Puumalan-Hurissalon vesillä. |
Osallistuin viime viikonvaihteessa melontaohjaajakurssille.
Meloja Ry:n ohjaajakurssin opettajina toimivat
Matti Rehtola ja Jonne Salonen.
Olen melojana itseoppinut. Olen kehittänyt melontataitojani
melomalla paljon, kokeilemalla paljon, lukemalla paljon, kysymällä paljon ja
uimahalliharjoituksissa käymällä. En ollut aiemmin osallistunut
melontakurssille.
Kokoonnuimme perjantai-iltana Puumalan Hurissaloon. Illan
aiheena oli melontataitotesti niille, joilta se oli suorittamatta. Meloimme
suoraan, eteen ja taakse ja sivulle. Käännyimme etu- ja takaperäsimillä, otimme
ala- ja ylätuet, nostimme kaatuneen kaverin takaisin kajakkiin ja nousimme itse
vedestä. Saimaan vesi oli vielä kohtalaisen lämmintä. Aurinko ei ehtinyt laskea
kokonaan testin aikana.
Lauantaina taitotestissä punnittuja taitoja syvennettiin ja
laajennettiin. En ole koskaan melonut kympin lenkkiä niin, että siihen kuluisi
koko työpäivä, kahdeksan tuntia. Enpä ole koskaan oppinut yhdellä kympin
lenkillä niin paljon kuin nyt.
Jonne Salonen seuraa kurssilaisten melontatekniikkaa. Hieno sää ja upeat maisemat. |
Kävimme läpi ohjaustekniikoita, melontatekniikkaa,
suunnistusta, vesiliikenteen sääntöjä, ryhmän johtamista ja ryhmässä
toimimista, turvallisuusasioita ja kajakin käsittelyä. Tauolla rantauduimme
oppimismielessä jyrkkään kalliorantaan, vaikka vieressä olisi ollut helppojakin
taukopaikkoja.
Lauantain taukopaikka oli jyrkkärantainen kalliosaari. Jonne, Matti ja Aki tauolla retkigrillin äärellä. |
Itseoppineen on hyvä tarkistaa ja arvioida omia
käytäntöjään. Vasta ohjaajakurssilla oivalsin käyttökelpoiset ja toimivat
etuperäsintekniikat, sivuttaisliu´ut ja crossin. Ylä- ja alatuen harjoitteluun
löytyi ihan uusia tehokkaita harjoitustapoja. Tuennat pitäisi osata niin, että
ne tulevat tilanteessa selkäytimestä. Samoin alatuen vaihtaminen ylätueksi.
Yksinmelojalle ryhmässä toimiminen on uusi kokemus.
Meloessani rannikonretkellä Kokkolan vesillä Keskipohjanmaan Retkimelojien tiistaimelonnoissa
näin, kuinka retken johtaja huolehti ryhmän koossapysymisestä. Tuuli ja
aallokko olivat kohtalaisen voimakkaita ja moni oli ensimmäistä kertaa tällä
kaudella avovedessä. Ryhmä pysyi koossa hyvin, kukaan ei sooloillut omia
kiemuroita.
Matti neuvoo oikeaa skullaustekniikkaa. Suurin osa kurssista pidettiin vesillä oikeassa tilanteessa. Tuulta olisi voinut olla oppimisen ja demojen kannalta enemmän. Mutta sää on aina se mikä on. |
Ryhmän johtaminen edellyttää selkeät säännöt ja roolit. Etumelojaa ei ohiteta, takapäätä varmistaa
kokeneet, toimintakykyiset melojat, sivustat varmistetaan ja väylät ylitetään
nopeasti tiiviinä ryhmänä. Nuppiluku tarkistetaan säännöllisesti. Turvallisuussuunnitelma
tehdään huolellisesti, kerrotaan osallistujille ajoissa ja suunnistaja suunnittelee
reitin ja mahdolliset vaihtoehdot jo ennen vesille menoa.
Varhainen aamu melojien leirissä. |
Kokonaan uusia kokemuksia minulle olivat erilaiset
hinaustavat ja melkein uutta avokanootin käsittely ja tyhjentäminen vedessä.
Yllättävää oli, että veteen joutuneen kuljettaminen kajakilla oli helpompaa
niin, että uimari oli kajakin keulassa eikä perässä. Keulassa riippuvan
avustettavan vointia on myös helpompi seurata kuin perässä roikkuvan.
Aki tutkii reittiä kartalta. Mihin päin se eranto taas heittikään? Vaikka reitti oli lyhyt ja maiseman mukaan navigoitavissa, otimme harjoituksen vuoksi suunnat jokaisen käännöksen jälkeen. |
Kurssin lopuksi oli kirjallinen koe. Kaikki viisi
kurssilaista läpäisivät kirjallisen kokeen, melonta- ja suunnistusosuudet
reilusti. Minä täydennän ohjaajakurssia vielä lokakuun alussa ensiapukurssilla,
koska en ole sellaistakaan kurssia koskaan käynyt.
Mukava lukea kokemuksia. Sen "pakollisen" SPR:n EA1-kurssin lisäksi suosittelen lämpimästi Outwardbound Finlandin WAFA (tai WFR) -kurssia, jos vaan englanninkieli ei ole este. Mennään aivan eri tasolla asiassa ja itse ainakin koin ko. kurssin noin tuhat kertaa EA1:stä käyttökelpoisemmaksi. Kursseja järjestetään vuosittain marraskuussa Nurmeksessa.
VastaaPoista