallellaan jommallakummalla lappeella. Sekin saattaa kääntää kajakin kulkusuuntaa.

Chrunch Rocketilla melominen on mukavaa ja vaivatonta. Matka joutuu kevyesti. Etukannen muotoilu houkuttelee tehokkaaseen melonta-asentoon. Suorasta kölilinjasta ja matalasta keulasta johtuen kajakin nokka ei nouse korkealle, vaan tuntuu banaaninmuotoiseen kajakkiin tottuneesta matalalta. Keula on kuitenkin melko kantava, enkä saanut sitä sukeltamaan aallon sisään. Vasta-aallokossa kajakki läiskähtelee aallolta toiselle ja etukansi pysyy kuivana.

Istuinaukko sallii hyvin taakse nojaamisen. Eskimo pyörähtää helposti vaikkakin hieman jäykästi. Reunan muotoilu aiheuttaa pyörähdykseen kulmikkuutta niin, ettei se mene ihan pehmeästi. Hyvä reisituki auttaa eskimon tekemistä ja ylätuentaharjoittelua.

Kantokahvat edessä ja takana ovat kankaisia hihnoja, joiden taitokseen kumiköydet kiinnittyvät. Hihnojen ompeleet purkautuvat helposti, jolloin kumiköydet löystyvät. Kajakin koko paino on nostettaessa näiden ompeleiden varassa.

Tavaratilat eivät tunnu kovin suurilta. En tosin kokeillut retkivarustuksen pakkaamista kajakkiin. Luulen viikon retkitavaroiden kuitenkin kajakkiin mahtuvan.

Point Chrunhc Rocket voisi nopeana ja kevyesti melottavana sopia hyvin iltalenkeille ja nopeille retkille. Nopealla retkellä tarkoitan sellaista retkeä, missä melonta on tärkeämpää kuin maisemienkatselu ja tulilla istuminen. Muovisena se on huoleton käsiteltävä kivisillä rannoilla. Pienen selkänojan ja istuimen virittelyn jälkeen siinä voi istua useamman tunnin kerrallaan. Paikallaan kajakki on kiikkerä, mutta liikkuessaan tuntuu hyvin vakaalta. Se voisi olla parhaimmillaan kohtuullisesti kuormattuna. Uskoisin viidenkympin päivälenkin tällä kajakilla melko sujuvasti onnistuvan.

Käyttäjäkokemuksia kajakeista, Sun Costal

Kirjaan joitakin havaintojani kajakeista, joilla olen melonut. Havainnot perustuvat puhtaasti omaan kokeiluun, joka on aina sidottu johonkin aikaan, tilanteeseen, säähän ja kokeilun kestoon. Havainnot pohjautuvat omaan melontakokemukseeni, jota kertyy jatkuvasti lisää erilaissa olosuhteissa. 

Aloitan sarjan miellyttävällä, kompaktilla Sun Costalilla. Sarjaan kirjaan jatkossa havaintoja ainakin seuraavista malleista: Point Chrunc ja Sea Cruiser, Boreal Design Fjell ja Baffin, Tahe Reval ja Greenland T, RTM Artic, Lettman Nordstern ja Star 500 PE

Melontapuku päällä avannossa

Kajakin kaaduttua vedestä nouseminen ei ole kesäkelissä kovinkaan ihmeellinen toimi, jos pelastautumista on harjoitellut riittävästi. 15 -20 asteisessa vedessä toimintakyky säilyy melko pitkään ja itsensä saa takaisin lämpimäksi melomalla kyllin rivakasti. Usein kaatumiseen johtanut keli jo edellyttää melko ripeää melan käyttöä.