Luotolainen

Luin kerran Boris Erssonin kirjasta "Purjehdukseni Pohjanlahdella" Hailuotoon rantautuneesta ruotsalaisesta pullopostista. Pulloposti kulkee aaltojen ja merivirtojen mukana ja löytää lopulta reittinsä vastaanottajan käsiin ellei rikkoudu ja uppoa matkalla.

Kiinnostavampana asiana jäi mieleeni pullopostin löytäjän neuloma villapusero. Löytäjä neuloi talven aikana Boris Erssonille luotolaisen villapuseron, jonka malli on perinteinen ja kertoman mukaan aikanaan vain Hailuodossa käytetty. Kun syysmyrskyjen tai kelirikkoajan jälkeen rantaan saattoi huuhtoutua hukkuneen ruumis, voitiin villapaidan mallista tunnistaa heti, oliko vainaja luotolainen.

Löysimme kohtalaisen haarukoinnin ja kirjastojen selaamisen jälkeen luotolaispuseron ohjeen vanhasta käsityölehdestä. Ohje ei ollut ihan näiltä vuosikymmeniltä. Sen tulkinta vaati kokeilua, kuvien tutkimista ja tulkintaa. Pirtin kehräämön valikoimissa oli puseron neulomiseen tarkoitettua aitoa, värjäämätöntä lampaanvillalankaa.

Päivi aloitti neulomisen keväällä, kun minä lähdin melomaan Suomen rannikkoa. Neulominen jatkui heinäkussa Turkin neljänkymmenen asteen helteessä. Välillä neuletyö lepäsi korissa sohvan ja takan välissä.

Oma työni vie minut Kainuuseen seitsemäksi kuukaudeksi. Lähden parin päivän kuluttua. Päivi halusi puseron valmiiksi ennen lähtöäni. Viimeisen parin viikon aikana syntyi olkapäät, hihat ja kaulus. Lopuksi saumoja piti liittää virkkaamalla yhteen. Hakaniemen hallin nappikaupasta löysimme sopivia, vanhoja miesten housujen nappeja kaula-aukon sivuun.

Luotolainen villapaita on hieno, kevyt, mukava ja lämmin. Tunteella tehty. Tuskin tulee samalaista vastaan ihan heti. Vaikka pusero noudattaa tarkasti vanhaa Perämeren kalastajien mallia, en kyllä melo tämä päällä. Pusero on aivan liian arvokas sellaiseen käyttöön.

Hanhia, hanhia

Satojen valkoposkihanhien parvet ovat lennelleet viime päivinä Klaukkalan Valkjärven yllä. Viimeksi olen nähnyt yhtä suuria parvia toukokuussa Suomenlahden rannikolla. Tuollaisen joukon pulina kuuluu kauas. Välillä parvi laskeutuu veden pinnalle tiiviiksi lautaksi.

Laajakaistayhteys poikki

Jos netti ei toimi, voi vapautuvaa aikaa käyttää huomattavan mukavasti.

Talomme laajakaistayhteys katkesi yllättäen. Häiriöitä on aina joskus ollut, mutta yhteys on palannut tavallisesti muutamassa minuutissa. Nyt ei palannut.

Irroitin adsl-modeemin verkkovirrasta, irroitin puhelinjohdon, resetoin modeemin, odotin hetken ja kytkin kaikki takaisin. Ei toiminut.

Tein kaiken uudelleen. Lisäksi vaihdoin puhelinjohdon toiseen. Ei toiminut vieläkään.

Soitin operaattorin palvelunumeroon. Kuuntelin huonoa musiikkia 45 minuuttia. Sen jälkeen pääsin kertomaan, että laajakaistayhteys ei toimi. Oli jo ilta eikä vikaa heti keskuksesta nähty. Asiaan luvattiin palata seuraavana päivänä.

Alueemme jakokeskuksessa oli tehty huoltotöitä. Sitä epäiltiin, mutta sieltä ei vikaa löytynyt. Asentaja kävi meillä kotona toteamassa, ettei meilläkään ole laitteissa vikaa. Vian aiheuttaja oli siis meidän ja jakokeskusken välissä.

