perjantai 18. lokakuuta 2013

Luotolainen

Luin kerran Boris Erssonin kirjasta "Purjehdukseni Pohjanlahdella" Hailuotoon rantautuneesta ruotsalaisesta pullopostista. Pulloposti kulkee aaltojen ja merivirtojen mukana ja löytää lopulta reittinsä vastaanottajan käsiin ellei rikkoudu ja uppoa matkalla.

Kiinnostavampana asiana jäi mieleeni pullopostin löytäjän neuloma villapusero. Löytäjä neuloi talven aikana Boris Erssonille luotolaisen villapuseron, jonka malli on perinteinen ja kertoman mukaan aikanaan vain Hailuodossa käytetty. Kun syysmyrskyjen tai kelirikkoajan jälkeen rantaan saattoi huuhtoutua hukkuneen ruumis, voitiin villapaidan mallista tunnistaa heti, oliko vainaja luotolainen.



Löysimme kohtalaisen haarukoinnin ja kirjastojen selaamisen jälkeen luotolaispuseron ohjeen vanhasta käsityölehdestä. Ohje ei ollut ihan näiltä vuosikymmeniltä. Sen tulkinta vaati kokeilua, kuvien tutkimista ja tulkintaa. Pirtin kehräämön valikoimissa oli puseron neulomiseen tarkoitettua aitoa, värjäämätöntä lampaanvillalankaa.

Päivi aloitti neulomisen keväällä, kun minä lähdin melomaan Suomen rannikkoa. Neulominen jatkui heinäkussa Turkin neljänkymmenen asteen helteessä. Välillä neuletyö lepäsi korissa sohvan ja takan välissä.

Oma työni vie minut Kainuuseen seitsemäksi kuukaudeksi. Lähden parin päivän kuluttua. Päivi halusi puseron valmiiksi ennen lähtöäni. Viimeisen parin viikon aikana syntyi olkapäät, hihat ja kaulus. Lopuksi saumoja piti liittää virkkaamalla yhteen. Hakaniemen hallin nappikaupasta löysimme sopivia, vanhoja miesten housujen nappeja kaula-aukon sivuun.



Luotolainen villapaita on hieno, kevyt, mukava ja lämmin. Tunteella tehty. Tuskin tulee samalaista vastaan ihan heti. Vaikka pusero noudattaa tarkasti vanhaa Perämeren kalastajien mallia, en kyllä melo tämä päällä. Pusero on aivan liian arvokas sellaiseen käyttöön.

4 kommenttia:

  1. Hieno! Tilaan minullekin.

    VastaaPoista
  2. Mulla on puikoilla samainen paita. Tällä hetkellä se lepää ja odottaa innostusta... Hihat vielä puuttuvat.

    Olen käsittänyt että rouvat tunnistivat paidasta oman kädenjälkensä, ja näinollen hukkuneen henkilöllisyyskin saattoi selvitä. Itse innostuin paidasta käydessäni Hailuodossa.

    VastaaPoista
  3. Huomasimme, että luotolaisen ohje on luettavissa
    Novita 1/2016 -lehdestä. Malli on alkuperäisestä mukailtu eli ei ihan sama kuin kuvien mallissa.
    Lehden kuvista en kyllä eroa huomannut.

    VastaaPoista
  4. Huomasin, että tätä Luotolainen -tekstiä luetaan edelleen, vaikka blogini päivitykset ovat olleet hyvän aikaa tauolla. Ennen tekstin kirjoittamista syksyllä 2013 en ollut nähnyt luotolaista eli tikkuria "livenä" missään. Nyt niitä näkee jo melko usein. Lehtijuttujakin olen luotolaisesta nähnyt. En ihmettele. Malli on hieno, minulla on niitä jo kolme. Jokainen erilaisesta langasta neulottu.
    Luin jostain, että rintamuksen neulos on erilainen siksi, että kalastajan hiki pääsee rintamuksen kautta haihtumaan. En ole kyllä raaskinut yhtään kertaa kunnolla hikoilla luotolainen päällä

    VastaaPoista