Isosaari – Rauhaniemi

Mietin, käynkö Paarlahden pohjukassa, koska joudun tulemaan samaa reittiä takaisin. Viitapohjassa vuonon itäpäässä on kartan mukaan uimaranta ja päätän käydä siellä uimassa. Paluumatkalla voisin tutkia, pääsenkö oikaisemaan Matehisen kautta Kämmenniemen lounaispuolen kautta Näsijärvelle.

Viitapohjan kylä levittäytyy vuonon pohjukan ympärille. Uimaranta on vaatimaton. Vieressä on pieni venelaituri ja ylhäällä parkkipaikalla kompostikäymälä. Uin, keitän kahvit ja palaan vuonon etelärannan reunaa meloen länteen. Sinilevä piirtelee ohuita raitoja veteen tyynissä kohdissa. Paikoin kalliot nousevat rannassa korkealle. Vuono on paikoin kuusikymmentä metriä syvä.

Isosaaren jälkeen käännyn etelään Matehiselle. Kurkistan ohimennessä Sisaruspohjaan johtavaan kapeaan, valkoisen sillan alta kulkevaan uomaan. Matehiselta pääsee kartan mukaan Valkeajärveen, mistä voisi kohtuullisella kärräyksellä päästä Näsijärven Mutikonlahteen. Löydän Valkeajärveen johtavan kapean, matalan rummun läpi kulkevan ojan, mutta en lähde sauvomaan ojaa eteenpäin. Palaan takaisin ja nousen Aunessillan laiturin viereen ruokatauolle. Muutaman sadan metrin päässä museosillasta on kauppa, mutta en juuri nyt tarvitse kaupasta mitään.

Näsijärven selällä käy heikko kolmen metrin tuuli, joka nostaa vähän kajakkia korkeampaa aaltoa. Suurimmat sivuvastaiset aallot roiskahtavat etukannelle. Voin kuvitella, että viiden tai kuuden metrin pohjois- ja etelätuuli nostavat avoimelle Näsinselälle kohtalaisen aallokon kymmenen metrin tuulesta puhumattakaan.

Pyrin Iso-Otavan eteläpuolen saarille, joiden jälkeen Tampereelle asti on pelkkää avovettä. Sekoilen saarissa niin, että huomaan olevani Harvassalon kohdalla, kun luulin lähestyväni jo Pallosaarta. Kierrän Pallosaaren myötäpäivään melkein ympäri, koska saaren lounaispuolella pitäisi olla pieni hiekkapoukama. Haaveilen kuvasta, missä etualalla kiehuu Trangia ja taustalla siintää Pispalanharju. En löydä hiekkarantaa. Sen sijaan rantaudun sepelipoukamaan, mihin on isoista kivistä kasattu nuotiopaikka. Kuvakin jää ottamatta. Syön ja kirjoitan muurahaisia väistellen päivän postaukseni.

Suunnittelen melovani yöksi Näsinselän länsilaidan tuntumassa Lentävänniemen lähelle Räyhärinsaaren venesatamaan. Siitä olisi aamulla lyhyt matka Pispalan uittotunnelin suulle. Epäilen mielessäni lähiön tuntumassa olevan sataman rauhallisuutta yöpaikkana. Saan Tampereen Vihurin puheenjohtajalta tekstiviestin, että seuran melontakurssilaiset odottavat minua Rauhaniemessä ja että Tapatoran saaressa Rauhaniemestä itään olisi hyvä leiriytyä.

Melon parin kolmen metrin sivutuulessa Pallosaaresta runsaan kymmenen kilometrin matkan suoraan Rauhaniemeen Vihurin vajalle. Joukko vihurilaisia meloo venesataman aukolla vastaan. Jään vajalle yöksi. Nukun maan suurimman sisävesillä toimivan melontaseuran isossa vajassa kymmenien kajakkien välissä. Saan illalla paikattua vuotavan retkipatjani Liquid Solella niin, että se ehtii yön aikana kuivua kunnolla.

Rauhaniemi – Mäyriä (Lempäälä)

Kimmo Snell ilmestyy Tampereen Vihurin rantaan, kun olen lähdössä kohti Pispalan uittotunnelia. Melon Kimmon kanssa tunnelin suulle. Ilman paikallista luotsia olisin varmaan etsinyt tunnelin suuta hyvän aikaa. Mutta ennen lähtöä tarvitsin lisää juomavettä. Poikkesin Rauhaniemen kansankylpylän rantaan ja kysyin vieraskieliseltä siivoojalta juomavettä kolmeen pullooni. Siivooja otti pullot ja jatkoi työtään.

Odotin aikani, ja aloin lopulta kysellä veteni perään. Siivooja oli käsittänyt asiani väärin. Pullot löytyvät suuresta pullonkeräykseen menevästä säkistä tyhjien saunajuomatölkkien seasta. Siivooja pesi pulloni ystävällisesti, mutta kylmää vettä ei tullut yhdestäkään hanasta. Tyydyin kuumaan, koska vesi kuitenkin lämpenisi nopeasti tällä helteellä.

Pispalan vajaan kolmensadan metrin mittainen uittotunneli avattiin pari vuotta sitten veneilijöiden kumikanavaksi. Viiden metrin levyinen putki rakennettiin 1960-luvun lopulla tukkien nippu-uittoa varten, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön, koska puuta alettiin kuljettaa maanteitse. Kolme vuotta sitten tunneli haluttiin ottaa uusiokäyttöön, ja sen suille rakennettiin melko jyrkät luiskat.

Näsijärven puolella toimii vesiskootterivuokraamo. Pyhäjärven puolella pitää kärrätä jonkin matkaa kevyen liikenteen väylää alamäkeen ennen matalaan puistomaiseen rantaan pääsyä. Paikallisella yrittäjällä on trailerikuljetusten monopoli, mutta kajakin kärräys onnistuu omin neuvoin. Tunneli on auki vain klo 10–18, mikä on hyvä tietää aikataulua suunniteltaessa.

Keitän Pyhäjärven rannassa kahvit, ja pakkaan kajakkikärryn takaisin kajakin luukkuihin. Jotkut ohikulkijat kyselevät matkastani. Pyhäjärven puolella lounaistuuli nostaa raikasta vajaan puolen metrin lainetta. Saunasaaren kohdalla käännyn valokuvaamaan kaunista Pispalanharjua.

Pyhäjärven selkä tuntuu avoimelta ja tyhjältä. Vain muutama pieni saari ja vähän sopivia maihinnousupaikkoja. Rajasalmen silta näkyy kauas ja on läheltä vaikuttavan näköinen. Muutama merimetso istuu kivillä ja nousee lentoon. Etsin sillan jälkeen sopivaa taukopaikkaa tuloksetta. Ajaudun puhelimessa puhuessani lähelle Pitkäniemen sairaalan rantaa.

Nousen lopulta tauolle Nokian kylpylän veneluiskalle. Aurinko paahtaa kuumasti suojaisaan rantaan. Keitän muusia ja käristän naudanlihaa. Kylpylähotellin aulan vessan peilistä näen, että olen saanut melkoisesti aurinkoa kasvoihini.

Ylitän avoimen Saviselän suoraan Kaivannoniemeen ja kapean salmen läpi Sorvanselälle. Sähkölinjojen jälkeen huomaan takahytillisen veneen perässäni. Hiljennän, ja vene ajaa vierelleni. Veneilijä kysyy, olenko Virroilta tulossa. Hän ovat seurannut matkaani Aamulehden sivuilta. Ihan sunnuntaiveneilijä mies ei ollut. Samalla, melko pienellä veneellä hän oli käynyt mutkan Tallinnassa Suomenlahden yli.

Olin katsonut kartalta, että näillä main olisi uimaranta. Veneilijä ei paikkaa tunne mutta löydän pienen Kränstolpan rannan Savikkolahden pohjoispuolelta. Paikka on Pirkkalan kunnan ulkoilualuetta. Uin, ja nousen rinteelle rakennetun saunamökin terassille kirjoittamaan. Kränstolpan saaren mökkiläinen valittaa kunnan huonoa ranta-alueen hoitoa ja valvontaa. Ihmiset uittavat koiriaan ja hevosia yleisellä uimarannalla.

Avoimet selät muuttuvat Lempäälää kohti mennessä saaristoksi ja rannat kallioisemmiksi. Kesämökkejä on melko tiheässä. Kelvollisia, vapaita leirirantoja ei näy. Melon illaksi Mäyriän ulkoilualueen rantaan. Mäyriästä on aamulla lyhyt matka Lempäälän kanavalle.

Mäyriä on kahdeksan pirkanmaalaisen kunnan yhteinen ulkoilualue. Alueen karavaanarit istuvat iltaa ulkogrillin ääressä vaunualueella. Teen leirini omaan rauhaan venerannan nurmikolle. Vastarannalta kuuluu laukauksia. Sorsastuskausi on alkanut pari päivää aiemmin.

Mäyriä – Sääksmäki

Nousen Lempäälän kanavan suulla Myllärinrannan laiturille. Saan laiturin vesipisteestä juomavettä. Rantapuistossa on wc. Kävelen joitakin satoja metrejä K-markettiin ja täydennän ruokavarani. Istun rannan penkeillä pöydän ääressä, seuraan kanavan liikennettä ja syön.