Lopulta vika löytyi. Pihapiirissämme on paljon lintuja, mm. tikkoja. Niitä on useita lajeja, mm. palokärki, käpytikka ja havinainen harmaapäätikka. Joku näistä oli halunnut päästä nettiin ja nokkinut tolpassa olevan kaapelin rikki.

Tiderace Vortex koemelonnassa

Osallistuin melontaohjaajakurssille Tiderace Vortex –kajakilla. Meloin kajakilla lisäksi järvioloissa joitakin kymmeniä kilometrejä.

Rotaatiovalettu muovinen Tiderace Vortex on suunniteltu saman valmistajan lasikuituisen Xtran pohjalta. Vortex on 505cm pitkä ja 56,5cm leveä. Vesilinjan pituus on noin 435cm ja leveys 55,4cm. Kajakin pohja on lähes tasainen, sivut ovat pystysuorat ja kantit melko terävät.

Tiderace Vortex soveltuu hyvin viikonloppuretkeilyyn. Muovisena ja tukevatekoisena sitä on helppoa ja huoletonta käsitellä kivikkoisilla rannoilla.

Pohjassa on kaksi pitkittäistä parisenttistä uraa, ”negatiivista köliä”, jotka helpottavat suunnanpitoa ja jäykistävät muovikajakin vain lievästi kaarevaa pohjaa. Rokkeria on melko paljon, Tyhjänä kajakki kelluu perä ilmassa.

Tiderace Vortexin istuinaukossa reisituet on tukevat ja kohdallaan. Vaikka aukko on oitkä, pitää jalat pujottaa sisään vuorotellen.

Istuinaukko on suuri, 87 x 49cm. Reisituet lohkaisevat aukon reunoista isot siivut, pitkäjalkaisen on pujottauduttava aukkoon yksi jalka kerrallaan. Istuintuntuma on hyvä, kajakki kytkeytyy tiiviisti, vaikkei ahdas olekaan. Kallistukset, tuennat ja eskimot on helposti hallittavissa lantiolla. Selkätuki on jäykkä, leveä ja pehmustettu muovikaista. Vaikka tuki ei käytössä hiertänyt, pidän itse enemmän kapeasta selkäremmistä.

Etukannen reilut viisteet mahdollistavat tehokkaan melontatekniikan. Kannen ura tukevoittaa kajakin rakennetta. Kansiköysistö on riittävä, Nokalla on kolo upotettavalle kompassille.

Jakatilat matalan etukannen alla on vaatimattomat. Vaikka kajakki on keskeltä 30,5cm korkea, etukannen reunat laskeutuvat reilusti alas hyvän melontatekniikan mahdollistamiseksi. Etukansi myös laskee etuaukkoon asti voimakkaasti. Jalkateriä ei missään tapauksessa saa pystyyn muualla kuin kajakin keskellä. Harvassa muussakaan kajakissa saa. Aukko ei salli polvet yhdessä melomista. Istuin lähes kahdeksan tuntia kajakissa kahdessa erässä. Jalat eivät puutuneet eikä varpaat turtuneet.

Vortexin pohja on lähes tasainen. Pohjan keskiosassa kulkee kaksi "negatiivista köliä", jotka tuovat siuntavakautta  ja jäykistävät laakeaa pohjaa.

Vortex sietää kallistusta kaatumatta enemmän kuin oma alaselkäni taipuu.  Kajakin aukonreunan voi kallistaa reilusti veden alle niin, ettei kajakki vielä kaadu. Vastaavaa kallistuksensietoa olen nähnyt vain BD:n Fjell –kajakissa. Tuntuu, ettei kajakkia saa vahingossa paikallaan kaatumaan. Muovikajakkien tapaan aukon reunus on liukas ja pyöreähkö. Neopreeninen aukkopeitto on kiinnitettävä huolellisesti ja aukon reunaa on hyvä karhentaa.

Etupäiväluukku on pieni, mutta riittävä. Kannan alle mahtuisi isompikin jalkatilaa haittaamatta. 

