Melontakausi päättyi kantapään operointiin

Vuodesta 2017 tulee ensimmäinen kausi kymmeneen vuoteen, jolloin meloin vähemmän kuin 1000 kilometriä, ja tämän vuoden melontani on todennäköisesti jo melottu, vaikka jäät tulisivat myöhään.

Iltalenkillä Sotkamon Pirttijärveltä Syväsalmen kautta Sotkamojärvelle. 

Kuluvaa melontakauttani leimaavat pitkiksi venyneet työpäivät, huomattavan lyhyt loma ja runsas matkustaminen kahden eri asuinpaikkakunnan välillä. Melontakauteni päättyi tältä syksyltä kantapään ja akillesjänteen leikkaukseen vajaa viikko sitten.

Vaiva ilmeni tosimielessä jo yli neljä vuotta sitten, kun meloin Suomen rannikon läpi. Tai oikeammin heti kuukauden mittaisen melontaretken jälkeen. Joka päivä aamusta iltaan jatkuva nilkan pieni edestakainen liike retkipatjan palasta huolimatta kovaa ja kylmää alustaa vasten yhdistettynä jatkuvaan märkään ja kylmään sukkaan aiheuttivat akillesjänteen tulehduksen, joka äityi krooniseksi. Retkeni aikana toukokuussa merivesi oli kylmää.

 Myöhemmillä retkilläni olen tilanteen ja vaivan ärhäkkyyden mukaan tukenut jalkaa alapuolelta pohkeesta niin, että kantapää ei ole ainakaan tiukasti kiinni kajakin pohjassa. Olen myös pyrkinyt pitämään jalat kuivempina ja ainakin lämpiminä. Asensin nykyiseen kajakkiini (Tiderace Vortex) Kajaksportin polkimet, joiden kiinnitys on joustava. Polkimien kulma joustaa jalkaterän alla.

No nyt vaiva on leikattu. Kantaluusta taltattiin kahdesta kohtaa luuta vähemmäksi. Toinen kohta oli sellaisessa paikassa, että akillesjänne piti halkaista leikkauksen ajaksi pois edestä. Vaiva ei siis johtunut melonnasta, vaan kantaluuni rakenteesta, joka melontaoloissa ja muussa liikunnassa altisti akillesjänteen ylimääräiselle rasitukselle.

Uskon, että jalka on kunnossa parhaisiin hiihtokeleihin mennessä. Ja sittenpä aletaankin odottaa jo jäiden lähtöä.

Päivitystahti viimeisen vuoden aikana on ollut melontablogissani aiempia vuosia verkkaisempi. En ole kuitenkaan lopettamassa melonnasta kirjoittamista – ainakaan vielä. Verkkaisesta päivitystahdista huolimatta lukijoita näyttää olevan tasaiseen tahtiin. Saan myös suoria yhteydenottoja jonkin verran. Kysellään välineistä, retkikohteista ja reiteistä.

Jatketaan harrastusta. Nyt vesillä on jo hiljaista, vaikka maisemat ovat ruskan ansioista parhaimmillaan. Hyvillä varusteilla pärjää vesillä jäiden tuloon asti. Kylmään vuodenaikaan kannattaa käyttää sopivaa, nopeasti päälle puettavaa taukovaatetta aina maihin tullessa.

Oma kokemukseni on, että syksyllä on meloessa lähes aina lämmin, mutta maissa palelee. Varsinkin kädet ja pää kannattaa pitää lämpiminä. Märkää neopreenihansikasta ei ole mukava pukea käteen, jos käsi on jo valmiiksi kylmä. Ja vaikka melontaliivi lämmittää mukavasti, kannattaa se riisua maissa ja heittää vaikka toppatakki tilalle tauon ajaksi.

-->