Kesän kilometrit eskimomelalla

Kesän melontakilometrit jäävät tällä kaudella alle tuhannen kilometrin. Paljonkin alle.

Suurin osa kilometreistä on tullut kauhotuksi tällä kaudella kapealla Kajaksport Inukshuk -eskimomelalla.

Eskonsaaren laavu ja tulipaikka Sotkamon Pirttijärvessä on siisti ja hyvin hoidettu, vaikka sijaitsee aivan kirkonkylän keskustan tuntumassa.

Edellinen eskimomelani, Lahnakoski, oli ihan hyvä ja toimiva mela, mutta en tullut sen kanssa sinuiksi. Soikea puuvarsi ei sopinut käteeni, tai ehkä olin vain sellaiseen tottumaton. Puuvarsi hiersi rakot kämmeniin, ja lapakulmattoman melan kontrolli veteen tuntui tottumattomasta epämääräiseltä.

Hiilikuidusta laminoitu, kevyt ja pituussäädettävä Inukshuk muutti käsitykseni eskimomelasta. Poikkileikkaukseltaan lyhyiltä sivuiltaan pyöristetyn suorakulmion muotoinen varsi tuntui aluksi oudolta, mutta osoittautui käytössä erittäin toimivaksi. Melan kontrolli on lähes täydellinen, ja aavistuksen kanttinen muoto toimii hyvin, koska melaa ei kierretä samaan tapaan kuin euromelalla meloessa.

Melontaote on huomattavasti perinteistä melaa kapeampi. Ote tuntui alkuun oudolta, mutta pitää ryhdin suorempana ja selän mukavasti kiertoliikkeessä.

Pituussäätö toimii täsmällisesti, ja lukitussalpa on pitävä. Periaatteessa salpa vaikeuttaa melaotteen siirtämistä pitkittäissuunnassa, mutta käytännössä salpaa ei meloessa huomaa. Toisaalta mela on lyhimmilläänkin sentään 215 cm pitkä, eikä tarvetta lyhyen myrskymelan kaltaiseen otteen sivusiirtoon ole juurikaan ilmennyt.

Alkukaudella muutaman SportTrackerilla mitatun lenkin perusteella eskimo oli Bracsa Typhoonia lähes 1km/h hitaampi. Osa nopeuserosta saattoi toki johtua tottumattomuudesta ja vielä haussa olevasta tekniikasta. Mutta sen, mitä nopeudessa hävisin, tuli korkojen kanssa takaisin melonnan keveydessä ja fiiliksessä.

Melontanopeus kasvoi, kun säädin melaa 5-10 cm pitemmäksi. Melontaote on silloin saman verran leveämpi, mutta edelleen melko kapea. Melon pystyllä melontatyylillä, eli mela sukeltaa veteen kajakin vierestä lähes pystyasennossa, kulkee aavistuksen ulos takaviistoon ja nousee suoraan sivukautta ylös viimeistään vartalon kohdalla.

Kapea lapa sujahtaa veteen lähes äänettömästi ja roiskuttamatta.

Mela uppoaa veteen melko syvälle. Vartalo kiertyy pakostakin enemmän kuin euromelalla meloessa. Melonta-asento säilyy helpommin ryhdikkäänä ja lievänä etunojana eikä pyri valumaan tehottomaan, käsivarret puuduttavaan takanojaan. En ole mitannut, mutta arvelen lenkkinopeuteni olleen viimeisillä lenkeillä jo Bracsalla melottujen lenkkien luokkaa.

Mutta mihinpä sitä on kiire melontalenkillä. Oikeastaan on outoa, että kuntomelontaan hankitaan kevein ja liukkain mahdollinen kajakki ja kevein ja tehokkain kuppimela. Vaikka voima kasvaa varmasti enemmän muovisella, hitaanpuoleisella kajakilla ja muovilapaisella alumiinimelalla. No, liukkaalla kajakilla ja tehokkaalla melalla on yhtä lailla kiva meloa ja kehittää sujuvaa tekniikkaa kuin hyvin voidelluilla suksilla hiihtää.

Perinteinen Bracsa on jäänyt yhä useammin varamelaksi kannelle.

Jos ja kun melontaharrastuksen tavoite on liikunnan ja luonnonkokemisen ilo, eskimomela osuu tavoitteeseen täydellisesti. Tarkka kontrolli, lähes äänetön ja roiskeeton melonta ja melonnan sietämätön keveys.

Hiilikuitu Inukshuk on vastaavaa, nappikatkaisu 205 cm mittaista Bracsaa ehkä 50-70 grammaa kevyempi, mutta tuntuma on paljon vaa´an näyttämää kevyempi. Eskimon painopiste ei ole lavoissa vaan keskiosassa. Kapeat lavat eivät paina juuri mitään. Ja juuri se tekee eskimon käsittelyn kevyeksi ja miellyttäväksi.

Kapea, teräväreunainen ja -sulkainen lapa kulkee vedessä kevyesti ja tarkasti. Lapa keskittää hyvin. Melaa ei tarvitse puristaa. Tehoa voi säätää tarpeen mukaan upottamalla lapaa syvemmälle. Kädet kulkevat lähempänä vettä. Käsivarret pysyvät kapean melontaotteen ansiosta suorempina ja selkä kiertyy ja olkapäät kiittävät.

En ole kokeillut eskimoa korkean kajakin kanssa. Kokemusta on vain matalan Tiderace Vortexin melomisesta. Eskimomelonnan jälkeen 205 cm pitkä euromela tuntuu Vortexin kanssa vähintään 5 senttiä liian pitkältä. Vaikka 215-228 säätyvää eskimoa tulee melottua useimmin 220 pitkänä.

En tiedä, kuinka suuria eroja eri eskimomeloissa on, mutta kahden käyttämäni perusteella uskon, että eroja on hyvinkin yhtä paljon kuin euromeloissa. Alkukesän lenkeillä käytin molempia meloja vuoron perään, mutta kesän mittaan euromela on jäänyt yhä useammin varamelaksi kannelle.

Kun on omassa harrastuksessaan kokenut jo jonkin verran erilaisia tuulia ja aallokoita, nähnyt maisemia koko merenrannan pituudelta ja monilta suurilta sisävesireiteiltä, melonut nopeita ja hitaita kajakkeja ja kokeillut kaikenlaisia meloja, osaa arvostaa vaihtelua ja pientä ylellisyyttä.

-->

Hiilikuituinen, kevyt ja säädettävä eskimomela on tuonut kuluvan kesän melontaan jotain uutta, jotain sellaista mitä en tiennyt olevankaan.