Alku- ja keskiasteen vakaudesta on iloa kajakkiin mennessä ja siitä noustessa esim, korkealle laiturille. Vortexiin voisi nousta seisomaan polvien tutisematta. Vakaus auttaa myös ylätuessa ja eskimossa. Kun kajakin saa pyörähtämään aavistuksen kylkiasennosta ohi, niin se kääntyy loput lähes itsestään, jos painopiste on riittävän alhaalla. Istuinaukko salli takanojaa reilusti.

Vakauden ja reilusta rokkerista johtuvan ketteryyden ansiosta Vortex sopii hyvin aallokossa puljaamiseen ja myös ensimmäiseksi kajakiksi. Vortex voisi hyvin olla porukan yhteinen kajakki, jolla kokeneet nauttivat murtuvissa aalloissa ja aloittelijat opettelevat peruskäännöksiä.  Muovisena se kestää kolhuja ja on huoleton kaikissa oloissa, kunhan muistaa säilyttää kajakin mieluiten varjossa ja hyvin tuettuna. Muovikajakit voivat muuttaa muotoaan ja pohja lommahtaa sisään pikku hiljaa lämpimässä auringonpaisteessa.

Vortexissa on reilusti rokkeria. Vieressä keltainen Rainbow Oasis.

Tiderace Vortex on helppo ja mukava melottava. Harmi etten päässyt kokeilemaan kajakkia kunnon aallokossa ja surfissa. Pohjan muoto ja kajakin ketteryys kertovat siitä, että tällä kajakilla surfaa helposti. Ketteryys ja tukevuus houkuttelevat myös jokireiteille. Brittiläinen Vortex on alun perin suunniteltu nimenomaan vuorovesiaalloissa surfailuun.

Tavaratiloihin mahtuu muutaman päivän retken tavarat. Päiväluukun aukko on riittävän iso, mutta takana voisi olla soikea aukko pyöreän sijaan. Etupäiväluukku on pieni, sinne mahtuu puhelin, pokkarikamera ja pienet eväät. Selkätuen taakse jää tilaa ehkä viiden litran vesipussille tai rantakengille.

Vortex on helposti ohjailtavissa kallistamalla. Peräsintä ei ole eikä sitä tähän kajakkiin kaipaa. Muovinen evä tottelee aukon sivussa hieman koholla olevaa liukusäädintä. Sentin verran kyljestä nouseva säätimen tappi voi osua sormille, jos vetää melan kajakin sivua pitkin taakse asti. En tarvinnut meloessa evää montakaan kertaa.

Tiderace Vortex on laskuitukajakkia selvästi painavampi. Valmistaja ilmoittaa painoksi 28kg, mutta kajakki tuntui sitäkin painavammalta. Auton katolle nostaessa piti tarkistaa, onko luukuissa sittenkin vettä. Painolla on syynsä. Kajakki on tukevaa tekoa. Sillä voi huoletta kolistella kiville ja surfata vauhdilla rantahiekkaan.

Istuin on tukeva ja sopiva. Selkätuki on leveä, jäykkä ja pehmustettu muovikaista. Tuen etäisyyttä ja kallistustakin voi säätää. Jäykkä selkätuki huonossa asennossa hiertää ennen pitkää alaselkää. Isommala Tiderace Xplorerilla meloessani irroitin tuen toiset kiinnitysruuvit niin, että tuli pääsi liikkumaan ylös alas. Ei hiertänyt, ja aukon takaosaan oli helppo pakata vesipussi.

Vortexin ulkopinta on karheaa muovia myös pohjassa. Sileä olisi vedessä liukkaampi, mutta kolhut ja naarmut näkyvät sileässä helpommin. Kajakkia ei ole tehty nopeaan kuntomelontaan vaan tukevaksi ja ketteräksi play-kajakiksi aallokkoon. Silti Tiderace Vortexilla pysyy helposti mukana retkivauhdissa. Mittasin iltalenkkini keskinopeudeksi 8,1 km/h. Ohjaajakurssilla en jäänyt porukasta jälkeen edes nopeiden vetojen aikana.