Iso puinen retkivene ajaa kanavan avointa sulkua kohti. Kerään nopeasti tavarani ja melon reippaasti perään, että ehtisin samaan sulutukseen. Melon alaportin ohi, ja portti sulkeutuu takanani. Jään sulun takaosaan. Vesi alkaa nousta nopeasti. Sulun etuosassa käy melkoinen virta, koska vesi lasketaan sulkuun raollaan olevan portin kautta eikä alapuolelta niin kuin esimerkiksi Vääksyn kanavassa.  

Portti avautuu kokonaan ennen kuin vesi on yläkorkeudella. Tästä aiheutuu sulun avautuvaan päähän pyörteinen virta, jota edelläni ajava moottorivene hämmentää lisää. Koski onneksi ehtii asettua aavistuksen verran, kun pääsen sulun etuosaan ja ulos. Kanavien suluissa kannattaa jäädä takaosaan ja sulutusta odotellessa melko kauas, jos edessä olevan sulun vettä lasketaan portin raosta. Paitsi jos haluaa meloa koskessa.

Kanavan jälkeen pohjoisen puolella on Havaslahden venesatama. Etelästä tullessa se voisi olla hyvä taukopaikka, jos ei mene suoraan kanavan läpi Myllärinrantaan. Muuten kanavan kivetetyiltä reunoilta on vähän haastavaa nousta ylös. Kajakki ainakin kolhiintuu.

Melon kapeaa Hiidenvuolletta rakennettujen mökki- ja omakotirantojen ohi. Kartan mukaan Korteselän eteläpäässä Niittysaaren kohdalla mantereella pitäisi olla laavu. Paikka on vankan kaislikon ja vihreän levämassan kattama. Laavua en näe, mutta nousen Maasaaren mökkiläisten yhteisrantaan ruokatauolle.

Mökkiläismies huopaa soutuveneellä rantaan ison kanisterin kanssa. Mies kertoo, että muutaman sadan metrin päässä on lähde, mistä mökkiläiset hakevat juomaveden. Laavu on Maasaaren vieressä pohjoispuolella, mutta väylä on kasvanut umpeen. Lähtiessäni näen kaislikon takaa laavun katon, mutta en edes yritä meloa siitä kohtaa rantaan asti. 

Reitti Lempäälästä Vanajaveden Makkaraselälle on suojainen ketju pieniä selkävesiä ja kapeita vuolteita ja salmia. Korteselkä, Liponselkä, Jumunen ja Konhonselkä. Kolmostien leveän sillan jälkeen ollaan jo Vanajavedellä.  Nousen Toijalan sataman ja uimarannan alueelle kirjoittamaan. Sääennusteen mukaan on kesän viimeinen helleviikonloppu, mikä näkyy ja tuntuu uimarannalla. Väkeä, varsinkin lapsia on paljon.

Moottoriveneet kiertävät pientä ympyrää eri tahtiin kumilauttoja vetäen rannan edustalla. Saan tasapainoilla keikuttavassa ristiaallokossa satama- ja uimaranta-alueen ulkopuolelle. Sitten hiljenee ja tyyntyy. Alan vähitellen katsella yöpaikkaa.

Kierrän Selkäsaaret ympäri. Huomaan saaressa aution ja hylätyn näköisen mökin, mutta en nouse rantaan. Rauttuun suunnasta kantautuu savun hajua ja kuluu puhetta. Melon Toijalan kalastajien tukikohtaan. Meno satamassa näyttää ja kuulostaa sen verran äänekkäältä ja kenties nousuhumalaiselta, että palaan selälle nousematta rantaan.

Tutkin maastokartasta saaria ja rantoja. Visavuoren edustalla olevat saaret näyttävät sopivilta ja melon selän yli Visavuoreen. Toisessa saaressa  on mökki, toisen ranta on melko jyrkkä eikä sopivaa teltan kokoista tasannetta osu heti silmään. Lopulta nousen Sääksmäen sillan pohjoispuolen pienelle saarelle. Saaren pohjoispuoli on kalliota ja täynnä linnunsulkia, mutta puiden alta löydän pari neliötä tasaista sammalikkoa.

Sääksmäki – Ratasaari (Pälkänevesi)

Olin lukenut jotain, että Valkeakosken kanava kannattaa ohittaa kärräämällä. Kyselin kanavan ohittamisesta Tampereen Vihurin melojilta vajalla käydessäni, mutta en saanut kanavasta tarkempaa tietoa. Viitapohjan venelaiturin veneilijän mukaan kanavassa on melojalle liian kova ja vaarallinen virtaus.

Nostan kajakin kärrylle etelärannan veneluiskalta vähän ennen kanavaa ja kärrään kajakkia joitakin satoja metrejä ylämäkeen. Kanavan korkeusero on neljä ja puoli metriä, ja sen vedenkorkeutta muutetaan sulkuporttia raottamalla. Tästä syystä alaportin alapuolelle syntyy voimakas virtaus vedenpinnan laskun aikana. Jos samaan aikaan viereisen voimalaitoksen turbiineja käytetään, sulun alapuolen odotusaltaaseen syntyy voimakas ristiaallokko.

Yläportin yläpuolen tekee haasteelliseksi voimalaitoksen puolen imu. Sulkua on lähestyttävä ja siitä on poistuttava tiukasti etelälaidalla pysytellen. Seurasin yhden sulutuksen kanavan reunalta. Sulutus ei näyttänyt poikkeavan kovinkaan paljon Lempäälän kanavan virtauksista. Tosin kaikki virtaukset eivät näy päälle päin. Sulutuksessa siirtyvät viisi tuhatta vesikuutiota ei ole ihan pieni määrä. Seuraavalla kerralla ehkä menen sulun kautta. Tässäkin sulussa kannattaa jäädä aivan sulun takaosaan kumpaankin suuntaan mennessä.

Jatkan melontaa sulun yläpuolen mattolaiturin vierestä, mutta nousen lähes saman tien maihin Apianlahden leirintäalueen rannassa. Käyn suihkussa, laitan ruokaa ja kirjoitan jonkin aikaa. Vielä ennen Mallasveden isolle selälle pääsyä on ohitettava Apian kanava.

Kanavan virtaus kuuluu olevan heikko paitsi jos sulkukanavassa on vilkas liikenne. Nyt veneitä kulkee kaiken aikaa. Lähestyn varovasti kanavaa. Virta nappaa kajakin keulan mukaansa, kääntää poikittain ja liuún virran mukana takaisin Apianlahteen. Yritän uudelleen paremmalla vauhdilla ja kohtisuoraan. Annan takaa tulevan moottoriveneen mennä edeltä ja saan sen peräaallosta hyvän surfin melkein koko kanavan läpi.

Mallasselän pohjoislaita vaikuttaa melkoisen karikkoiselta. Kiviä on pinnan yläpuolellakin melkein kuin Vaasan saaristossa. Kaksi suppailijaa onnistuu melomaan Mallasselälle Apiankanavan vieressä kulkevan kivikkoisen ja virtaavan salmen kautta. Paikallinen kajakkimeloja pysähtyy juttelemaan ja kertoo käyneensä mutkan Roineella.

Otan suunnan Pälkäneen kirkon torniin ja melon suoraan yli kymmenen kilometrin mittaisen Mallasselän yli. Muutama merimetso lentää pintakiviltä toiselle edelläni. Ainoat kajakkia keikuttavat merkittävät aallot syntyvät veneiden peräaalloista. Sunnuntai-iltapäivän veneliikenne on vilkkaampaa kuin koko tähänastisella matkallani.

Kostianvirran suulla toimi aikoinaan leirintäalue, mutta nyt paikalla on omakotitaloja. Melon vilkkaan ja hoidetun näköisen uimarannan ja omakotitalojen ohi venerantaan lyhyelle maatauolle. Paikalla voisi yöpyä ellei siellä olisi tavattoman paljon ihmisiä. Meloessani virtaa ylös kyselen rannan veneilijöiltä turhaan Pälkäneveden leiripaikoista.

Melon Pappilanlahden pohjukkaan paikallisten mökkiläisten yhteisrantaan kirjoittamaan ja leiripaikoista kyselemään. Karttaani ei ole merkitty Pälkänevedelle yhtään laavua, tulipaikkaa tai retkisatamaa. Kuulen, että Ratasaaren kaakkoiskulman niemessä on kunnan ylläpitämä laavu.

Ratasaaren laavu paloi joitakin vuosia sitten maan tasalle. Paikalliset Lionsit, kunta ja muutama yritys kustansivat uuden laavun, joka poikkeaa muodoltaan perinteisestä mallista. Joku insinööri sen kuulemma suunnitteli.

Laavun edessä palaa korkea nuotio. Melon laavun ohi niemen ympäri, mutta palaan sitten laiturirantaan. Nostan kajakin kokonaan laiturille. Kaksi miestä istuu tulilla ja paistaa makkaraa. Juttelemme retkeilystä, alkavasta viljanpuinnista, vanhoista kunnon perämoottoreista ja vesilintujen metsästyksestä. Hämärän laskeuduttua miehet lähtevät ja minä kömmin pieneen telttaani nukkumaan.