Canon EOS M

Jos sinulla on ennestään Canon järjestelmäkamera, EOS M sopii todella hyvin sinulle kevyeksi kakkoskameraksi ja videokameraksi retkille ja matkoille. Kun EOS M tuli markkinoille reilu vuosi sitten, se oli kallis. Nyt myyntihinta on laskenut halvimmillaan kolmeen sataan. Siihen hintaan Canon EOS M kannattaa ostaa vaikka ainoaksi kameraksi.

Canon EOS M sopii käteen hyvin. Kolmen tuuman kosketusnäyttö toimisi videokuvauksessa paremmin, jos se olisi käänneettävä. 

Kamera on pienikokoinen, vaikka se on rakennettu järjestelmäkameroista tutun 18 megapikselin kennon ympärille.  Ja tähän liittyy kameran varsinainen idea. Kamerassa voi käyttää adapterin avulla kaikkia EF ja EF-S objektiiveja. Polttovälikerroin on järkkäreistä tuttu 1,6x.  Eli 200 millinen putki vastaa 320 millistä ja 18 – 55 millinen zoom 27- 80 millistä. Kuvanlaatu on Canonin hyvää järkkäritasoa.

18-55 zoomin kanssa kamera mahtuu vain isompiin taskuihin. Tällä yleisobjektiivilla kamera sopii käteen todella hyvin.

Kamera tuntuu kädessä yksinkertaisen tukevalta, kuin metalliselta aseelta tai vanhalta Leicalta. Käyttösäätimiä on vähän, valikoita paljon. Valikoiden rakenne on sama kuin Canonin järkkäreissä, selkeä ja helppokäyttöinen.

Valikkorakenne on sama kuin Canonin järjestelmäkameroissa. Selkeä, kattava ja helppokäyttöinen. 

Takanäyttö on iso ja toimii kosketuksella kuin älypuhelimessa. Esimerkiksi valotusta voi korjata sormella vetämällä ja valita halutun tarkennuspisteen. Tarkennus on riittävän nopea ja tarkka ensimmäisen ohjelmapäivityksen jälkeen. Jos sinulla on alkusarjan kamera, lataa päivitys maahantuojan sivuilta.

Kaikki säädöt voi tehdä myös navigointipyörällä. Kamera seuraa valittua tarkennuspistettä, esim. ihmiskasvoja liikkeessä. Mainio ominaisuus videokuvaajalle. Minusta merkittävä puute on etenkin videokäytössä, ettei takanäyttö ole kääntyvä.  Toinen miinus tulee herkästä virtanappulasta, joka kytkeytyy helposti päälle ja pois vahingossa.

EOS M:n idea on iso, järkkäristä tuttu kenno. Iso kenno toimii hämärässä hyvin, koska pikseit ovat suurempia kuin pienessä kennossa. Kennon kokoon nähden kamera on hämmästyttävän pienikokoinen.

Kamerassa on tavallinen yleismallinen salamakenkä. Kamerassa voi käyttää kunnollisia, tehokkaita salamalaitteita. Päädyssä kumikannen alla on 3,5 millin mikrofoniliitin, mikä auttaa tavattomasti videokuvausta. Erillinen mikrofoni leikkaa kameran ja sitä pitelevien käsien sekä tuulen äänet tehokkaasti pois.

Kamera mahtuu peruszoomin kanssa nihkeästi maiharintaskuun tai isoon reisitaskuun. Kameraan saa lisähintaan kiinteän 22 millisen hyvävalovoimaisen pannukakkuobjektiivin, jolloin kamera sujahtaa jo pikkutakin taskuunkin.

22 mm kiinteän objektiivin valovoima on 2.0. Objektiivi on lyhyt pannukakku ja yhdessä ison kennon kanssa tällä voi tehdä kelvollista kuvaa lähes pimeässä. Polttoväli vastaa kinokoon 35 millistä ja sopii hyvin yleiskuvaukseen. 

Pitkään Canonin ammattikameroita käyttäneenä ihastuin EOS M:n tukevaan ja laadukkaan tuntuiseen rakenteeseen ja Applemaiseen yksinkertaisuuteen. Käsissä on tunne, että tällähän voisi tarvittaessa hakata pieniä nauloja tai teltankiiloja maahan.