Tiderace Vortexilla pysyy hyvin retkiporukan mukana. Keskinopeuteni normaalilla iltalenkillä oli yli kahdeksan kilometriä tunnissa. Kuvassa tutkitaan reittiä ohjaajakurssilla.

Tiderace Vortex voisi olla ensimmäinen oma kajakki, jonka ominaisuudet eivät lopu kesken, vaikka retket suuntautuisivat myöhemmin aallokkoon, jokiin ja 1-2 luokan koskiin. Vortex voisi yhtä hyvin olla ohjaajan tai kouluttajan kajakki, jolla pääsee ketterästi ja nopeasti liikkumaan koulutusryhmän ympärillä. Vortex voisi olla monipuolisesti lajia harrastavan kajakki jokiretkille, järville ja merelle melontatekniikan opetteluun, hauskanpitoon, virkistykseen ja muutaman päivän retkille.

Tiderace Vortex on merkin ensimmäinen muovikajakki. Laatu on merkin imagon mukaista, hyvää ja viimeisteltyä. Vortex maksaa noin 1600 euroa. Suunnilleen samalla rahalla saa edullisimpia kuituretkikajakkeja tai laadukkaimpia muovikajakkeja. 

Melontaohjaaja

Puumalan-Hurissalon vesillä.

Osallistuin viime viikonvaihteessa melontaohjaajakurssille. Meloja Ry:n ohjaajakurssin opettajina toimivat  Matti Rehtola ja Jonne Salonen.

Olen melojana itseoppinut. Olen kehittänyt melontataitojani melomalla paljon, kokeilemalla paljon, lukemalla paljon, kysymällä paljon ja uimahalliharjoituksissa käymällä. En ollut aiemmin osallistunut melontakurssille.

Kurssipaikkana oli Rehtolan Matin ja Kaisan kesämökki. Juuri valmistunut laavu toimi teoriaosuuksien koulutustilana. Grillivälineiden teline toimi mainiosti fläppitaulun alustana ja avotuli lämmitti varhaisen aamun ja viilenevän illan opetushetkiä. Varsinainen monitoimitila siis. Vasemmalla kurssin opettaja Jonne Salonen, keskellä Kaisa Rehtola, joka päästi kurssilaiset ansiokkaasti retkiruokien askartelulta ja oikealla Matti Rehtola. 

Kokoonnuimme perjantai-iltana Puumalan Hurissaloon. Illan aiheena oli melontataitotesti niille, joilta se oli suorittamatta. Meloimme suoraan, eteen ja taakse ja sivulle. Käännyimme etu- ja takaperäsimillä, otimme ala- ja ylätuet, nostimme kaatuneen kaverin takaisin kajakkiin ja nousimme itse vedestä. Saimaan vesi oli vielä kohtalaisen lämmintä. Aurinko ei ehtinyt laskea kokonaan testin aikana.

Lauantaina taitotestissä punnittuja taitoja syvennettiin ja laajennettiin. En ole koskaan melonut kympin lenkkiä niin, että siihen kuluisi koko työpäivä, kahdeksan tuntia. Enpä ole koskaan oppinut yhdellä kympin lenkillä niin paljon kuin nyt.

Jonne Salonen seuraa kurssilaisten melontatekniikkaa. Hieno sää ja upeat maisemat.

Kävimme läpi ohjaustekniikoita, melontatekniikkaa, suunnistusta, vesiliikenteen sääntöjä, ryhmän johtamista ja ryhmässä toimimista, turvallisuusasioita ja kajakin käsittelyä. Tauolla rantauduimme oppimismielessä jyrkkään kalliorantaan, vaikka vieressä olisi ollut helppojakin taukopaikkoja.

Lauantain taukopaikka oli jyrkkärantainen kalliosaari. Jonne, Matti ja Aki tauolla retkigrillin äärellä. 

