Poikkesimme heinäkuussa Vuonislahden matkailuvaunualueella Pielisen länsipuolella suunnilleen Kolin vastarannalla. Meloin Vuonislahden suojasta Pielisen poikki itään kohti Kolin rantaa. Näkymä keskellä selkää on kumpaankin suuntaan huikea. Esteetöntä avovettä jatkuu pohjoiseen ja etelään niin kuin meren ulapalla. Pielinen on kapea mutta pitkä. Saaria on vähän.
Kiersin Kolin edustan saaria ja palasin sivutuulisen selän yli takaisin Vuonislahden suojaan. Pohjoisella ja eteläisellä tuulella on runsaasti tilaa puhaltaa vuonomaisessa Pielisessä. Muutaman metrin tuulessa aallokko oli melko terävää mutta kuitenkin helppoa kankeasti taipuvalle alaselälleni.
Seuraavana päivänä Kolin rinteillä patikoidessa näkymä selälle päin kertoi melontamaiseman mittasuhteet.
Näin itseni melomassa pienenä pisteenä saarten välissä. Samankaltainen, suuripuitteinen näkymä avautui vuosi sitten Korpilahdella Kärkistensalmen sillalta Muuramen suuntaan. Ja samalla tavalla kuin Päijänteellä, latistui avara kansallismaisema veden pinnasta katsottuna ja puolimetrinenkin aalto vaatii huomion pois maiseman mittakaavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti