Melontapuku päällä avannossa

Kajakin kaaduttua vedestä nouseminen ei ole kesäkelissä kovinkaan ihmeellinen toimi, jos pelastautumista on harjoitellut riittävästi. 15 -20 asteisessa vedessä toimintakyky säilyy melko pitkään ja itsensä saa takaisin lämpimäksi melomalla kyllin rivakasti. Usein kaatumiseen johtanut keli jo edellyttää melko ripeää melan käyttöä.

Entä, jos vesi on kylmää. Alle 10 asteista tai lähellä nollaa. Toimintakyky katoaa hetkessä eikä kerran kunnolla kastuttuaan välttämättä lämpene.
Käytän keväällä, syksyllä ja joskus kesälläkin kaksiosaista melontapukua, jonka pitäisi pitää sekä hiki että meri- ja sadevesi ulkona ihon pinnalta. Pukua pari vuotta sitten ostaessani säästin muutaman satasen jättämällä kuivapuvun kaupan hyllyyn ja ostin Hikon Breeze -anorakin ja Kiara -housut.

Kylmissä vesissä, joskus jopa jäiden seassa meloessa on tullut mieleen, että olisi sittenkin pitänyt ostaa kunnon kuivapuku. Kaksiosaista Hiko Kiara -pukua myydään ”melojan kuivapukuna” mm. koskimelontakäyttöön. Miten ”melojan kuivapuvulla” selviää nolla-asteisessa vedessä?
Puin melontapukuni alle fleece alusasun ja neopreenisukat. Sukkien päälle vedin crocsit ja käteen avantouinnilla käyttämäni neopreeni-hanskat. Breeze-anorakissa on tuplahelma, joista alempi ulottuu takapuolen alapuolelle. Alemman helman päälle nousee housujen neopreeni-vyötärö lähelle kainaloita. Anorakin kiristettävä vyötärö laskeutuu housujen (ja aukkopeiton) päälle. Lahkeensuissa ja ranteissa on lateksimansetit, kaulus on tarralla kiristettävä.

Laskeuduin Valkjärven avantoon viiden asteen pakkasessa. Alimmalle rappuselle päästyäni huomasin, että housuissa on ilmaa. Nousin takaisin laiturille ja päästin ilman pois kyykistyen ja samalla lahkeensuun latekseja raottaen. Laskeuduin takaisin nolla-asteiseen veteen.
Anorakin sisään jäänyt ilma kelluttaa hyvin. Vesi tuntui vaatteiden läpi viileältä, mutta pysyin kuivana. Jossain vaiheessa takaa tihkui pieniä vesinoroja housujen sisälle. Kuvista huomasin myöhemmin, että anorakin helma oli takaa keskeltä jäänyt kaksinkerroin. Huolellisempi pukeutuminen olisi ehkä pitänyt kaiken veden ulkopuolella.
Kelluin kauemmaksi laiturista. Väljäkainaloisen anorakin kainalot ja rinnus täyttyivät ilmapusseiksi ja kelluttivat. Crocsit kannattelivat jalkoja. Liivin käyttö olisi pitänyt liiat ilmat pois anorakin sisältä, samoin kauluksen olisi voinut kiristää vasta vedessä.

Vedessä olisi voinut olla helposti pitempäänkin. Kylmintä oli sormissa ja varpaissa. Avantouintia harrastaneena tiedän, ettei kylmyys neopreeni-hanskan ja -sukan sisällä tästä lisäänny vaan vähän helpottaa. Hanskan tai sukan sisällä oleva vesi lämpenee ruumiin lämmöstä eikä vaihdu.
Palasin takaisin laiturille. Ilman ja kelluvien crocsien ja sukkien takia pohjassa käveleminen ei onnistunut, vaan piti uida. Kaula-aukosta ei tullut vettä sisään. Nousin vedestä parin minuutin uinnin jälkeen melkein yhtä kuivana kuin sinne menin ja ihan yhtä lämpimänä. Muutaman sadan metrin kävely kotiin ei tuntunut kylmältä, vaikka puvun pinnalla ollut vesi alkoi vähitellen jäätyä.
Jos melonta-anorakki päällä pitäisi pyöräyttää eskimo, voisi anorakin sisällä oleva ilma vaikeuttaa kunnollista suoritusta. Olen huomannut, että ainakin housuihin kertyy meloessa ja kävellessä ilmaa, ja kaatumistilanteessa ne todennäköisesti kelluttaisivat paremmin kuin hyvin. Re-entry -eskimon tekeminen voisi olla kelluvilla housuilla vaikeaa.

Myös ilmaa pitävä anorakki itsessään kelluttaa niin hyvin, että ehkä kaatuminen johtaisi vain ylätuentaharjoituksen kaltaiseen tilanteeseen eikä kokonaista pyörähdystä edes voisi tehdä. Tätä pitäisi heti jäiden lähdettyä tai jo kevään uimahalliharjoituksissa kokeilla.