Itseoppineen on hyvä tarkistaa ja arvioida omia käytäntöjään. Vasta ohjaajakurssilla oivalsin käyttökelpoiset ja toimivat etuperäsintekniikat, sivuttaisliu´ut ja crossin. Ylä- ja alatuen harjoitteluun löytyi ihan uusia tehokkaita harjoitustapoja. Tuennat pitäisi osata niin, että ne tulevat tilanteessa selkäytimestä. Samoin alatuen vaihtaminen ylätueksi.

Yksinmelojalle ryhmässä toimiminen on uusi kokemus. Meloessani rannikonretkellä Kokkolan vesillä Keskipohjanmaan Retkimelojien tiistaimelonnoissa näin, kuinka retken johtaja huolehti ryhmän koossapysymisestä. Tuuli ja aallokko olivat kohtalaisen voimakkaita ja moni oli ensimmäistä kertaa tällä kaudella avovedessä. Ryhmä pysyi koossa hyvin, kukaan ei sooloillut omia kiemuroita.

Matti neuvoo oikeaa skullaustekniikkaa. Suurin osa kurssista pidettiin vesillä oikeassa tilanteessa.  Tuulta olisi voinut olla oppimisen ja demojen kannalta enemmän. Mutta sää on aina se mikä on. 

Ryhmän johtaminen edellyttää selkeät säännöt ja roolit.  Etumelojaa ei ohiteta, takapäätä varmistaa kokeneet, toimintakykyiset melojat, sivustat varmistetaan ja väylät ylitetään nopeasti tiiviinä ryhmänä. Nuppiluku tarkistetaan säännöllisesti. Turvallisuussuunnitelma tehdään huolellisesti, kerrotaan osallistujille ajoissa ja suunnistaja suunnittelee reitin ja mahdolliset vaihtoehdot jo ennen vesille menoa.

Varhainen aamu melojien leirissä. 

Kokonaan uusia kokemuksia minulle olivat erilaiset hinaustavat ja melkein uutta avokanootin käsittely ja tyhjentäminen vedessä. Yllättävää oli, että veteen joutuneen kuljettaminen kajakilla oli helpompaa niin, että uimari oli kajakin keulassa eikä perässä. Keulassa riippuvan avustettavan vointia on myös helpompi seurata kuin perässä roikkuvan.

Aki tutkii reittiä kartalta. Mihin päin se eranto taas heittikään? Vaikka reitti oli lyhyt ja maiseman mukaan navigoitavissa, otimme harjoituksen vuoksi suunnat jokaisen käännöksen jälkeen. 

Kurssin lopuksi oli kirjallinen koe. Kaikki viisi kurssilaista läpäisivät kirjallisen kokeen, melonta- ja suunnistusosuudet reilusti. Minä täydennän ohjaajakurssia vielä lokakuun alussa ensiapukurssilla, koska en ole sellaistakaan kurssia koskaan käynyt. 

Tiderace Xplore-L

Meloin Tiderace Xplore-L –kajakilla keväällä ja alkukesällä vajaat 1400 kilometriä. Kilometrit ja käyttökokemus kertyivät Suomen merenrannikon melonnasta ja muutamasta harjoituslenkistä ennen pitkää retkeä.

Kuvassa takakannella 14W aurinkopaneeli, jolla saa riittävästi virtaa tablettiin,  älypuhelimeen ja kameraan kuukauden retkellä.

Käyttökokemukseni perustuu täydellä kuormalla melottuihin kilometreihin tyynestä 13-15 metrin tuuleen. Tyhjällä kajakilla meloin alle sata kilometriä meren sulapaikoissa ja pari tuntia uimahallissa.

Explore-L on 5,5 metriä pitkä v-pohjainen merikajakki. Rokkeria on kohtalaisesti. 

Tiderace Xplore-L on iso kajakki. Se on M ja S –malleja parikymmentä senttiä pitempi ja kauttaaltaan korkeampi. Tilavuutta on selkeästi enemmän lastitiloissa ja myös istuinaukossa. Kannen korkeus nostaa reisitukia aavistuksen korkealle. Lyhytjalkaisen on täytettävä reisitukien alapintoja vaikka retkipatjan palasilla. Reisituet muut ovat oikeassa kohtaa. Niistä saa hyvän tuen.