Jos minulla ei jo olisi pientä minijärkkäriä, ostaisin tällaisen nyt, kun hinta on reilusti kohdallaan. Mallista on olemassa rinnakkaisversio Aasian markkinoilla. Siinäkään ei ole kääntyvää näyttöä. Koska kamera on poistumassa suurimpien valokuvausliikkeiden valikoimista markettien hintakilpailuun, voisin kuvitella, että pian mallista julkaistaan uusi versio.

Pienet kamerat käyttökokeeseen

Olen laiska kantamaan tavaroita eikä selkäni kestä kovin suuria taakkoja. Videojournalistin ja valokuvaajan työssä saan kantaa aivan tarpeeksi erikokoisia laukkuja, jalustoja, mikrofoneja, puomeja, lamppuja, läppäreitä, taustapahveja, heijastimia ja muuta rekvisiittaa. Haen jatkuvasti sellaisia työtapoja, että kantamista olisi mahdollisimman vähän ja liikkuva työskentely sujuvaa.

Rannikonretkeni kuvat otin kahdella pokkarilla, joista toinen oli minijärkkäri. Jutut kirjoitin tabletilla, koska se on pieni, edullinen ja yksi lataus kestää käyttöä kymmenen tuntia.

Kun Kainuun järvet ovat nyt vahvassa jäässä eikä melomaan pääse kuin uimahalliin, kirjoittelen pimeiden iltojen kuluksi lähiviikkoina omia käyttöarvioitani neljästä pienestä retkelle sopivasta kamerasta:
Olympus Pen E-PL3, Canon EOS-M, Nikon Coolpix AW110 ja GoPro Hero 2.

Vasemmalta Canon, Olympus, Nikon ja takana GoPro. Nikon ja GoPro ovat vesitiiviitä action-kameroita, Olympus ja Canon minijärkkäreitä, joissa on vaihdettavat objektiivit.

Tällaisilla keikoilla ei voi kantaa kovin järeää kuvauskalustoa. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta:
Olin Suomen ympäristökeskuksen yhden virallisen lumenmittajan mukana Puolangan metsissä. Otto Mäkäräinen on mitannut neljänkymmenen vuoden ajan jokaisen talvikuukauden 16. päivä lumen syvyyden ja painon samoilta mittauspaikoilta. Melkoinen data lyijykynällä ruutuvihkoon kirjoitettuna!

Katso Lumenmittaaja työssään.

Joulurauhaa

http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194862647984/artikkeli/joulurauha+loytyy+luonnon+sylista.html

Toivotan lukijoilleni, rannikonretken seuraajilleni ja kaikille ystävilleni hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Melontakausi päättyy

Matti Koistinen avustaa Vaalassa Oulujärven Melontakeskusken rannassa melojaa ylös jäiden seasta. Willy Barents ei tuntunut yhtään hullummalta kajakilta. Vakaa ja helposti käsiteltävä, vaikka evä oli jäätynyt tukevasti yläasentoon. 

Talvi tuli liian aikaisin. Vene jäi rantaan jäiden taakse kauas nostopaikasta. Kajakki peittyi lumeen kotipihalla. Muutama vuosi sitten meloin viimeiset järvimelonnat joulun pyhinä. Sen jälkeen järvi jäätyi peilikirkkaaksi luistelujääksi. Lumi satoi vasta myöhemmin.

Vanhin lapsenlapseni syyskuun lopun raikkaassa kelissä. Sää muuttui harmittavasti sateeksi ja tuuli nousi. Reipas poika jaksoi meloa sisukkaasti koko matkan eikä tyytynyt kyydissä istumiseen.  E-Villen tarra melassa muistuttaa kevään rannikonretkestä. E-Ville, Welhonpesä ja kahdeksan maakuntalehteä mahdollistivat taloudellisesti kuukauden retken tekemisen. 

Muutin vajaat pari kuukautta sitten reissutyöhön Kainuuseen. Työpäivät venyvät. Vain kerran ehdin Oulujärven vesille ennen jäiden tuloa. Nyt on jo täysi talvi. Tänään kaupungin ulkoilualueilla merkittiin lumikenkäreittejä.

