Uimahalliin melomaan

Kajaaniin avattiin upea uimahalli melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Olin silloin reissutyössä Kainuun alueen lehdissä ja lähetin toimittajan ja kuvaajan tekemään videojuttua Kajaanin Kaukaveden hallin ensimmäisistä melontaharjoituksista. Kainuun vireä melontaseura, Oulujärven melojat, oli saanut keskiviikkoiltaisen vuoron uuteen uimahalliin.

Ennen uimahalliin vientiä kajakit pitää pestä huolellisesti. Halliin sopii parhaiten koski- ja poolokalusto. Vaikka kotikylän hallissa onkin tavallista suurempi allas, n. 25 x 23 metriä, kulkureitti parkkipaikalta altaan laidalle on pitkälle retkikajakille melko mutkikas ja kajakkien säilytyspakka portaiden takana.

Kainuussa ei ilmeisesti aiemmin oltu melottu uimahallissa. Juttu ja video nimittäin saivat aikaan melko ihmetteleviä lukijakommentteja lehden verkkosivuille. Samoin kävi vuosia seitten kotipaikkakuntani Nurmijärven paikallislehdessä, kun lehden toimittaja kävi seuraamassa lauantai-aamun melontavuoroamme Rajamäen uimahallissa. "Että vielä soutamaan uimahalliin, kaikkea sitä verovaroin joutuukin tukemaan", ja että "kaikkea ne rikkaat keksivätkin",...jne.

Rajamäen uimahallin remontin jälkeen tarjoutui mahdollisuus säilyttää kalusto hallilla. Kuvan käytävä on ison altaan alapuolella/vieressä. Rakensin käytävälle telineet yhdeksälle koskikajakille, meloille ja aukkareille. Vielä puuttuu liivien kuivausteline. 

Hallimelonta on todella hieno ja tarpeellinen mahdollisuus opetella ja hioa melontatekniikkaa, kajakin käsittelyä ja ennen kaikkea pelastautumista. Kotikyläni hallivuorolle pääsee mukaan, vaikka ei kuuluisi melontaseuraan. Vuoro on lauantai aamuisin parin tuntia ennen kuin halli aukeaa yleisölle. Normaalin uintimasun lisäksi maksetaan parinkympin kausimaksu, jonka vastineeksi hallilla on kalustoa käytettävissä ja henkilökuntaa paikalla.

Vaikka kajakit säilytetään koko kauden ajan hallissa sisällä, ne pitää kuitenkin pestä joka kerta ennen käyttöä, koska kellarissa on pölyä. Huomasin yllätyksekseni, ettei uusitun uimahallimme allasalueilla ole lainkaan vesipisteitä. (Olin rakennuslautakunnassa myöntämässä rakennuslupaa uimahallin laajennukselle, mutta eipä tullut mieleen tarkistaa sellaista itsestäänselvyyttä kuin vesihana altaan vieressä.) Niinpä kajakit huuhdellaan palopostista. Paine ainakin pitäisi riittää.

Mitä todellista hyötyä on harjoitella uimahallin lämpimässä ja tyynessä vedessä?

Ei pidä uskotella itselleen, että kun eskimo ja ylätuki hoituu hyvin uimahallissa, ne sujuvat ilman muuta myös avovedessä, aallokossa ja virrassa kuivapuku päällä. Mutta uimahallissa on hyvä opetella perusteet ja tehdä toistoja niin, että liikeradat painuvat selkäytimeen. Keväällä on sitten hyvä jatkaa treeniä luonnonvesissä.

Jouduin seitsemäntoistavuotiaana moottoripyöräkolariin. Ajoin 70 km/h risteykseen, kun vasemmalta ajoi auto suoraan eteen. Seuraava muistikuvani on auton kyljeltä, kun sivuikkuna helähtää rikki, ovi lommahtaa sisään ja minä hoipun vääntyneen pyöräni kanssa auton kanssa samaan suuntaan. En edes kaatunut.

Jos en olisi treenannut  moottoripyörällä vuosikausia jäällä, lumella ja maastossa, olisin säikähdettyäni ajanut todennäköisesti keula edellä auton kylkeen, lentänyt auton yli ja kenties vammautunut loppuiäkseni. Nopeasti eteen tulevassa tilanteessa ei ehdi tehdä harkittuja liikkeitä, vaan toiminta tulee suoraan selkäytimestä. Ja "selkäydin" tottelee vain harjoitusta, jatkuvia toistoja. Joku alitajunnan aivopoimu käski saattaa pyörä sivuluisuun ja kohdata auto kylki edellä. Mistään vakaasta harkinnasta ja puntaroinnista liike ei ehtinyt syntyä.

Että nyt vaan uimahalliin pää alaspäin kiskomaan itseä oikeinpäin. Ja vaikka ei eskimotaitoja kaipaakaan, on sekin ihan hyvä oppia tuntemaan, kuinka paljon kajakkia voi kallistaa ennenkuin se kaatuu.

Ohoh, tämä näyttää olevan melontakuvia-blogini kahdessadas postaus!