Minulle (184 cm, 82 kg) L-malli on tyhjänä liian kantava. Se ui pinnassa ja on tuulelle altis, niin kuin kaikki retkikuormaa hyvin kantavat kajakit tyhjänä. Pienempi M-malli lienee tyhjänä minun kokoiselle ihanteellinen, S voi olla liian matala.

Kuukauden retkilastissa L on todella hyvä, rauhallinen ja hyvin ohjattava. Se tottelee kallistuksia lastattunakin mainiosti, kantaa kuormansa moitteetta ja on helposti ja tarkasti hallittava. Kuukauden ja viikon retkilastissa ei ole käytännössä mitään eroa.

Kajakin pohja on lievä V. Perä on kohtalisen pysty, vesilinja on melko pitkä. Kajakissa on evä, joka ei ole kovin suuri. Sivumyötäisessä ja myötätuulessa suunnassa pysymistä auttoi, kun lastasi kajakin takapainoiseksi. Takapaino taas vaikeuttaa surfiin pääsemistä. Matkani edetessä evän pienuus ja huono pito ei  enää häirinnyt. Totuin kajakin käyttäytymiseen. 

Kirjoitin retkijuttuni tabletilla, missä oli magneetilla kiinnittyvä bluetooth-näppis. Tabletti pysyi koko kuukauden meriretken ajan kuivana ja käyttökuntoisena.

En ole aikaisemmin melonut niin suurissa aalloissa kuin rannikkoa meloessani. Tiderace Xplore-L tuntui vaikeissakin oloissa vakaalta ja pysyi hyvin hallinnassa. Pystyin rentoutumaan sellaisessakin kelissä, mihin ennen en ole edes mennyt. Yhtään kertaa matkani aikana ei tullut tunnetta, että voisin kaatua kajakin ominaisuuksien loppuessa.

Tyhjänä Tiderace Xplore-L pyörähtää hyvin eskimon ja re-entryn. Tuennat ylhäältä ja alhaalta sujuvat hallitusti. Kajakki sietää kallistusta melkoisesti ennen kuin kaatuu. Se kääntyy ketterästi, kun muistaa kallistaa riittävästi. Paikallaan voi kallistaa aukon reunan reilusti veden alle kaatumatta.

Tiderace Explore-L on nopea kajakki. 7-8 kilometrin matkavauhtiin täyteen lastatulla kajakilla pääsee hyvin kohtuulisella voimankäytöllä, kunhan melontatekniikka on kohdallaan.

Kajakin viimeistely on hyvää. Luukut olivat melko tiiviit. Kokeilemassani yksilössä tihkui vettä istuinaukosta takapäiväluukkuun desin verran päivässä. Selkätuen runko on jäykkää muovia ja kiinnitetty neljällä ruuvilla liikkumattomaksi. Irrotin toiset ruuvit, jolloin selkätuen sai alemmas ja se jousti vartalon mukaan. Selkätuen saattoi nyt kääntää ylös istuinaukon takaosaa pakatessa. Tilaan mahtuu juuri ja juuri 10 litran vesipussi.

Pieni etupäiväluukku on käytössä kätevä, jos pitää karttaa aukkopeiton päällä. Muuten luukun käyttö vaatii tavaroiden järjestelyä kannella. Sellainen menee helpossa kelissä, mutta aallokossa ei. Pidin etupäiväluukussa syötävää, varakameraa, huuli- ja aurinkorasvaa, Leathermannia ja muuta pikkutavaraa.

Selkätuen lisäksi toinen korjaamista kaipaava kohta oli polkimet. Smart Track polkimet ovat kovin pienet tapit, vaikka tukevat sellaiset. Kun tappeja vasten painaa jalkaterää viikkokausia, menee varpaista tunto. Sahasin vajaan parin viikon melonnan jälkeen polkimien väliin sopivan laudan, ja kiinnitin sen rautalangalla polkimien runkoon. Lauta salli erilaisia jalkojen asentoja ja jakoi paineen laajemmalle jalkapohjaan. 