Suunnittelin melovani kotipitäjässä vielä itsenäisyyspäivänä ja ehkä joulunakin, mutta järvi jäätyi jo marraskuussa. Merelläkin taitaa olla rannat jäässä. Melontakausi 2013 on melottu, ellei sää lauhdu pitkäksi lämpöaalloksi ja vesisateeksi.

Millainen oli melontakauteni?

• Aloitin ulkomelonnat merellä huhtikuun puolessa välissä. 
• Meloin sinivalkonauhamelonnan Suomen merenrannikon läpi. Matkaa kertyi yli 1300 km.
• Ilmoittauduin Lahden 24h melontaan heti rannikonmelonnan jälkeen, mutta peruin kasaantuneiden kotikiireiden vuoksi osallistumisen. Kunto olisi ollut kohdallaan.
• Olin heinäkuussa ulkomailla enkä melonut.
• Kävin elokuussa melontaohjaajakurssin ja olen nyt melontaohjaaja.
• Syksyn retki jäi tekemättä, samoin sadan kilometrin päivämelonta.
• Meloin syksyllä vanhimman lapsenlapsen kanssa kaksikolla pienen päiväretken Iso-Roineella
• Melontapäiväkirjan ylläpito ontui elokuusta alkaen.

Arvioin meloneeni tällä kaudella kaksi tuhatta kilometriä. Koska kaikkia melontoja en ole mitannut ja kirjannut, olkoon virallinen kilometrimäärä 1980 km.

Ei mene ainakaan liioitteluksi. Tavoite oli ylittää kaksi tuhatta, mutta talvi ja reissutyö hidastivat. 

Raikas, kylmä tuuli tuulettaa Iso-Roineen kaislikkoa.

Oulujärven viimeiset avovedet

Tuuli painaa jääsohjoa ja lauttoja Oulujärven melontakeskuksen rantaan. 

Sain keväällä Helsingin Go Expo –messuilla Jorma Kuroselta Oulujärven melonta- ja retkeilykartat. Jorma lupasi tulla melontakaveriksi, jos tulen Oulujärvelle ja Vaalaan.

Lumisateessa sivivalkoisin värein. Pirkko Pikkaraisen upea kuva.

Kävin kesällä Vaalan vesillä, mutta en soittanut. Viime viikolla soitin. Oulujärven melontakeskuksen ulkokausi oli jo päättynyt. Melontakeskuksen vaja on kunnostettu uitolta vapautuneeseen halliin. Kajakkeja on kymmeniä ja kalusto uutta.

Huomenna tästä ei enää melota, jos tuuli vähänkään laantuu. Meloin valkoisella Willy Barentsilla. Ensituntuma oli tukeva. Kajakki pysyi kohtalaisesti myötäaallokossakin suunnassa, vaikka evä oli jäätynyt yläasentoon. 

Loppuviikon lounaistuulet ja lauhtuminen avasivat jo kerran jäätynyttä rantaa niin, että pääsimme vesille. Huomenna ei ehkä enää pääse. Oulujärven nolla-asteinen selkä jäätyy heti, kun tuuli riittävästi laantuu.

Lounaistuuli puhalsi suoraan viidestä seitsemään metriin melontakeskuksen rantaan kilometrien mittaiselta laajalta selältä. Koska rannat ja lahdelmat olivat jäässä, emme lähteneet avoimelle, tuuliselle selälle.

Lumituisku ja tuuli yltyi. Ilmatieteenlaitoksen mukaan tuuli oli puuskissa kahdeksan metriä, muuten viidestä seitsemään. Pakkasta oli aste tai kaksi. 

Pilvisen keskipäivän hämärää. Väriä vain melontavaatteissa. Kuvaaja Pirkko Pikkarainen Oulujärven melojista.

Suuntasimme suojaisalle reitille Jylhämän voimalaitokselle ja takaisin. Kahdessa kohdassa piti särkeä jäähän kajakin mentävä kymmenmetrinen väylä. Jää oli yllättävän vahvaa. Jorma kertoi, että voimalaitoksen juoksutukset pidetään tauolla, kunnes joen pinta jäätyy. Jääkannen alta juoksuttamalla jäät eivät tuki voimalan turbiineja.

Oulujärven melontakeskus Vaalan Sahanrannassa on kunnostettu uitolta vapautuneeseen halliin. Halli oli ollut pitkään tyhjänä, kunnes paikkakunnalle eläkepäiviä viettämään muuttanut Jorma Kuronen ryhtyi kyselemään kajakeilleen säilytyspaikkaa. Kysely johti lopulta Oulujärven melontakeskuksen perustamiseen. Matti Koistinen kävi ottamassa kuvia talvimelonnastamme. 

Paluumatkalla alkoi tuiskuttaa lunta. Oulujärven selkä peittyi harmaaseen, läpinäkymättömään lumituiskuun. Matalan Oulujärven aallokko nousee teräväksi. Tuulella on kymmeniä kilometrejä tilaa puhaltaa. Saaria on vähän. Parin asteen pakkasessa, tuulessa ja lumituiskussa siellä on haastavaa meloa.

Jorma Kuronen ajatteli, että kun tehdään melontavaja, tehdään kunnolla. Hyvä suunnittelu ja aktiivnen yhteistyötahojen etsiminen on tuottanut melojille hyvät puitteet. Vajan lisäksi viiteen retkisatamaan on tehty melojille sopivia laitureita. 

Luotolainen

Luin kerran Boris Erssonin kirjasta "Purjehdukseni Pohjanlahdella" Hailuotoon rantautuneesta ruotsalaisesta pullopostista. Pulloposti kulkee aaltojen ja merivirtojen mukana ja löytää lopulta reittinsä vastaanottajan käsiin ellei rikkoudu ja uppoa matkalla.

Kiinnostavampana asiana jäi mieleeni pullopostin löytäjän neuloma villapusero. Löytäjä neuloi talven aikana Boris Erssonille luotolaisen villapuseron, jonka malli on perinteinen ja kertoman mukaan aikanaan vain Hailuodossa käytetty. Kun syysmyrskyjen tai kelirikkoajan jälkeen rantaan saattoi huuhtoutua hukkuneen ruumis, voitiin villapaidan mallista tunnistaa heti, oliko vainaja luotolainen.

Löysimme kohtalaisen haarukoinnin ja kirjastojen selaamisen jälkeen luotolaispuseron ohjeen vanhasta käsityölehdestä. Ohje ei ollut ihan näiltä vuosikymmeniltä. Sen tulkinta vaati kokeilua, kuvien tutkimista ja tulkintaa. Pirtin kehräämön valikoimissa oli puseron neulomiseen tarkoitettua aitoa, värjäämätöntä lampaanvillalankaa.

Päivi aloitti neulomisen keväällä, kun minä lähdin melomaan Suomen rannikkoa. Neulominen jatkui heinäkussa Turkin neljänkymmenen asteen helteessä. Välillä neuletyö lepäsi korissa sohvan ja takan välissä.

Oma työni vie minut Kainuuseen seitsemäksi kuukaudeksi. Lähden parin päivän kuluttua. Päivi halusi puseron valmiiksi ennen lähtöäni. Viimeisen parin viikon aikana syntyi olkapäät, hihat ja kaulus. Lopuksi saumoja piti liittää virkkaamalla yhteen. Hakaniemen hallin nappikaupasta löysimme sopivia, vanhoja miesten housujen nappeja kaula-aukon sivuun.

Luotolainen villapaita on hieno, kevyt, mukava ja lämmin. Tunteella tehty. Tuskin tulee samalaista vastaan ihan heti. Vaikka pusero noudattaa tarkasti vanhaa Perämeren kalastajien mallia, en kyllä melo tämä päällä. Pusero on aivan liian arvokas sellaiseen käyttöön.

Hanhia, hanhia

Satojen valkoposkihanhien parvet ovat lennelleet viime päivinä Klaukkalan Valkjärven yllä. Viimeksi olen nähnyt yhtä suuria parvia toukokuussa Suomenlahden rannikolla. Tuollaisen joukon pulina kuuluu kauas. Välillä parvi laskeutuu veden pinnalle tiiviiksi lautaksi.