Kokonaisuutena pidän Tiderace Xplore L -kajakkia lähellä ihannettani. Sen käsittely  muistuttaa Tahe Greenland T –mallia, mutta se on tilavampi ja vakaampi. Lasikuituisena se painaa kohtuullisesti. Kajakki on helposti yksin kannettavissa ja nostettavissa auton katolle. En keksi Xploresta yhtään merkittävää puutetta polkimien ja jäykän selkätuen lisäksi.

Jos hinnalla ei olisi merkitystä, hankkisin vähän pienemmän Tiderace Xplore M –mallin jokapäiväiseen melontaan ja L-mallin pitkille retkille. Hyvin pakkaamalla M.kokokin riittäisi.
Tiderace maksaa reilut kolme tuhatta euroa.

Ystävällisiä ihmisiä

Kadotin aurinkolasini Vaasan saaristoon toukokuun loppupuolella. Kirjoitin ja lähetin Kuusisaaressa Vaasan edustalla 24.5. päivän blogitekstin maakuntalehtiin. 

Saaren laituri oli korkea, nousin maihin laiturin läheltä kallioiden välisestä sortumasta. Saaressa oli uudet, siistit pitkospuut, pöytä, penkit ja puucee. Pidä saaristo siistinä -tunnukset koristivat asiallisia rakenteita. Pöydän ääressä söin, kirjoitin, valitsin kuvat ja lähetin. 

Teleoperaattorini verkko on Vaasan edustalla heikko. Ilta oli pitkällä, ennen kuin sain jutut ja kuvat lähetettyä. Juuri lähtiessäni saaresta vastasin vielä muutamaan puheluun. Puhelimen akku tyhjeni ennen aikojaan. Yritin kiirehtiä illaksi Raippaluodon taakse. Tuuli vastaan 7-9 metriä. 

Olin käyttänyt aurinkolasejani suunnistaessani Kuusisaareen. Seurasin puhelimesta kentän voimakkuutta, minkä perusteella etsin maihinnousupaikkaa. Huomasin lasien puuttumisen lähellä Raippaluodon siltaa, vajaan kymmenen kilometrin päässä lähtöpaikasta. Mainitsin lasien katoamisesta seuraavan päivän blogikirjoituksessani. Muutaman päivän kuluttua vaasalainen Mikko Uljas kävi tuoksetta etsimässä laseja saaresta.

Juhannuksen jälkeen sain sähköpostiviestin Kirsti Aulinilta:

"Hei, meillä kävi kyläilemässä veneilevä tuttavapariskunta ja tuli puheeksi sinun kanoottimatkasi . Kerroimme , että olit käväissyt meidän saaren edustallakin ja olit harmitellut kadottaneesi  aurinkolasisi jotka oli omilla vahvuuksillasi. Tuttavani sanoi löytäneensä sellaiset Kuparisaaresta jonkun pöydän alta ja nostaneensa ne talteen . Hän myös sanoi , että ne ei kelvanneet kenellekään koska ne oli vahvuuksilla, muuten ne varmaan olisi lähtenyt jonkun matkaan.Niinpä pyysimme häntä tuomaan lasit tänne meille , joten tänään he toivat ne . Jos ilmoitat osoitteesi niin voi lähettä ne sinulle."

Tänään kävin noutamassa huolellisesti pakatut aurikolasini kotikylän postista. Tutkin kartasta Kirstin mainitsemaa Kuparisaarta. Tosiasiassa olen kirjoittanut juttuni Kuparisaaressa enkä Kuusisaaressa. Kuparisaaressa on Pidä saaristo siistinä -tunnus, Kuusisaaressa ei.  Näin sitä ihminen erehtyy navigoidessaan ilman silmälaseja ja vain puhelimen kentänvoimakkuuspalkkeja tuijotellessaan. Ilmankos Mikkokaan ei löytänyt lasejani Kuusisaaresta.  

Kiitokset kaikille lasien löytymisessä auttaneille. Ensi viikon alussa matkustan pariksi viikoksi Välimerelle. Aurinkolasit ovat siellä tähän aikaan vuodesta hyvin tarpeelliset.